Porukan pisin

Sami Eerola ja Jenni Viinanen elävät maailmassa, joka on heille liian pieni.

Kotimaa 24.05.2018 20:49
Teksti Essi Salonen Kuvat Marjo Tynkkynen

Asunnon ovi avautuu porraskäytävään, mutta avaajan päälakea ei näy.

Sami Eerola kumartuu, kurkkaa tulijoita ja kutsuu sisään.

Oven karmi on 210 sentin korkeudessa. Eerolan päälaki on 218 sentin korkeudessa.

Tottuneesti hän väistää kattolamppua. Kun hän istuu tv-tuoliin, hänen polvensa taittuvat terävään kulmaan.

Kun hän nostaa kädet ylös, hän ylettyy 273 sentin korkeuteen.

Tampereen Jankassa asuva 48-vuotias kirvesmies Sami Eerola on tiettävästi Suomen pisin mies.

”Haastajia ei ole ainakaan ilmoittautunut.”

Pienessä kaksiossa kaikki tuntuu olevan Eerolalle väärällä korkeudella. Hän ei ole viitsinyt remontoida vuokra-asuntoaan. Kylpyhuoneen peilin ja pesuainetelineen hän on nostanut seinällä ylemmäs. Lähes katonrajaan.

Kun on astioiden pesun aika, Sami Eerola nostaa tuolin tiskialtaan eteen, istuu alas ja tiskaa.

Vuosia hän nukkui yönsä tavallisella laverilla. Laverin jalkopäähän hän oli asettanut tuolin jatkopalaksi. Nyt hänellä on 250 senttiä pitkä ja 105 senttiä leveä erikoisvalmisteinen sänky.

Sami Eerola on tottunut kumartumaan ja väistämään.

Sami Eerola on tottunut kumartumaan ja väistämään.

Jo Rauman synnytyslaitoksella saatu syntymämitta antoi vihiä tulevasta. 58,5 senttiä. Kymmenvuotiaana Sami Eerola oli jo 170-senttinen.

Hänen päätään särki usein, koska kasvu oli kovaa. Kouluterveydenhoitaja kehotti syömään rautatabletteja.

13-vuotiaana kaksi metriä meni rikki. Opettajatkin olivat vähintään päätä lyhyempiä.

Sami Eerolan 170 senttiä pitkä äiti ja 187-senttinen isä olivat huolissaan poikansa kasvusta.

He veivät tämän tutkimuksiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Sami Eerola muistelee, että pää ja polvet kuvattiin. Mitään sairautta ei löytynyt.

Hänelle päädyttiin antamaan kasvua jarruttavaa hormonihoitoa.

”Olin vähän kuin koekaniini. Se oli 1980-luvun puoliväliä ja ensimmäisiä kertoja Suomessa, kun annettiin hormonia kasvun pysäyttämiseksi. Minulle sanottiin, että ilman sitä olisin kasvanut yli 230-senttiseksi.”

Se olisi ollut Sami Eerolan mielestä jo liikaa.

Pitkäkasvuisuus tulee äidin eteläpohjalaisen suvun puolelta.

”Aina silloin tällöin sukuun kasvaa kaksimetrinen.”

Sellaisiakin tapauksia maailmalla on tavattu, että lapsi on venähtänyt oltuaan testosteronigeeliä iholleen sivelleen isän sylissä.

Laskennallisesti noin yksi tuhannesta suomalaismiehestä on yli kaksimetrinen ja yksi tuhannesta naisesta on yli 185-senttinen. Molempia on siis noin 3 000.

Pituus on ominaisuus, mutta pitkäkasvuisuuden taustalla voi olla myös sairaus.

Suomi on todellinen kasvuseulonnan mallimaa. Neuvolasta lähtien jokainen lapsi mitataan yli 20 kertaa ikävuosien 0–18 välillä.

”Koko seulonnan tarkoitus on, että poimimme sieltä poikkeavasti kasvavat lapset. Voimme silloin tunnistaa sairauksia varhain ja saada lapset hoitoon”, kertoo lastenendokrinologi Matti Hero Helsingin Lastenklinikalta.

