Murheelliset monumentit

Länsimaat jättivät Viron kommunismin uhrien muistomerkin avajaiset väliin.

näkökulma 05.10.2018 06:00
Sofi Oksanen

© OUTI KAINIEMI

Elokuun 23. päivänä avattiin Tallinnan Maarjamäellä kommunismin uhrien muistomerkki, ensimmäinen laatuaan Virossa. 30 000 neliömetrin alueelle levittyvän muistomerkin keskiössä on 200 metriä pitkä käytävä. Sen mustille kiviseinille on ikuistettu uhrien nimiä. Tätä Via Dolorosaa kulkiessa näkee käytävän kumpaankin päähän, joista toisessa pilkottaa kotia ja turvaa symbolisoiva omenapuulehto ja toisessa meri, joka miehittäjää pakenevien oli ylitettävä.

Avajaispäivän valinta ei ollut sattumaa. Samana päivänä vuonna 1939 solmittiin Molotov–Ribbentrop-sopimus, jonka salainen lisäpöytäkirja osoittautui kohtalokkaaksi Baltian maille.

 

Juttelin avajaisissa kirjailija Ilmar Taskan kanssa. Hän ei ole koskaan voinut viedä kukkia ja kynttilöitä isoisiensä haudalle; Siperiaan kyyditettyjen ja nuorena kuolleiden miesten ruumiiden sijainnista ei ole tietoa. Taska itse syntyi karkotuksen vuosina Kirovissa ja hänen kyyditetty isoäitinsä muisti, miten kevät leireillä tarkoitti lumen alta esiiin tulevien ruumiiden paljastumista. Joet olivat niitä mustanaan. Nyt Ilmar Taskan isoisien nimet on kaiverretty muistoseinään. Hänellä on paikka, jonne viedä lapsensa ja kertoa perheensä kohtaloista. Muistomerkkiin liittyvällä sivustolla on mahdollista etsiä tuttavia ja sukulaisiaan.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sofi Oksanen

Kirjoittaja on kirjailija.

Sisältö