Lomautetun päiväkirja: ”Se oli sitten tässä”

Raahelainen Jaakko Ukkola sai kesällä lomautuslapun Nordic Minesin kultakaivokselta.
Kotimaa 31.1.2014 17:15
Jaakko Ukkola ennen lomautusta työpaikallaan Nordic Minesin kultakaivoksessa Raahessa. © Sakari Piippo

Maanantaina 8. heinäkuuta 2013:

Ei ihan ehtinyt lomalle. Se oli sitten tässä.”

Siinä oli kaikki, mitä poraaja Jaakko Ukkola, 29, tuona päivänä kirjoitti päiväkirjaansa.

Ukkola oli poraamassa päivän viimeistä reikää, kun Nordic Minesin kultakaivoksen varaluottamusmies Janne Kela soitti ja ilmoitti, että kaivoksen viisikymmentä työntekijää lomautetaan syksyllä.

Seuraavana päivänä Ukkolalla oli alkamassa ensimmäinen kunnon kesäloma kahdeksaan vuoteen.

Lomautustilanne oli Ukkolalle ikävä mutta ei uusi. Merkonomiksi valmistunut mies on työuransa aikana lentänyt pihalle jo viisi kertaa tuotantotaloudellisista syistä. Potkuja ei ole tullut vain teollisuushommista, vaan alta olivat menneet myös elektroniikka-, huonekalu- ja puhelinmyyntifirmat.

Kolme vuotta sitten Ukkola sai lähtöpassit sähkötukkumyyjän työstä samalla viikolla, kun osti vaimonsa kanssa omakotitalon Olkijoelta Raahesta.

Ukkola on muiden kolmikymppisten tapaan kasvanut työelämään, jossa työpaikat eivät muistuta kyläyhteisöjä vaan rautatieasemia: ne ovat risteyksiä, joissa työnantaja haluaa työntekijän viivähtävän vain tarkkaan määritellyn tehtävän suoritusajan.

Työnantajien ja työntekijöiden suhde on ajautunut kriisiin, vastavuoroinen kunnioitus ja luottamus ovat kadonneet.

Ukkolan mukaan elämme hokkuspokkustalouden aikaa.

”Työt pysyvät samoina, mutta työnantajat vaihtuvat.”

Kun Ukkola lähti Laivakankaalta Nordic Minesin kaivokselta, hän heitti työvaatteensa pesuun tietämättä, näkeekö niitä enää koskaan. Sitten hän ajoi kotiin tietä, jota ei ehditty saada valmiiksi ennen kuin uutinen kaivosyhtiön talousvaikeuksista tuli.

Torstai 29. elokuuta:

”Tänään on kulunut n. 2 kaksi viikkoa siitä kun minut lomautettiin. Olen ollut niin kiireinen uuden diskgolfparkin kanssa, että en ole paljon miettinyt asiaa mutta tänään tuli liiton laput niin tajus että voi Vittu sitähän on käytännön työtön. Että silleen no saapahan olla lasten kanssa.”

Jaakko Ukkolan loma vierähti kotosalla. Hän rakensi pihalle hulppean terassin ja pelasi ahkerasti frisbeegolfia. Kaksivuotias Mikki porhalsi paikalle aina, kun isä istahti ruohonleikkurin päälle, ja ilmoitti haluavansa mukaan ajelulle.

Ajatus syksystä lomautettuna ei pilannut lomafiilistä.

”Tai en ainakaan myönnä stressanneeni sitä.”

Terassin valmistuttua kaverit alkoivat palailla arkirytmiin. Ukkolan oli yhä vaikeampi nousta sängystä. Kun ei ollut pakko.