Lastenklinikalla on meneillään tutkimusprojekti lyhyt- ja pitkäkasvuisista. Kasvu-tietokannasta on kerätty kaikki erikoissairaanhoidon arvioon päätyneet lapset ja nuoret, joiden pituus on useammassa mittauksessa ollut kasvukäyrän ääripäässä: ylä- tai alakäyrillä. Niillä kasvaa noin joka tuhannes lapsi.

Noin joka kymmenennellä erittäin pitkäkasvuisella tytöllä ja pojalla kasvun taustalta löytyi kasvunopeutta kiihdyttävä hormonaalinen poikkeavuus tai pitkäkasvuisuutta aiheuttava oireyhtymä. Sellaisia ovat esimerkiksi Marfanin oireyhtymä, Sotosin oireyhtymä ja Klinefelterin oireyhtymä. Oireyhtymiä sairastavista kasvaa usein pitkiä aikuisia.

Sellaisiakin tapauksia maailmalla on tavattu, että lapsi on venähtänyt oltuaan testosteronigeeliä iholleen sivelleen isän sylissä. Hormonivalmiste on siirtynyt ihon kautta lapseen.

Gigantismissa eli jättikasvussa on kyse aivolisäkeperäisestä sairaudesta, joka aiheuttaa kasvuhormonin liikaeritystä. Aikoinaan Suomen ja hetken jopa maailman pisimmäksikin mainitun, noin 247-senttisen Väinö Myllyrinteen (1909–1963) epäiltiin sairastaneen jättikasvua.

 

Pituutta ei pidä medikalisoida eli suhtautua siihen sairautena, sanoo Helsingin yliopiston professori, lastentautien erikoislääkäri Taneli Raivio.

Jopa 80 prosenttia pituuskasvusta selittyy perimällä.

”Kun kyse on peritystä ominaisuudesta, terveydenhuollon tehtävänä on tukea kasvavaa nuorta. Pitkään lapseen suhtaudutaan herkästi ikäistään vanhempana.”

Hormoneilla tehtävää niin sanottua jarrutushoitoa ei Suomessa nykyisin enää anneta. On havaittu, että tytöillä se on vaikuttanut hedelmällisyyttä alentavasti.

Jos lapsen aikuispituusennuste arvioidaan hyvin korkeaksi ja perhe keskustelujen jälkeen toivoo kasvun jarruttamista, voidaan päätyä reisiluun alaosan ja sääriluun ja pohjeluun yläosan kasvulevyjen tuhoamiseen kirurgisesti. Jäljellä olevasta kasvusta voidaan siten kutistaa kolmasosa.

Suomessa operaatio on tehty vasta muutamalle.

Mikä sitten on liikaa pituutta?

Lääkäreillä ei ole yksiselitteistä vastausta. Pitkälti kyse on siitä, miten ihminen pituutensa kokee. Tutkimusnäyttöä pituuden ”psykososiaalisesta” kuormituksesta ei ole.

 

Säkylän varuskunnassa Sami Eerola luokiteltiin pituuden vuoksi kuntoisuusluokkaan B1. Hänet määrättiin huoltokomppaniaan.

Pari ensimmäistä palvelusviikkoa Eerola oli lähes jouten, koska varusvarastosta ei ollut löytynyt sopivia vaatteita. Ne piti teettää mittatilaustyönä.

”Luutnantit olivat kamppeistani kateellisia.”

Kenkiä etsittiin koosta 53. Tupaan tuotiin erikoispitkä sänky.

Päällystö ei huomautellut alokkaan pituudesta, mutta osa alokkaista huuteli.

Saatanan hujoppi! Tuu tänne, mä haastan.

Sami Eerola ei alentunut tappelemaan. Hänen ei tarvitse.

”Riittää kun menen seisomaan tarpeeksi lähelle huutelijaa.”

Palvelusaikanakin Sami Eerola kasvoi, kaksi senttiä.

Koripallossa pituudesta oli hyötyä. Sami Eerola pelasi 1980- ja 1990-luvun vaihteessa sentterinä Uudenkaupungin Korihaissa. Oli joukkueensa pisin ja ilmeisesti pisin SM-sarjassa koskaan pelannut.

