Lähiö ei enää tarkoita ongelmia – ”Maunula on uusi Berliini”

Uudet sukupolvet ovat juurtuneet ja lähiöt alkaneet kasvaa osaksi kaupunkeja.
Kotimaa 29.10.2017 15:29
Aurinkolahden uimaranta Helsingin Vuosaaressa. Arkistokuva.
Aurinkolahden uimaranta Helsingin Vuosaaressa. Arkistokuva. © RONI REKOMAA / LEHTIKUVA

Betonisia kerrostaloja. Sosiaalisia ongelmia. Edullisempaa asumista.

Vaikka sanaa "lähiö" ei ole koskaan määritelty yksiselitteisesti, termi tuottaa monelle selkeän mielikuvan. Usein se on vain varsin yksiulotteinen ja kaukana todellisuudesta.

Alun perin lähiö oli puhtaasti tekninen mittayksikkö, jota käytettiin uusista, sodan jälkeen rakennetuista asuinalueista.

Oman aikansa mittapuilla lähiö merkitsi mukavaa ja modernia asumista. Juokseva vesi oli luksusta verrattuna puuröttelön keittiöön kannettuun kaivoveteen.

Sodanjälkeinen maanläheinen arkkitehtuuri korvautui 1960-luvulla modernismilla, nauhaikkunoilla ja elementtirakentamisella. Teollinen sarjatuotanto vei harmaan betoni-ilmeen huippuunsa 1970-luvulla.

Yhteistä tuon ajan asuinalueille oli niiden rakentaminen kantakaupungin ulkopuolelle, periferiaan. Yhdyskuntarakenne hajosi.