Tatuointi voi peittää syövän

Ihon alle piikitetyt väriaineet vaikeuttavat ihosairauksien diagnosointia ja haittaavat lääkärien rutiinitoimenpiteitä.

Kotimaa 11.01.2019 06:00
Juha Salonen

Tatuointi-innostus on noussut alemmista sosiaaliluokista ylöspäin. © ALEXEI ZATEVAKHIN / 123RF

Tatuoinnit ovat yleistyneet, ja terveydenhuollon ammattilaiset törmäävät niihin liittyviin ongelmiin. Esimerkiksi ihon pinnalla orastava syövän esiaste saattaa maastoutua tumman tatuoinnin suojiin.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ihopatologi Susanna Juteau kertoo kohtaavansa työssään tatuointeihin liittyviä pulmia kuukausittain. Hän jakaa ongelmat kahtia: ihon pintaan sijoittuvan häivevaikutuksen ohella tatuoinnit saattavat sotkea koepalan ottoa ja diagnosointia.

”Laajalti ihon pinnassa oleva tumma tatuointiväri peittää hyvinkin alkuvaiheen esimelanooman alleen. Siellä se saa sitten rauhassa kasvaa syvyyttä, ennen kuin mitään huomataan”, Juteau sanoo.

Orastavan ihosyövän tunnusmerkkeihin kuuluu usein epämääräisen muotoinen ja tumma, verta vuotava haavauma. Jos haavauma ilmestyy tatuoidulle ihoalueelle, se voi johtaa potilaan vääriin päätelmiin.

”Ihminen voi helposti ajatella, että tatuointi on ärsyttänyt ihoa, eikä ymmärrä, että kyseessä on haavautunut syöpäkasvain”, Juteau kertoo.

Tatuointiväri voi myös haitata taudinkuvan määrittämistä. Juteau kertoo esimerkin:

”Potilaalla oli iso tatuointi, jonka alta näkyi vain kookas patti. Lääkäri ei voinut arvioida patin väriä tai ulkonäköä, sillä tatuointi peitti alleen kaikki tällaiset maamerkit.”

Potilaan tutkinut lääkäri päätti varmuuden vuoksi poistaa patin. Vasta operaation jälkeen selvisi, että kyse oli erittäin kookkaaksi kasvaneesta syöpäkasvaimesta, iholymfoomasta eli imukudossyövästä.

 

Ihopatologina Juteau törmää toisenlaisiin väriaineen aiheuttamiin ongelmiin. Hänen tehtävänään on tehdä niin sanottu vartijasolmukebiopsia lääkärien tekemien alustavien diagnoosien tueksi.

Operaatiossa potilaan vartijasolmukkeet poistetaan. Vartijasolmukkeista etsitään pieniä syöpäpesäkkeitä, joita ei vielä voi todentaa kuvantamalla tai käsin tunnustelemalla.

”Oletetaan, että melanooma on tatuoidussa kädessä. Silloin tatuointiväri ajautuu juuri niihin kainalon imusolmukkeisiin, joista syöpänäytteet otetaan. Tämä voi hämätä kirurgeja kohtuullisen paljon”, Juteau kertoo.

Harjaantuneet lääkärit ja patologit kykenevät hänen mukaansa erottamaan imusolmukkeessa olevan melanoomapesäkkeen melko hyvin tatuointiväristä huolimatta. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun imusolmukkeeseen on kulkeutunut runsaasti tatuointiväriä.

”Se voi hyvinkin peittää pienen melanoomapesäkkeen alleen”, Juteau sanoo.

Sekä ihosyöpien että tatuointien määrät ovat lisääntyneet. Kun faktat asetetaan aikajanalle, yhtälö ei ilahduta.

”Ihosyövät tunnetusti lisääntyvät iän myötä, ja kun tämä tatuointeja ottanut väki ikääntyy, ollaan vaikeuksissa”.

 

Naistenklinikan ohjeistuksissa tatuoituja ihon kohtia kehotetaan välttämään puudutustoimenpiteiden yhteydessä. Ne eivät silti ole este esimerkiksi kanyylin asettamiselle, mikäli muuta mahdollisuutta ei ole.

”Ongelmia voi silti tulla, jos kuvio on tikattu täyteen väriainetta. Normaalisti suonet nähdään sinertävinä ja ne ovat siksi helpommin havaittavissa kuin väriaineen peittämän ihon alta”, Naistenklinikan anestesian ylilääkäri Kaisa Nelskylä kertoo.

Ongelmatilanteissa sopivaa pistokohtaa etsitään joko tunnustelemalla tai erityisen kojeen avulla.

”Teknisesti tatuointi ei ole este, mutta esimerkiksi nopeata toimintaa edellyttävissä tilanteissa se voi hankaloittaa hoitotoimenpiteitä. Sen sijaan hennatatuointien läpi puuduttamista vältämme kokonaan, sillä ne saattavat aiheuttaa herkästi kontaktiallergiaa.”

Alaselän tatuoinnit eivät Nelskylän mukaan estä synnytysten yhteydessä annettavia epiduraalipuudutuksia. Hänellä ei ole tiedossa tapauksia, että tatuointien läpi pistetyistä epiduraalipuudutuksista olisi aiheutunut jälkiseurauksia.

”Pyrimme silti varmuuden vuoksi välttämään pistoa tatuoidusta kohdasta. Esimerkiksi ihoa venytetään siten, että neulan saa vietyä paikasta, jossa ei ole väriainetta.”

Verinäytteissä ehjä iho paras

Laboratoriopalveluja tuottava Huslab huomioi tatuoinnit ohjeissaan verinäytteen ottamisesta.

”Näytteenotossa pyritään aina etsimään tervettä ja ehjää ihopintaa. Ei ole tutkittua tietoa siitä, että tatuoinneilla olisi analyyseihin vaikuttavia riskejä, mutta näytteenottoa tatuoiduilta alueilta pyritään silti välttämään”, prosessivastaava Sirpa Pohjala sanoo.

Ohjeistuksella varmistetaan, että näytteeseen ei pääse analyysin tulokseen virheellisesti vaikuttavia tekijöitä.

”Näytteiden virhetekijät ennen varsinaista analyysiä ovat 60 prosenttia koko prosessista. Virheet tapahtuvat siis ennen kuin näyte saapuu analysaattorille”, hän sanoo.

Huomiota kiinnitetään vastikään tatuoituihin ihopintoihin. Näytteenottoa näiltä alueilta vältetään jo tulehdusriskin vuoksi.

”Toki meillä on tarkat aseptiikka- ja hygieniaohjeet. Silti infektioriski on aina olemassa, jos iho on rikki.”

”Kun tämä tatuointeja ottanut väki ikääntyy, ollaan vaikeuksissa.”

Sisältö