Tiistai 3. syyskuuta:

”En ihmettele kyllä yhtään että nykynuoria haukutaan pleikkari sukupolveksi jotka eivät saa mitään itsestään irti. Itselle iski joku helvetin lorvikatari, esitän itselle kokoajan tekosyitä miksi en hakisi töitä. Esim katotaan nyt ensin paljonko liitolta tulee rahaa sillä ei ole huonommalla palkalla järkeä tehdä töitä. voi vittu! Tuntuu että aamupäivä menee sinä että pääse sängystä sohvalle. Sitten aukeaa pleikkari Ja hupsista kello On 17.00! 2 maton viemiseen ulos meni 3 tuntia. Jos en olisi näin laiska nyt niin antaisin itselleni turpaan.”

 

Keskiviikko 11. syyskuuta:

”Vihdoinkin tuli puhelu! Työhaastattelu klo 09.00 Tampere kymmenen. Pelkällä haastatteluun pääsyllä on ihan järjetön vaikutus. Virtaa tuli koneeseen taas aivan sikana. Hommasin samaan haastatteluun 2 muutakin kaveria niin katotaan onko Murphy potkinut jo tarpeeksi päähän? Normi settihän olisi että pojat saa paikan ja minä en. Nyt on suunnan vaihduttava. PERKELE”

Jaakko Ukkola oli törmännyt avoimeen poraajan paikkaan vahingossa. Hän oli ollut verkossa selailemassa Ruotsin kaivosten työpaikkoja, kun eteen oli lävähtänyt tamperelaisen yrityksen työpaikkailmoitus.

Firma etsi Norjan ja Ruotsin työmaille kolmea maalämpökaivojen poraajaa. Viikko kotona, viikko töissä -periaate kuulosti hyvältä, sen ansiosta pystyisi asumaan Raahessa.

Ukkola soitti tamperelaisyritykseen puolen tunnin välein, kunnes hänelle viimein vastattiin. Hän buukkasi haastatteluun myös kaksi kaveriaan Nordic Minesilta.

Tampereelle miehet saapuivat haastattelua edeltävän iltana. Saunakaljojen kyytipoikana porukka tyhjensi konjakkipullon. Aamulla Ukkola heräsi kuudelta saunomaan ”vanhan viinan katkun pois”. Sitten hän ravisti hereille krapulaiset kaverinsa.

Kolmikko kaarsi haastattelupaikan pihaan minuuttia ennen yhdeksää. Puolentoista tunnin tenttauksen aikana paljastui, että tarjolla ei ollutkaan palkkatyötä, vaan yritys halusi teettää työt toiminimellä.

Työnantajat keksivät 1990-luvulla pätkätyöt, sitten tuli vuokratyö, ja 2010-luvun ilmiö on työnantajavelvoitteiden kiertäminen ulkoistamalla. Ilmiö yleistyy vauhdikkaasti monilla aloilla fysioterapiasta lakipalveluihin.

”Tunnin ne selitti, miten hienoa on tehdä työtä oman yrityksen kautta, ja sitten ne tarkisti, että meillä on poraajataustaa. Ei muita kysymyksiä.”

Haastattelun jälkeen miehet laskeskelivat Ale-Pubissa, mitä reissutyöstä toiminimellä jäisi käteen vakuutusten, eläkkeiden ja asumis- ja matkakulujen jälkeen. Tonnit kutistuivat satasiksi.

”Tuli kusetettu olo.”

Lauantai 14. syyskuuta:

”Olipa helvetin raskas paluumatka ku sankarit alko sitten juomaan klo 10.30. Helpompi reissu olisi ollut 2-vuotiaan kanssa. Vaikka reissu olikin (ehkä, ei vielä varma) täysin turha niin antoi se taas näkökulmaa asioihin ja omaa kotoakin varmasti muistaa arvostaa ainakin seuraavat pari viikkoa. :p”

 

Tiistai 17. syyskuuta:

”Eihän tässä mitään salikorttia saanu hommattua ku piti KOKO päivä istua yritysneuvonnassa. Huh huh sitä pistettiin taas niin iso ratas pyöriin että en tiedä mahtuuko se edes 8 tielle : )”

Ukkola ja kumppanit eivät kuulleet enää koskaan tamperelaisyrityksestä. Vaikka työpaikkaa ei reissulta irronnut, sysäsivät Tampereen laskelmat yrittäjyyspohdinnat liikkeelle.

