Kuolema tuli kello 04.10 – Saima halusi arkkuun oman yöpaidan ja sukat

Outi sai olla äitinsä vieressä, kun tämä hiljaa kuoli. Sitten seurasi kolme kuukautta kuolemaan liittyviä järjestelyjä.
Juha Riihimäki
Kotimaa 7.5.2016 11:00
Saima makasi sängyssä voimattomana. Tytär Outi, 58, istui äitinsä sängyn laidalla ja piti tätä kädestä. Äiti pelkäsi ambulanssia, sen sai kutsua vain viimeisessä hädässä. Nyt hän ei enää jaksanut vastustella. ”Sinä sen tiedät paremmin, tulkoon ambulanssi sitten.” Oli 4. lokakuuta 2015. Sunnuntaiaamu...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Tulipa mieleeni jutun luettuani: miksi vanhus piti raahata ambulanssilla omasta kodistaan sairaalaan kuolemaan? Olisiko tehty jokin suuri virhe, jos olisi annettu hänen nukkua rauhassa pois omassa vuoteessaan omassa kodissaan? Pitääkö jokaisen kuoleman tapahtua valvotusti sairaalassa? Onko kuoleman kontrollointi sairaaloiden eräs tehtävä?

Nykyisin emme näytä oikein hyväksyvän sitä, että elämä päättyy. Vanhuksen saavuttama korkea ikä ei sekään riitä, vaan häntä halutaan pitää hengissä, vaikka elämä on selvästi eletty, sairaudet ja raihnaisuus tekevät elämästä kaikkea muuta kuin elämisen arvoista.

Omaiset lienevät eräs osa tätä kierrettä. Edes itse jo vanhuusiän saavuttaneet lapset eivät halua tunnustaa tosiasioita.

Lopuksi vielä asian taloudellinen aspekti: säästöjä tulisi terveydenhoitomenoissa, jos tällaiset tarpeettomat ambulanssikyydit ja sairaalahoidot jäisivät pois.

Työssäni kohtaan paljon kuolevia ihmisiä ja heidän omaisiaan. Niin on, että hyvin harva on valmis ottamaan omaisensa kuolemaan kotiin. Ymmärrän tämän hyvin, jos ei ole koskaan nähnyt kenenkään kuolevan tai jos on nähnyt jonkun kuolevan niin, että on jouduttu antamaan paljon kipulääkkeitä tai helpottamaan hengitystä apuvälineillä, niin varmaan pelottaa se, miten tilanteesta suoriutuisi. Omalta mummoltani (nyt 89v) olen kuullut, että ennen kuolevan vierellä oli usein monia ihmisiä, eikä esim kuolevan lapsi joutunut yksin huolehtimaan kaikesta.