”Koripallossa olin melkein normaali; vain 10 senttiä pidempi kuin muut.”

Turnausmatkoilla Yhdysvalloissa vastassa oli yhtä pitkiä miehiä. Amerikasta saattoi löytää myös sopivia vaatteita.

Pelireissuilla Sami Eerolalle oli varattu lentokonepaikka varauloskäytävän kohdalla. Jalat mahtuivat siinä hieman paremmin.

Vessaan menoa hän vitkutti niin pitkään kuin mahdollista.

”Jo 195-senttiset pelikaverit valittivat, etteivät mahtuneet lentokoneen vessaan. Minun piti mennä sinne kaksinkerroin.”

Junissa Eerola lyö päänsä käytävän yllä oleviin monitoreihin. Hammaslääkärissä tuolin pääpuoleen pitää asentaa jatkopala.

Kuinka pitkä sä oot? Pelaatko koripalloa? Entä lentopalloa? Meidänkin suvussa on yksi pitkä ihminen!

Keskimäärin kaksi kertaa viikossa Sami Eerola pysäytetään kadulla. Kysymykset ovat aina samat. Se on rasittavaa, mutta hän vastailee kohteliaasti. Kiltti kun on.

”Liian kiltti.”

Sami Eerola sanoo huomanneensa, että 210 sentissä menee raja, jonka jälkeen mies on ”erikoispitkä”.

Mihinkään ei mahdu. Jatkuvasti pitää kumartua.

Junissa lyö helposti päänsä käytävän yllä oleviin monitoreihin. Hammaslääkärissä tuolin pääpuoleen pitää asentaa jatkopala. Ambulanssin ovet eivät mahdu kiinni.

Uudempiin automalleihin Sami Eerola ei mahdu sisään. Hän ajeleekin 28-tuumaisella polkupyörällä, vaikka polkimet vääntyvät herkästi rikki. Kerran katkesi runkokin.

Rakennuksilla työskennellessään hän on monesti ottanut puheeksi, että pitkiä ihmisiä ei oteta suunnittelussa huomioon.

Kaikki on keskimittaisia varten.

Ruumisarkkukin erikoispitkälle pitää tilata erikseen.

 

Eerola on 37 senttiä pidempi kuin suomalaismiehet keskimäärin. Miesten keskipituus on 181 senttiä ja naisten 167 senttiä.

Viimeksi keskipituudet on laskettu vuosina 1983–2008 syntyneiden aineistosta. Heitä verrattiin 1950–70-luvuilla syntyneisiin. 30 vuodessa suomalaisille oli tullut kaksi senttiä lisää pituutta.

Taneli Raivio pitää muutosta ”ihan älyttömän nopeana”.

Perimä ei muutu näin nopeasti. Selityksiä voi hakea siitä, että äitiyshuolto on kehittynyt, raskausajan tupakointi on vähentynyt ja vauvojen olosuhteet kohdussa ovat kaikkinensa paremmat. Lapsuusiän yleinen terveydentila on kohentunut, sairaudet vähentyneet ja ravitsemus parantunut.

Aikaistunut murrosikä ei selitä sitä, että ihmiset kasvavat yhä pidemmiksi.

Sadassa vuodessa eurooppalaisten keskimittaan on tullut 11 senttiä lisää. Kun vielä reilut 50 vuotta sitten Pohjois-Euroopassa kasvettiin Etelä-Eurooppaa vauhdikkaammin, tilanne on kääntynyt. Etelä ottaa pohjoista kiinni.

Hollannissa, jossa asuvat maailman pisimmät ihmiset, keskimitta ei näytä enää kasvavan. Nyt se on hollantilaismiehillä noin 185 senttiä. Kasvu on tasaantunut myös Tanskassa ja Japanissa, mutta esimerkiksi Kiinassa vielä kasvetaan.

”Suomessa lakipistettä ei ilmeisesti ole vielä saavutettu”, Matti Hero sanoo.

Euroopan maiden pituustilastossa Suomi on sijalla 16. Se on ”hyvää pohjoiseurooppalaista tasoa”.