Ukkola sai idean: Raaheen pitää perustaa lyhyiden työkeikkojen välitystoimisto.

Kysyntää olisi varmasti, sillä vuoden alusta työtön saa ansaita kolmesataa euroa menettämättä tukiaan. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on tarjolla paljon pieniä työkeikkoja, joihin yritysten on vaikeaa löytää nopeasti ja helposti tekijöitä.

Työnimellä Fortiter kulkeva palvelu olisi ratkaisu moneen ongelmaan. Työttömät saisivat keikkoja ja sitä kautta kontakteja paikallisiin yrityksiin. Yritysten olisi helppo löytää työvoimaa, ja ne voisivat maksaa palkat yhteen paikkaan verokorttien kanssa sähläilyn sijaan.

Ukkolan mielestä Fortiterin pitäisi ehdottomasti olla myös fyysinen paikka, johon avoimia työpaikkoja tultaisiin etsimään isolta ilmoitustaululta.

Hän on itse huomannut, että työnhaku kannettavalla tietokoneella kotisohvalta passivoi.

Fortiter olisi työttömälle syy astua aamulla ulos kotiovesta. Työkeikkojen kalastelun lisäksi siellä voisi vaikka pelata pingistä ja tavata ihmisiä.

 

Keskiviikko 2. lokakuuta:

”Päivä lasten kanssa ja tiedätkö? Oli mukavaa mutta nyt on taas ideoita niin paljon että pää räjähtää mutta yksi sana joka muuttaa maailmaa. Fortiter!”

Ukkolan idea sai Raahen kaupungin puolelta loistavan vastaanoton. Yksi virkamies vitsaili hänen varmasti salakuunnelleen, yrittäjäaktiivi taas halusi ostaa Ukkolan ”kristallipallon”. Kävi ilmi, että monessa neuvotteluhuoneessa oli puhuttu Fortiterin kaltaisen välittäjän tarpeellisuudesta.

Syys-lokakuussa Ukkola pystyi uppoutumaan liikeideansa suunnitteluun, kun päävastuu lapsista ja kodista oli hoitovapaalla olevalla vaimolla.

”Ei ollut yhtään sitä perusfiilistä, että voi paska, kun väsyttää ja vituttaa ja ei ole mitään.”

Fortiterin suhteen Ukkolalla oli mielessä vain yksi uhkakuva.

”Se, että töitä on niin paljon, että tekijöitä ei löydy tarpeeksi.”

Marraskuun alussa tilanne kotona muuttui, kun Marja Ukkola palasi vammaisohjaajan työhönsä ja pian vuoden täyttävä Minttu ja kaksivuotias Mikki jäivät kotiin isän kanssa.

Raahen työttömyyslukuja katsellessa Ukkoloiden tilanne ei näytä poikkeukselliselta. Miehiä oli marraskuussa Raahessa lomautettuna 107, naisia 48.

Yhtä synkeää meno oli muuallakin Suomessa. Työttömyys paheni lokakuussa viime talvesta, otsikoi maakunnan päälehti Kaleva marraskuussa, kun luvut tulivat julki.

Suomessa oli lokakuussa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan lähes 270 000 työtöntä, yli 33 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

 

Keskiviikko 20. marraskuuta:

”Joo o, nyt on reilut 2 viikkoa oltu koti-iskää ja kaikki on mennyt suhteellisen hyvin. Nyt vain on koko porukka enemmän tai vähemmän sairaana niin ei tämä kyllä mitään ruusuillatanssimista ole. ÄITTIIIIIIII, ÄITTIN SYLLIIIIIIIIN! Että semmosta, olis vain niin paljon helpompaa ku olis tissi minkä työntää suuhun.”

Päiväkirjan pito oli alkanut edellisenä talvena porausmittausmerkinnöistä ja laajentunut vähitellen muidenkin huomioiden ylöskirjaamiseksi.

Lokakuussa päiväkirja siirtyi verkkoon ja muuttui blogiksi nimeltä Hiljainen vastalause.

Koti-isänä aikaa bisneksen hoitelulle jäi huomattavasti vähemmän kuin vaimon ollessa kotona. Yleensä suunnittelu jäi rutistukseen aamu viiden ja seitsemän välissä.

Lasten hoidolta Ukkola pääsi kuitenkin marraskuussa esittelemään ideaansa Raahen kaupunginjohtaja Kari Karjalaiselle, joka innostui ajatuksesta. Hän päätti kutsua saman pöydän ääreen joukon alueen toimijoita.

”Kaikessa muussa olen hyvä, mutta en odottamisessa. Viikonloput olivat kauheimpia, kun virastot olivat kiinni.”

 

Perjantai 29. marraskuuta:

”Ärsyttää!!!! Jos saisin valtiolta 15 000e niin voisin luoda ympäristön mikä auttaa työttömiä ja lomautettuja, ainakin hetkellisesti. Mikä sekin olisi parempi kuin pistää verovarat haisemaan ihan turhaan.”

Kaupunginjohtajan järjestämä aivoriihi pidettiin hänen työhuoneessaan. Tunnelma oli rento ja innostunut.

Pian tapaamisen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että Ukkola tarvitsisi 15 000 euron alkupääoman ensimmäisten kuukausien palkkoja varten, jotta Fortiter saataisiin pyörimään.

Kaupunki lupasi tarjota ilmaisen liiketilan ja muutakin apua, mutta alkupääoma olisi pitänyt olla omasta takaa.

Sitä asuntovelallisella miehellä ei ollut.

”Niin suuri hyväntekijä en kuitenkaan ole, että olisin ottanu tätä varten lisää pankkilainaa”, Ukkola summasi pian tapaamisen jälkeen.

Kaupunki harkitsi hetken, josko se olisi ottanut Ukkolan idean toteutettavakseen, mutta päätti sitten vetäytyä hankkeesta.

Samoihin aikoihin kun asiat Fortiterin suhteen mutkistuivat, Ukkolan lapsuudenystävä Ville Ollanketo ehdotti, että Ukkola lähtisi mukaan hänen luonnostelemaansa remonttiurakkojen kilpailutusfirmaan.

Ollanketo sai kesällä tarpeekseen kiinteistövälittäjän hommista, kun asunnot kävivät niin huonosti kaupaksi Raahessa. Liikeidea syntyi, kun Ollanketo huomasi, että uuden etsimisen sijaan ihmiset korjaavat vanhoja kotejaan ja remonttifirmojen kanssa on aina sählinkiä.

Miesten yritys kilpailuttaisi remonttifirmoja ihmisten puolesta ja pitäisi huolta myös huolta siitä, että sovitut sopimukset pitävät.

Ukkola innostui Ollankedon ideasta, mutta ei halunnut hylätä ajatusta Fortiteristä.

Ukkola pähkäili, että remonttikilpailutuksella hän voisi hankkia pääomaa Fortiteria varten.

 

Maanantai 9. joulukuuta:

”Vajaa kaks kuukautta käynyt nyt salilla ja 1,5 vuoden tauko ei ole enää kuin kaljanhuurteinen muisto vain. On se vain jännä miten liikunta auttaa joka asiaan. No ainakin itselläni on auttanut, kunto on noussut, hermot kestää paremmin, kaljaa ei mene läheskään niin paljon kuin ennen ja tärkein kaikista, päivärytmi on normalisoitunut.”

Oli vietetty itsenäisyyspäivää, ja viikonloppuna juhlittu Mintun yksi- ja Mikin kolmevuotissynttäreitä. Maanantai oli kirkas. Ukkola oli lasten kanssa ulkona, poltti samalla pihalla lahjapaperit, jotka olivat lojuneet eteisessä.

