Kun tajusin ilmaston muuttuvan

SK:n toimitus
Kotimaa 5.4.2009 05:30

Ilmastonmuutos Korea SK:n Ilmastonmuutos Koreassa –kuvakertomussarjan neljäs osa.

Valokuvaaja Johanna Taskinen: ”Muistan, milloin itse ymmärsin, että ilmasto lämpenee. Olin ala-asteella ja luin isoveljen kaverin biologiankirjaa. Tajusin, että näinhän se menee. Tuli hirveän paha mieli. Koreassa kiinnostuin näistä ihmisten tajuamisen hetkistä. Etsin ihmisiä Soulista ja Jeju-don saarelta ja kyselin heidän tarinaansa. Yksi tyttö kertoi, että kävi lapsena talvisin uimakoulussa. Aina kun hän nousi altaasta, tukka jäätyi. Muutama talvi sitten hän huomasi, ettei tukka enää jäätynytkään.”

Keskustelu

Hyvä aihe! Usein ihmiset varmasti juuri tiedostavatkin jonkin ympäristössä muuttuneen, mutta eivät osaa yhdistää sitä ilmastonmuutokseen. Näin on varmasti etenkin lapsien kohdalla. Ilmastonmuutos ei ole vain ”jossain tuolla kaukana”, vaan se on jo osa meidänkin arkeamme.

Ensikerran tajusin että ilmasto muuttuu oli toissa syksynä, kun vielä syyskuussa lintumetsällä oli niin mukavan lämmintä, että saattoi olla T-paitasillaan.

Minä kävin pienenä paljon hiihtokilpailuissa Espoossa paikallisessa metsässä jota ei enää ole kuin tilkku. Kultaakin tuli monesti.
Nykyään laduilla ei paljoa harjoitella, kun lumi ei kauaa pysy. Kukkulankuningasta oli kiva
leikkiä pihalla kun oli isot lumihanget.
Joskus isovanhemmillani oli siihen aikaan talvella joskus niin kovat pakkaset, että kouluun ei tarvinnut mennä.

”On niin jännittävää edetä katastrofista toiseen ja uljasta vaatia ilmastonmuutoksen pysäyttämistä. Ei sitä voi pysäyttää, se on sekä hullu että mahdoton ajatus. Pitäisikö ilmasto vakiinnuttaa suoraviivaiseksi keskiarvoksi? Lämpötilat vain eivät suostu noudattelemaan malleja, ne toimivat omien sääntöjensä mukaan.”

-Tutkija Mauri Timonen, Metla
Suomen Kuvalehti 41/2009