Pisimmät suomalaiset asustavat Lounais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla.

Jenni Viinanen yltää ylimmäisille hyllyille. Hän on 188-senttinen.

Jenni Viinanen yltää ylimmäisille hyllyille. Hän on 188-senttinen.

Muutaman kerran on epäilty mieheksi. Joskus transsukupuoliseksi.

Vähintään ihmetellään, miksi pitkän naisen pitää kulkea korkokengissä.

188-senttisen Jenni Viinasen hattuhylly tamperelaisyksiön eteisessä on täynnä kymmensenttisiä korkkareita.

”Mulle tulee korkkarit jalassa nätti olo.”

Jenni Viinanen ei muista aikaa, jolloin hän olisi ollut samanpituinen kuin muut. Tuijotukset ja möläytykset. Niihin on saanut tottua.

Nykyisin hän ajattelee, että erilaisuus on ennen kaikkea mahdollisuus.

”Jos joukossa seisoo sata ihmistä ja sieltä pitää valita joku, niin kukahan sattuu ensimmäiseksi silmään?”

Ala-asteelta, Korian kylältä läheltä Kouvolaa, hän ei muista kuin välähdyksiä.

”Ehkä suojaan itseäni. Haukkuminen alkoi silloin.”

Jo 6. luokan luokkakuvassa Jenni Viinanen on opettajaa päätä pidempi. Pojat haukkuivat läskiksi ja friikiksi. Kävi yksi poika käsiksikin, koska hän oli ”niin kamala”.

Ylä-astetta käydessään Jenni Viinanen mietti, onko elämä elämisen arvoista.

Koulumatkat Korialta Elimäen kirkonkylälle ”olivat helvettiä”. Bussissa ei päässyt ilkkumista pakoon.

Hiiliproomu!

Hän vain käänsi musiikkia kovemmalle korvalappustereoistaan.

Hän yritti olla huomaamaton ja kulki kumarassa. Lääkäri diagnosoi lievän skolioosin.

Nuorisomuodin mukaisista vaatteista hän saattoi vain haaveilla. Kehon mittasuhteet olivat ihan muuta kuin toisilla teinitytöillä. Vaatteet oli hankittava aikuisten osastolta.

Onneksi oli Korian Ponsi. Lentopallossa oli valttia olla 20 senttiä muita ylempänä.

Utin jääkärirykmentissä Jenni Viinanen jo nautti olostaan. Hän jaksoi kantaa telamiinoja ja evakuoida itsensä kokoisia miehiä. Kävi aliupseerikoulun ja oppi johtamaan.

Viinanen opiskeli tradenomiksi. Opiskelukaupunki Amsterdam tuntui heti kodikkaalta. Sen kaduilla vastaan käveli yhtä pitkiä naisia kuin hän. Kivijalkaliikkeissä myytiin isoja, kauniita kenkiä.

Ravintolan vessan peilistä eivät katso kasvot vaan rinnat. ”Huulipunan tarkistus kyykistyen. Taas vaihteex.”

Jenni Viinanen kuuluu Facebookin Pitkät naiset -ryhmään reilun 5 500 muun yli 170-senttisen naisen tapaan. Ryhmässä jaetaan esimerkiksi vinkkejä, mistä löytää vaatteita ja kenkiä.

”Tiiän kuinka vaikeaa on pitkän naisen löytää maximekko, jossa helman mitta riittää. Tilasin wishistä vähä yli kympillä tuommosen mekon ja hipoo maata, vaikka on korot jalassa. (nainen 182 cm)”

”Oletteko tilanneet Englannista Next-verkkokaupasta kenkiä? Onko niiden kenkien koot paikkansa pitävät?”

Jenni Viinanen tilaa vaatteensa usein juuri netistä. Lähes kaikilta kansainvälisiltä merkeiltä löytyy jo tall-mallistoja.

Takkien alla hän on tottunut pitämään pitkähihaisia paitoja, koska hihat jäävät usein lyhyiksi.

”Nilkkani olen palelluttanut niin monta kertaa, etteivät ne enää tunne kylmää.”

