Lapissa sota kalastusoikeuksista: ”Oikeusmurha, jossa valtio yrittää siirtää paikallisten oikeudet voimayhtiöille ilmaiseksi”

Fortum ilmoittaa punnitsevansa koko maan osalta tulevaisuutta sen omistamilla vesialueilla, joilla ei ole vesivoimakäyttöä.
Kotimaa 30.6.2020 07:30
Tornionjoen Kukkolankoski Torniossa kuohui voimakkaasti tulva-aikaan 4. kesäkuuta 2020. © Vesa Moilanen/Lehtikuva

Pohjois-Suomessa ja Lapissa on riidelty suurten jokien kalastusoikeuksista ainakin sata vuotta, mutta nyt riitaa kutsutaan Tornionjoella jo koskisodaksi. Osapuolina ovat paikalliset koskitilalliset, maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus ja valtion suuromistuksessa oleva sähköyhtiö Fortum.

Tilanne kärjistyi sen jälkeen, kun uuden kalastuslain mukaista kalatalousaluetta perustettiin Tornionjoelle helmikuussa 2019.

”Maa- ja metsätalousministeriö hyökkäsi koskitilojen rannanomistajien kimppuun katsoen koskitilallisten kalastusoikeuksien kuuluvan Fortumille. Kalastusoikeudet ovat kuuluneet koskitilojen jakokunnille aina, sillä aikoinaan tehdyssä vesialuekaupassa alueiden kalastusoikeus säilytettiin koskitilallisilla, sanoo Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Kalervo Aska.

Koskitila on vesitila, joka on muodostettu voimalaitoksen perustamista varten. Tornionjoelle ei voida rakentaa vesivoimalaitoksia, koska joki kuuluu Natura-alueeseen.

Tornionlaaksossa riita koskee tuhansia tilallisia ja koko Pohjois-Suomessa kymmeniä tuhansia. Koskitilojen kalastusoikeuden omistamisessa on kyse omaisuuden lisäksi myös puhevallasta, joka liittyy esimerkiksi joen yleiskäyttöön ja rajoituksiin.

”Ilman puhevaltaa olemme kotirannoillamme turistin asemassa. Jos ei ole puhevaltaa, viranomaisvallan päätöksistä ei voi edes valittaa. Kyse on oikeusmurhasta, jossa valtio yrittää siirtää paikallisten ihmisten kalastusoikeudet voimayhtiöille ilmaiseksi.”, Aska sanoo.

 

Valtion tulkinta kalastusoikeuksista muuttui Askan käsityksen mukaan, kun maa- ja metsätalousministeriö julkaisi kalastusoikeuksista selvityksen marraskuussa 2019. Ministeriön edustajat korostivat koskitilallisille, ettei selvityksen tarkoitus ole linjata mitään uutta.

”Todellisuudessa selvityksellä pyritään sementoimaan voimayhtiöitä suosiva perustuslain vastainen oikeustila. On selvää, ettei Fortumille merkitse vapaana virtaavien jokien kalastusasiat yhtään mitään”, Aska sanoo.

Kysymys kuuluukin, mikä motiivi Fortumilla ja valtiolla on alkaa riidellä koskitilallisten kanssa kalastusoikeuksista, vaikka Euroopan suurimmalle lohijoelle ei saa rakentaa vesivoimaa.

”Kalastusoikeudesta halutaan pitää kiinni paremman puhevallan vuoksi kalateiden rakentamisen osalta. Tornionjoki on tämän vuoksi rakennettujen jokien vankina”, Aska arvelee.

Jättimäiselle sähköyhtiölle, jonka liikevaihto Uniper-kaupan myötä on noussut suuremmaksi kuin valtion vuosibudjetti, riitely kalastusoikeuksista ei välttämättä ole hyväksi. Fortum pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian osuuttaan ja yhtiön puheissa huomioidaan myös vaelluskalojen merkitys.

Aikooko Fortum luovuttaa kalastusoikeuden koskitilallisille Tornionjoella?

”Fortum on hankkinut lukuisia vesialueita omistukseensa vuosikymmeniä sitten. Alueiden omistajana Fortumilla on hallussaan myös näiden alueiden kalastusoikeudet. Tällä hetkellä punnitsemme koko Suomen osalta sellaisten alueiden tulevaisuutta, joilla ei ole vesivoimakäyttöä”, sanoo Fortumin kiinteistöyksikön päällikkö Mikko Tavastila.

Tavastila ei vastaa suoraan kysymykseen, mitä siitä seuraisi, jos Fortum luopuisi kalastusoikeudesta Tornionjoella. Tarkoittaisiko se oikeuksista luopumista myös rakennetuilla joilla?

 

Metsähallitus puolestaan myöntää, että valtion ja koskitilallisten tulkinta kalastusoikeuksista on ”kiistanalainen”. Metsähallitus haluaisi sopia koskitilallisten kanssa.

”Esimerkiksi Kukkolankosken kalastusoikeus on kiistanalainen, koska Kukkolankosken osakaskunta katsoo, että kalastusoikeus kuuluu heille. Metsähallituksen käsityksen mukaan kalastusoikeus kuuluisi valtiolle ja tässä tapauksessa Metsähallitukselle. Pitkällisten oikeusprosessien sijaan asian sopimusratkaisu olisi perusteltu”, sanoo Metsähallituksen erätalousjohtaja Jukka Bisi.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) muotoilee vastauksensa myös sovittelevaan tyyliin.

”Tuen ratkaisuja, joilla kalastusoikeuksien käytöstä päästään yhteisymmärrykseen. Koska kyse on sopimuksista, nämä on tietysti tehtävä yhteisymmärryksessä vesialueen omistajan kanssa”, Leppä kirjoittaa SK:lle lähettämässään kirjallisessa vastauksessa.

 

Kalervo Askan mielestä kyse ei ole sopimisesta, sillä valtion pitää tunnustaa koskitilallisten perustuslaillinen oikeus omaisuuteensa.

Koskikitilallisten vaatimusten tukena on kauppakirja, joka on laadittu Kukkolankoskella yli sata vuotta sitten, vuonna 1918. Tekstin mukaan tilallisten kerrotaan myyvän kosket ja vesivoimat käyttövoimineen, pohjineen, saarineen ja muine etuuksineen lukuun ottamatta kalastusoikeutta.

”Metsähallitus ryhtyi vuonna 2017 vaatimaan kalastusoikeutta Kukkolankoskella itselleen piittaamatta kauppasopimuksen kirjauksista. Perusteena se käyttää kiinteistöjärjestelmää”, Aska sanoo.

”Millä perusteella jokin kiinteistöjärjestelmä ajaa ylitse perustuslaillisen oikeuden omistamiseen?”

Maanmittauslaitoksen mukaan kiinteistöjärjestelmään ei ole tehty merkintöjä koskitilojen kalastusoikeuksista. Tämä on argumentti, johon valtio ja maa- ja metsätalousministeriö nojaavat kalastusoikeuskysymyksessä.

Askan mielestä merkintöjen puuttuminen ei ole osoitus kalastusoikeudesta suuntaan tai toiseen, vaan kyseisellä perusteella maa- ja metsätalousministeriö pyrkii selittämään asiaa valtion eduksi.

Valtio joutuu katsomaan kalastusoikeusasiaa jatkossa kuitenkin toisesta näkökulmasta, sillä Rovaniemen hovioikeus linjasi kesäkuussa 2020, että kiista kalastusoikeudesta (Matkakosken tapaus) pitää ratkaista kauppakirjan perusteella, ei kiinteistöjärjestelmän merkintöjen perusteella. Päätös ei ole lainvoimainen.