Kyberprofessori Jarno Limnéll: Yksi turvallisuutta koskeva selonteko meiltä vielä puttuu

ESSEE: Nykyisistä hyvistä selvityksistä yhtäkään ei voi pitää Suomen koko turvallisuuden selontekona.
Kotimaa 10.5.2017 12:32
Jarno Limnéll

Jarno Limnéll. © Roni Rekomaa / Lehtikuva

Turvallisuutta käsittelevät selonteot ovat hyviä ja kattavia, mutta niistä kukin keskittyy ensisijaisesti yhden hallinnonalan toimien kehittämiseen, kirjoittaa kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll Kanava-lehdessä.

Suomen Kuvalehti julkaisee Limnéllin kirjoituksen kokonaisuudessaan.

 

Suomessa ja Suomen ulkopuolella on viimeisen vajaan vuoden aikana luettu tarkasti kolmea suomalaista turvallisuutta linjaavaa selontekoa. Sisäisen turvallisuuden selonteko valmistui keväällä 2016, ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko kesällä 2016 ja puolustusselonteko helmikuussa 2017.

Selonteoilla on useita tehtäviä.

Ensinnäkin niillä vedetään linjaa ja ne toimivat poliittisina tahdonilmaisuina. Kyse on poliittisista asiakirjoista, jotka hallitus esittelee eduskunnalle, joita se joutuu puolustamaan ja joihin sen odotetaan toimissaan sitoutuvan. Kaikki eduskuntapuolueet on jo valmisteluvaiheessa sitoutettu parlamentaarisissa seurantaryhmissä selontekojen linjauksiin.

Selonteoilla myös ohjataan eri hallinnonalojen toimintaa ja esitettyjen linjausten toimeenpanoa. Selonteon yksi lause voi merkitä toimeenpanovaiheessa virkamiehille tuhansia työtunteja.

Toiseksi selontekojen julkisen luonteen, niiden eduskuntakäsittelyn ja muun niistä syntyvän yhteiskunnallisen keskustelun kautta luodaan yksimielisyyttä niin uhkakuvista kuin siitä, miten näihin uhkakuviin vastataan.

Avoimessa ilmapiirissä rakennettavan konsensuksen voikin ajatella syntyvän juuri kriittisen ja vaihtoehtoja esille luovan keskustelun kautta.

Kolmanneksi selonteoilla on ”rauhoittava” merkitys. Kun niissä tuodaan esiin suomalaisten ja Suomen turvallisuuteen kohdistuvia uhkatekijöitä ja etsitään keskeisiä ratkaisukeinoja näihin uhkiin, tulee samalla ilmaistuksi yhteiskunnan tahto ylläpitää ja vahvistaa turvallisuutta. Selonteoilla luodaan vakautta.

Neljänneksi selonteot ovat linjauksia turvallisuuteen kohdistettavista resursseista, vaikka niissä harvoin esitetään täsmällisiä määrärahakohdennuksia.

Viidenneksi on huomioitava selontekojen viestinnällinen merkitys. Ne ovat poliittinen viesti maailmalle siitä, millä tavalla Suomi arvioi turvallisuusympäristöään, mitkä ovat siitä nousevat ongelmat ja uhkat, ja miten Suomi näihin ongelmiin ja uhkiin aikoo varautua.

Selonteoilla voi nähdä olevan myös kasvatuksellinen merkitys, sikäli kuin ne ohjaavat yhteisen kansallisen uhkaymmärryksen (ja siten suomalaisen identiteetin) rakentumista. Selontekojen parlamentaarista käsittelyä sekä siihen liittyvää avoimuutta onkin pidettävä hyvänä asiana.

Yksittäisistä sanoista voi selonteoista nostaa esille ”luottamuksen” ja ”yhteistyön”.

Selonteot ovat yksi vaihtoehtoinen tapa, jolla suomalaisen laajan turvallisuuden poliittisia linjauksia voidaan tehdä.

Erilaisia turvallisuuden ja etenkin turvallisuuspolitiikan linjausten esittämisen malleja löytyy historiastamme useita muitakin.

Selontekokäytäntö alkoi vakiintua 1990-luvulla, ja nyt uutta on se, että sisäinen turvallisuus on saanut oman selontekonsa ja aiempi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on jaettu kahdeksi selonteoksi.

Nyt julkaistut kolme selontekoa ovat kaikki hyviä, ja niitä voi suositella muillekin kuin turvallisuusasiantuntijoille

Erityisen hyvää niissä on tiivis ja selkeä esitystapa. Kun vuonna 2004 pelkästään ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko oli 170 sivua, nyt kaikki kolme selontekoa muodostavat 131 sivun kokonaisuuden.

Selonteot luettuaan päätyy suhteellisen vaivatta johtopäätökseen, että suomalainen niin sisäinen kuin ulkoinenkin turvallisuusympäristö on muutoksen tilassa, ja erilaiset turvallisuuden raja-aidat (kuten sisäinen ja ulkoinen turvallisuus) hämärtyvät.

