Kylmätutkija: ”Jääuimari Elina on poikkeusyksilö”

Sopeutuminen kylmään veteen muokkaa aivoja - uintikyky säilyy kauemmin.
Kotimaa 30.1.2016 13:00

Elina Mäkinen on vain 158 senttiä pitkä ja painaa 50 kiloa. Ihon alla ei ole kylmältä suojaavaa rasvakerrosta. © Marjo Tynkkynen

Jääuimari Elina Mäkinen on uinut kolmesti kilometrin matkan kilpaa jääkylmässä vedessä, ainoana suomalaisena.

”Elina on poikkeusyksilö, joka voi venyttää suorituskykynsä äärirajoille”, sanoo tutkija Hannu Rintamäki.

Hän on maan johtavia kylmän asiantuntijoita, tutkimusprofessori Työterveyslaitoksella ja soveltavan fysiologian professori Oulun yliopistossa. Hän perehtyi Suomen Kuvalehden artikkeliin jääuimari Elina Mäkisestä.

Jääuinnissa ei pulahdeta avannossa. Lyhyin kilpailumatka on kilometri, ja uinti tapahtuu aina alle viisiasteisessa vedessä. Tammikuun alussa Mäkinen ui kilometrin 15 minuuttiin ja 31 sekuntiin Saksan Burghausenissa.

”Hän oli hyvin varautunut sekä uinnin ja  palautumisen huomattaviin riskeihin”, Rintamäki sanoo.

Kylmään veteen on totuteltava vähitellen, uitava harjoituksessa yhä kauemmin. Ja palautuminen uinnin jälkeen on tehtävä hitaasti, jotta elimistö, etenkin sydän, ei joudu liian koville jälkijäähtymisen takia.

Kilometrin uinti on fyysisesti mutta myös henkisesti äärimmäinen rasitus. Pää vahvistuu samalla tavalla kuin keho: totuttautumalla kylmään.

”Ajan mittaan kylmän aiheuttama stressireaktio lientyy”, Rintamäki sanoo. ”Vedessä voi toimia vaikka se tuntuu pahalta.”

Uintiliikkeet jääkylmässä kiihdyttävät aina elimistön jäähtymistä. Hämmästyttävintä Mäkisen suorituksessa on kyky uida järkevästi varttitunnin ajan hyisessä vedessä.

Tavallinen ihminen ei siihen pystyisi.

Rintamäki kertoo, että kylmä vaikuttaa lihaksiin monin tavoin. Ne alkavat tuottaa lämpöä lihavärinällä, mikä jäykistää lihaksia ja vaikeuttaa uintia.

Kylmässä lihasten suorituskyky ja hermojen johtumisnopeus laskevat, kudosten ja nivelten jäykkyys kasvavat. Uinti käy yhä vaikeammaksi. Kun myös tuntoreseptorit jäähtyvät, enää ei tunnista raajojen asentoa vedessä.

Mäkinen on entinen kilpailu-uimari, mikä on etu jääuinnissa.

”Hyvät uimarit pystyvät muokkaamaan kylmässä lihastensa toimintaa, motorista koordinaatiota.”

Se edellyttää että aivot ovat plastiset. Ne mukautuvat uusiin ärsykkeisiin tai niiden puutteeseen – myös hyiseen veteen.

”Uimari pysyy rennompana, jolloin lihakset toimivat tarkoituksenmukaisesti ja uintikyky säilyy kauemmin äärioloissa.”

Elina Mäkinen antaa monelle jääuimarille tasoitusta. Hän on vain 158 senttiä pitkä ja painaa 50 kiloa. Ihon alla ei ole kylmältä suojaavaa rasvakerrosta.

Rasvan pitää olla tasaisesti jakautunut kehossa, jotta siitä on jääuimarille hyötyä.

”Suuri vatsakumpu ei auta sietämään kylmää”, Rintamäki sanoo.

 

Lue Suomen Kuvalehden reportaasi Elina Mäkisen kisamatkasta Saksaan täältä.