Kuoleman kova hinta: Voiko läheisen itsemurhasta
 selvitä?

SK:n arkistoista: Taiteilija ja toimittaja kertovat, miten suru vei syyllisyyden kierteeseen.
Kotimaa 1.11.2014 08:30
Job, 2005–2006. Henry Wuorila-Stenberg käsitteli poikansa Kimin itsemurhaa maalaamalla. ”Sain hädässäni valtavasti voimaa Jobin kirjasta.” Maalaus kokonaan jutun lopussa.

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 44/2013.

 

Viime pitkäperjantaina silmäilin Helsingin Sanomien artikkelia taidemaalari Henry Wuorila-Stenbergin elämästä, kunnes jähmetyin yhdelle tekstiriville.

Luin sen uudestaan:

”Pitkäperjantaina vuonna 2005 skitsofreniaa sairastanut poikani Kim teki itsemurhan.”

Valpastuin. Yhtäkkiä Wuorila-Stenbergin intohimoinen suhde maalaamiseen jäi sivuseikaksi, sillä minun oli saatava tietää, kuinka hän oli selvinnyt Kimin kuolemasta.

”Kaksi vuotta podin hirveää syyllisyyttä. Ajattelin olleeni pohjattoman julma ja itsekäs torjuessani hänen puheluitaan, joita saattoi tulla puolen tunnin välein 15 kertaa päivässä. Tunsin, että hän joutui maalaamiseni uhriksi, että yksikään hänen unelmistaan ei toteutunut ja paha voitti.”

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu