Takaisin lähtöruutuun

Puolet kunnista pettyi, kun sote-uudistus kaatui. Heilahtelevat kulut jäivät kuntiin, joita odottaa vyönkiristys.

Helsinki
Teksti
Liisa Kauppinen
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hollolan kunnanjohtaja Päivi Rahkonen ei jaksa teeskennellä, etteikö Helsingin ja muun Suomen välillä olisi vastakkainasettelua.

”Me keksitään Oodi, me keksitään keskustatunneli ja no, mitäs me vielä keksittäisiin? Maksuton toinen aste.”

Siinä missä Helsingin kaupunki teki viime vuonna yli 400 miljoonan euron ylijäämän, sadan kilometrin päässä Hollolassa tilinpäätös osoittaa 2,1 miljoonan tappiota.

Sitä selittävä merkittävin yksittäinen tekijä oli kunnan verotulojen supistuminen kahdella miljoonalla eurolla, samalla kun valtionosuudet vähenivät 400 000 euroa.

”Miten ihmeessä miinusmerkkisellä verotulojen kehityksellä rahoitetaan lisääntyvää ikääntymisen tuomaa palveluntarvetta? Miten?”

Muuttoliikkeen vaurastuttama pääkaupunki voi tarjota asukkailleen ylimääräisiä palveluja satojen miljoonien eurojen vuosittaisten ylijäämiensä turvin.

Rahkosen mukaan pääkaupungin ”norsunluutorniöykkäröinti” luo eduskuntaan paineen kirjata samat palvelut lakeihin ja sysätä ne muidenkin kuntien vastuulle. Näin siitäkin huolimatta, että monessa kunnassa ropoja on laskettava, jotta edes entiset palvelut saadaan hoidettua. Samalla tulisi välttää kriisikuntakriteerien täyttymistä.

Tästä syystä sote- ja maakuntauudistuksen kaatumisesta tuli Rahkoselle petetty, hyväksikäytetty olo. Uudistuksen piti siirtää vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä pois kunnilta. Päijät-Hämeen maakunta olisi lukeutunut hallintomylleryksen voittajiin, sillä palveluihin olisi liiennyt rahaa 40 miljoonaa euroa nykyistä enemmän, Rahkonen laskee.

”Poks! Kaikki vain katosi, ja olemme palanneet lähtöasetelmaan.”

 

Turhautuneisuus, jakautuneisuus ja taloushuolet nousevat esiin myös Suomen Kuvalehden kyselystä, jolla kartoitettiin sote- ja maakuntauudistuksen kaatumisen vaikutuksia kuntiin. Kysely osoitettiin kaikkien Manner-Suomen 296 kunnan johtajille. 19.–25. maaliskuuta vastauksia tuli kaikkiaan 243 kunnasta.

Yli puolet eli 51 prosenttia vastanneista kunnanjohtajista piti uudistuksen kaatumista huonona asiana. Hyvänä asiana peruuntumista pidettiin joka viidennessä kunnassa. Niiden joukkoon lukeutuvat suuret kaupungit: Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku ja Jyväskylä. Yli 100 000 asukkaan kaupungeista ainoastaan Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen on harmissaan uudistuksen peruuntumisesta.

”Olimme hankkeessa tosissaan mukana, ja kun se kaatui, se on meille siinä mielessä pettymys.”

Tyytyväisten joukossa on kuitenkin myös pienempiä kuntia ja kaupunkeja kuten noin 20 000 asukkaan Mustasaari.

”En ole missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi on haluttu kierrättää koko Suomen sote-palveluihin menevät verovarat Helsingin kautta. Se on täyttä hulluutta – neuvostoliittolaista maailmankatsontaa”, kunnanjohtaja Tuomo Lehtimäki sanoo.

Neljännes kunnanjohtajista ilmoittaa kannakseen, että uudistuksen kaatuminen ei ollut yksiselitteisesti hyvä tai huono asia. Viisi prosenttia ei osaa ottaa asiaan kantaa.

 

Puolella kunnista ei ollut suunnitelmaa soten kaatumisen varalle.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen lähtökohdat seuraavalla hallituskaudella jakavat kunnanjohtajat kahteen leiriin. Lähes puolet eli 49 prosenttia kunnanjohtajista siirtäisi sote-vastuut pois kunnilta suuremmille sote-alueille. Tätä ovat esittäneet puolueista muun muassa Sdp ja keskusta. Etenkin suurissa kaupungeissa sen sijaan katsotaan, että palveluita tulisi uudistaa kehittämällä kuntien keskinäistä yhteistyötä. Tällä linjalla on 38 prosenttia vastanneista kunnista. Vastauksissa nousee lisäksi esiin malli, jossa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen toteutettaisiin nykyisissä sairaanhoitopiireissä.

Lisää ulkoistuksia, enemmän veroja – Katso, miten eri kunnat yrittävät selvitä sotesopasta

Nyrkkisäännön mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon osuus kunnan budjetista on noin puolet. Käytännössä sote-vastuiden siirto tietäisi merkittävää kunnan oman päätöksentekovallan heikentämistä. Hollolan kunnanjohtajan Päivi Rahkosen mukaan kunnat kernaasti päättäisivät palveluista itse, mutta rahoituspohjan rakoillessa vastuista ja heittelevistä kustannuksista halutaan eroon.

Sote-uudistuksen valmistelun on arvioitu maksaneen valtiolle runsaat 200 miljoonaa euroa. Lopullisen hintalapun suuruus tuskin selviää, sillä valmistelun viemää työaikaa kunnissa on vaikea arvioida.

”Kalliiksi tuli tämä vatulointi. Ja sama meno jatkuu vaalien jälkeen, seuraavat neljä vuotta jankataan siitä, miten laajoja sote-alueita pitää muodostaa ja kuinka monta kuntaa tässä maassa pitäisi olla”, sanoo Luumäen kunnanjohtaja Anne Ukkonen.

Kuluja kunnille koitui sairaanhoitopiirien ja maakuntien liittojen tekemästä valmistelutyöstä. Sen kulut valtio kattoi kuntien mukaan vain osin.

Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän karkean arvion mukaan valmistelutyö vei Espoon kaupungissa viisi miljoonaa euroa tämän hallituskauden aikana.

”Antiikin Kreikassa ihmisiä rangaistiin laittamalla heidät tekemään turhaa työtä. Yksi eduskuntakausi kaupunki laitettiin tekemään turhaa valmistelua kuntauudistukseen – ja nyt toinen eduskuntakausi turhaa valmistelua sote- ja maakuntauudistukseen.”

Maakuntien valmistelu aloitettiin ilman eduskunnan hyväksymää lainsäädäntöä. Se ärsytti useita kuntia.

”Mihin on järki kadonnut isojen uudistusten tekemisessä? Ensin kuuluu tehdä lait ja toimintamalli valmiiksi. Sitten annetaan kunnille ja muille toimijoille liikkeellelähtökäsky ja käytännön valmistelu alkaa”, sanoo satakuntalaisen Säkylän kunnanjohtaja Teijo Mäenpää.

Hollolan vanhan terveysaseman omistaa Attendo, joka rakentaa tilalle seniorikorttelin.
Hollolan vanhan terveysaseman omistaa Attendo, joka rakentaa tilalle seniorikorttelin.

Uuden ajanlaskun alkua ehdittiin kunnissa ennakoida monin tavoin. Puolet kunnanjohtajista ilmoittaa, ettei kunnalla ollut suunnitelmaa sote-uudistuksen peruuntumisen varalle. Kolmannes vastaajista kertoo kunnan lykänneen palvelujen kehittämistä ja investointeja kiinteistöihin. Lisäksi useat kunnat ovat lakkauttaneet vanhoja virkoja ja uudistaneet organisaatiotaan vähenevät vastuut mielessä.

Hallituskauden aikana 28 kuntaa kertoo myyneensä sote-kiinteistöjään yksityisille toimijoille, kun taas 14 kuntaa kertoo kaavaillun kaupan peruuntuneen. Parhaillaan 24 kuntaa kertoo suunnittelevansa kauppaa. Käytännössä kiinteistökauppa on usein tarkoittanut myös toimintojen ulkoistamista ainakin osittain, sillä toteutuneista kaupoista joka toisessa omistajaa ovat vaihtaneet paitsi seinät myös liiketoiminnot.