Sen jälkeen hän lämmitti Mintulle jääkaapista äidin tekemää sosetta, ja Mikki sai lounaaksi suodatinpussiin käärityn hampurilaisen.

Työvoimatoimistosta ei kuulunut vieläkään mitään. Raahen lomautus- ja työttömyysluvut olivat koko syksyn tasaisen ankeita. Työttömiä oli elokuussa 1 254, marraskuussa 45 enemmän. Lomautettujen määrä taas on lisääntynyt samana aikana 89:stä 155:een.

”Kaikki saakelin työpaikat ovat YT-neuvottelujen alla, joten mistä niistä työtarjouksia olisi tullut?”

Huonosti meni muuallakin Suomessa. Työttömyys loikkasi joulukuussa, uutisoi Kansan Uutisten verkkolehti tammikuussa lukujen tultua julki.

Joulukuussa työttömyys oli Suomessa Tilastokeskuksen mukaan jo lähes kahdeksan prosenttia eli 7,9.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan maassa oli noin 330 000 työtöntä työnhakijaa, noin 48 000 enemmän kuin edellisenä vuonna.

Ukkolan lailla kokoaikaisesti lomautettuja oli ministeriön tilastojen mukaan 33 500, eli 9 900 henkilöä enemmän kuin edellisenä vuonna.

 

Jos jotain pidempää tulee, se on maksimissaan vuoden tai kahden homma ja sitten ollaan taas lomautettuna. Pieniä hommia on kyllä tarjolla ja siksi yritys on hyvä olla”, Ukkola pohtii.

Yhä useampi Ukkolan sukupolven edustaja duunarista tohtoriin on tajunnut saman. Hommat pitää keksiä ja kalastaa itse. Kuntien isoihin työnantajiin ei ole sen enempää luottamista kuin pieniin puljuihinkaan.

Kaikista ei kuitenkaan ole nousemaan viideltä aamulla suunnittelemaan yritysideoitaan tai soittelemaan kaupunginjohtajalle. Miten käy niiden, jotka eivät ole yhtä valmiita johtamaan itse itseään ja pitämään huolta omasta sosiaaliturvastaan? Heille, jotka sietävät huonosti epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta.

Lomautettuna koti-isänä ehtii iltaisin hyvin treenaamaan. Urheilu viidesti viikossa väsyttää sen verran iltaisin, että joulukuussa blogiin ilmaantui vain yksi merkintä.

Koti-isyydessä Ukkola tykkää siitä, että lasten kehitystä pystyy seuraamaan läheltä.

”Mutta olisihan se luonnollisempaa niin, että Marja olisi kotona ja minä töissä. Sen verran neandertalilainen olen.”

Toivoaan Ukkola ei ole menettänyt. Hän uskoo, että kova työ yritysideoiden kehittelyn eteen tekee elämästä vakaampaa myöhemmin.

Tulevaisuuden töille Ukkolalla oli vain yksi ainoa rajoite: paikkakunta. Perhe ei halua pois Raahesta.

Vaimolla on koulutusta vastaava työpaikka, ja Ukkola haluaa sytyttää tulevaisuudessakin nuotion takapihalleen ja paistaa siinä lasten kanssa makkaraa.

Hän ei vain yksinkertaisesti näe itseään espoolaislähiössä.

”Katsotaan nyt loppuun kaikki mahdolliset kortit, mitä täällä vain on.”

 

Tammikuun lopussa Ukkola on yhä lomautettuna. Hän on hakenut DNA-kauppaan myyjäksi ja satamaan meklariksi. Hän on myös suunnitellut osallistuvansa logistiikka-alan kurssille.

Ystävänsä Ville Ollankedon kanssa hän on testannut ideaa remonttikilpailutusfirmasta viemällä mainoksia siitä muutamiin paikkoihin Raahessa.

Nordic Minesin kultakaivoksesta Ukkola ei ole kuullut pitkään aikaan mitään. 

Päivitetty 31.1.2014 klo 9.50: Jutun ingressissä oli väärä etunimi.