Tilanteiden ja teknologian muutosnopeus, ennalta-arvaamattomuus, tilannetietoisuuden välttämättömyys ja turvallisuusympäristön lisääntyvä monimutkaisuus ovat tekijöitä, jotka tekevät niin turvallisuusviranomaisten työn kuin yhteiskuntamme turvallisuudesta huolehtimisen aiempaa haasteellisemmaksi.

Samanaikaisesti – aivan oikein – turvallisuus korostuu yhteiskuntamme kivijalkana ja myös kansainvälisenä kilpailuetuna.

Selonteot ilmentävät kahdenlaista viestiä turvallisuusympäristöömme. Toisaalta Suomi haluaa ennaltaehkäistä meihin kohdistuvia uhkatekijöitä huolehtimalla turvallisuudestaan, ja toisaalta Suomi haluaa profiloitua maailman turvallisimpana maana.

Yksittäisistä sanoista voi selonteoista nostaa esille ”luottamuksen”, mikä esimerkiksi sisäisen turvallisuuden selonteossa esiintyy 15 kertaa, ja ”yhteistyön”, mikä mainitaan puolustusselonteossa eri muodoissa 67 kertaa. Painotukset kuvaavat ajan henkeä.

 

Nyt selontekojen ilmestymisen jälkimainingeissa on syytä kiinnittää huomio kolmeen asiaan.

Ensinnäkin, vaikka selonteot itsessään ovat hyviä ja varsin kattavia, ne ilmentävät kokonaisuutena – poikkihallinnollisesta valmistelusta huolimatta – tietynlaista hallinnonalakohtaisuutta.

Kaikissa selonteoissa kyllä korostetaan sekä kansainvälisen että kansallisen yhteistyön merkitystä, mutta kukin selonteko on kuitenkin suunnattu ensisijaisesti yhden hallinnonalan toimien kehittämiseen.

Eri hallinnonaloilla on ymmärrettävästi erilaisia toimintalogiikoita, ja esimerkiksi puolustushallinnossa on tärkeää saada pitkän aikavälin suunnitelmille poliittinen ja yhteiskunnallinen tuki. Haaste on kuitenkin siinä, ettei yhtäkään selontekoa voi pitää Suomen ”koko turvallisuuden” selontekona.

Pitäisin hyödyllisenä ja perusteltuna, että ylätasolle luotaisiin tiivis ”Suomen turvallisuusstrategia”. Kyse olisi ylemmän tason poliittisen ja yleisluontoisen ohjauksen esille tuovasta suuntalinjastrategiasta, jossa ei määriteltäisi yksittäisten hallinnonalojen toimintasuunnitelmia.

Tällainen turvallisuusstrategia toimisi ohjaavana linjauksena selontekojen tekemiselle.

Ajallisesti Suomen turvallisuusstrategia olisi luonnollisinta julkaista hallituskauden alussa.

Se ei myöskään olisi vaihtoehto myöhemmin tänä vuonna julkistettavalle päivitetylle Yhteiskunnan turvallisuusstrategialle, jossa koordinoidaan suomalaista kokonaisturvallisuutta. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on erinomainen asiakirja, ja sen olisi toivonut ilmestyvän jo ennen kolmen selonteon valmistelua.

Turvallisuuskysymysten poikkitieteelliseen tutkimukseen kannattaa nyt panostaa.

Toinen asia koskee selontekojen toimeenpanoa.

Toimenpiteet ja tavoitteet on linjattu selkeästi, ja nyt on selontekojen toteuttamisen aika. Turvallisuusviranomaisten on voitava luottaa siihen, että poliittiset päättäjät sitoutuvat selontekojen linjauksiin.

Voi kuulostaa erikoiselta, mutta aiemmin ei selontekojen toimeenpanovaiheessa ole aina näin tapahtunut.

Haasteena on myös, miten seuraava hallitus on valmis sitoutumaan edellisen hallituksen selonteoissa hyväksyttyihin pitkän aikavälin linjauksiin.

Kolmanneksi, turvallisuus uhkineen ja ratkaisuineen muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Turvallisuutta ei tule ymmärtää pysyväksi olotilaksi, etenkään tämän päivän turvallisuusympäristössä.

Tutkimuksen merkitys korostuu. Turvallisuuskysymysten poikkitieteelliseen tutkimukseen kannattaa nyt panostaa, sillä mitä paremmin kykenemme ymmärtämään eri ilmiöitä, sitä paremmin osaamme niihin varautua.

On tärkeää, että turvallisuutta koskevia linjauksia ja toimenpiteitä kehitetään jatkuvasti, luonnollisesti myös selontekojen välillä.

Sama koskee keskustelua turvallisuudesta, jota tulee sekä eduskunnassa että laajemmin yhteiskunnassa käydä aktiivisesti, eikä ainoastaan kerran hallituskaudessa selontekojen yhteydessä.

Nykyinen aiempaa avoimempi ja aktiivisempi turvallisuudesta keskustelemisen kulttuuri on nähtävä positiivisena ja turvallisuutta vahvistavana piirteenä suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Kirjoittaja Jarno Limnéll on sotatieteiden tohtori ja kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa.

Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 3/2017. Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja lehdillä on yhteinen päätoimittaja.