Esimerkiksi kiinteistöjään myyneistä kunnista käy jälleen Hollola, jolta hoivajätti Attendo on ostanut vanhusten palvelutalon ja kaksi terveysasemakiinteistöä. Toisin kuin monet muut kunnat, se päätti kuitenkin investoida uuteen 14 miljoonaa euroa maksavaan terveyskeskukseen.

Kun sote-uudistus ei toteudu eikä seuraavan hallituksen aikeista ole tietoa, epäselvän tilanteen on uumoiltu johtavan ulkoistusten aaltoon. Suomen Kuvalehden kyselyssä 22 prosenttia vastanneista arvioi soten kaatumisen lisäävän painetta ulkoistuksiin.

Kyselyn perusteella ulkoistuksissa suurin viehätys ei ole yksityisen palveluntuottajan parempi laatu, vaan huokeampi hinta – ja se, että ulkoistussopimuksen ansiosta kuluja on helpompi ennakoida.

”Ei voi toimia kuten julkinen, jolle budjetoidaan 1,7 miljoonaa, ja vuoden lopussa sanotaan, että hups, menikin 2,2 miljoonaa”, Rahkonen sanoo.

Toistaiseksi ulkoistusintoa on hillinnyt rajoituslaki. Se pakottaa kirjaamaan sopimuksiin irtisanomispykälän silloin, kun yli 30 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän palveluista ulkoistetaan.

”Odotan rajoituslakien purkamista, kaikki ulkoistaneet kunnat ovat laadun säilyttäen pienentäneet kustannuksiaan”, sanoo koillissavolaisen Kaavin kunnanjohtaja Ari Sopanen.

Lakia on tosin voinut kiertää. Terveysyhtiöiden edustajat ovat todenneet, ettei se estä suuriakaan kokonaisulkoistuksia.

 

Kolmannes kyselyyn vastanneista kunnanjohtajista katsoo, että uudistuksen kaatuminen lisää painetta veronkorotuksiin.

Hollolassa veroja on kuitenkin jo korotettu, joten ensisijainen keino on sopeutus. Se on kiertoilmaus leikkauksille.

”Mitä meillä on jäljellä? Varhaiskasvatus ja perusopetus”, Rahkonen sanoo.

Hän uskoo, että lähitulevaisuudessa ryhmäkoot nousevat keskustelun kohteeksi useassa kunnassa.

Rahkonen viittaa tuoreeseen MDI-selvitykseen, jonka mukaan väestö kasvaa tulevaisuudessa vain Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Muualla työssäkäyvän, veroja maksavan väestön osuus laskee, mutta väki ikääntyy. Nuoret muuttavat pois, ja kunnalle jää lasku peruskoulutuksesta. Yhden oppilaan koulutaipaleen hinta on noin 150 000 euroa.

”Lappajärvikin on yli 50 vuoden ajan lähettänyt vuosittain kymmenittäin valmiita ylioppilaita yliopistoihin. Monet palaavat tänne Euroopan suurimman kraatterijärven rannalle viettämään turvallisia eläkepäiviä. Synnyinkunta sitten maksaa uudet nivelet, vaikka hyöty elämäntyöstä on mennyt muille kunnille”, sanoo Lappajärven kunnanjohtaja Tuomo Lehtiniemi.

Oli sote-palveluiden hallintomalli mikä vain, murenevaa rahoituspohjaa se ei ratkaise. Hollolan kunnanjohtajan silmissä ratkaisuja on kaksi. Joko hyvinvointivaltion palvelutaso on määriteltävä uudelleen – tai alueellisia eroja on tasattava jyrkemmin. Helsingin ylijäämärahaa olisi siis ohjattava nykyistä enemmän muille seuduille.

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori muistuttaa, että pääkaupungin kunnallisverotuloista 340 miljoonaa euroa maksetaan muille kunnille. Se on lähes 2,5 prosenttia Helsingin kunnallisveron tuotosta.

”Järjestelmämme perustuu hyvin voimakkaaseen verotulosatsaukseen kaupungeista ja kasvukeskuksista muualle Suomeen. Helsingin verotulojen kasvu näkyy maksettavan tasauksen kasvussa. Mitä paremmin Helsinki voi, sitä enemmän hyötyy koko Suomi. ”