Vaikka hänen kengänkokonsa on ”vain” 43, niitäkään ei naisten kenkäosastoilta Suomessa tavallisesti löydä.

”Vaate- ja kenkäteollisuuden pitäisi herätä. Yhä pidempää sukupolvea on kasvamassa.”

Pitkien naisten ryhmässä myös pohditaan, tuleeko omista lapsista yhtä pitkiä kuin äitinsä.

Tai nauretaan sille, että ravintolan vessan peilistä eivät katso kasvot vaan rinnat.

”Huulipunan tarkistus kyykistyen. Taas vaihteex.”

Eräs nainen kertoo sorsimisesta hoitoalan työpaikalla. Lyhyempi kollega oli ilmoittanut, että pitkän kanssa on vaikea tehdä töitä, esimerkiksi nostella.

”Kokkina ja liian matalat työtasot… tuskaa yläselässä, paljon!”, kirjoittaa toinen.

Ryhmä ideoi myös Pitkien pimujen seinäkalenterin. Siinä Jenni Viinanen poseeraa minisortseissa, huikeissa koroissa ja nahkarotsissa. Tuotot ohjattiin koulukiusaamisen vastaiseen työhön.

 

Lähikaupassa käydessään Jenni Viinanen tuntee itsensä tarpeelliseksi. Silloin tällöin häneltä pyydetään, josko hän ojentaisi ylähyllyiltä tavaroita. Joskus hän kantaa toisten painavia kantamuksia.

”Minusta on kiva auttaa.”

Sitä hän ei enää jaksaisi tuskailla, että Onnibussissa pitää matkustaa polvet suussa tai sovituskopissa on kyykisteltävä, jotteivat kriittiset paikat näy verhon yli.

Vääränkokoisessa ympäristössä elämisellä on seurauksensa.

”Alaselkäni on alkanut oireilla. Odotan pääsyä magneettikuvaukseen.”

Vahva nainen haluaisi joskus olla myös heikko, se, jota joku toinen auttaa.

Jenni Viinanen on seurustellut erimittaisten miesten kanssa. Tulevan puolison hän soisi olevan itseään pidemmän.

”Ison miehen vieressä mulla on olo, että voin hengähtää. Olen tottunut olemaan äänessä ja pitämään tilanteita hallussa. Ison miehen rinnalla koen, ettei minun tarvitse hallita kaikkea.”

Kun pitkät naiset viettävät yhdessä ravintolailtaa, he pohtivat, mahtaako koripalloilijoita olla liikkeellä.

Ootpa upee nainen!

Niin miehet joskus lähestyvät Jenni Viinasta.

Mutta monelle hänen pituutensa on liikaa.

”Kyllä mun on vaikea löytää miesseuraa.”

 

Jättikasvuinen Väinö Myllyrinne oli omana aikanaan julkkis. Hänestä kirjoitettiin lehtiin, hän kävi tervehtimässä lapsia sairaaloissa ja hänestä painatettiin postikortteja.

”Världens störste man, den finske jätten”, luki mainoskortissa.

Lähes kaksi- ja puolimetrinen ”jätti” elätti itsensä kiertämällä 1930-luvulla Euroopassa sirkusten mukana. Hän paini, nosteli jakkaroita ilmaan, kätteli ihmisiä ja poseerasi yhteiskuvissa.

Hänet nähtiin esiintymässä myös Gröna Lundin huvipuistossa ja Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937.

Myllyrinne liikkui erikoisvalmisteisella Marmon-merkkisellä autolla, jota hän ohjasi takapenkin paikalta.

1930-luvun lopun filmissä hän astelee mittatilauspuvussaan jokilaivaan Wienissä ja vilkuttaa kannelta yleisölle.

Häntä tituleerattiin Suomi-lähettilääksi.

”Kerran taas Coventryn kaupungissa Englannissa yhtenä ainoana iltana käväisi kokonaista 7 000 ihmistä ihmettelemässä jättimme suunnatonta kokoa. Liechtensteinin kääpiövaltiossa kävi joka neljäs asukas niin ikään päivittelemässä näkemäänsä ilmielävää Goljatia. Venetsiassa Väinöllä oli vakituisella viikkopalkalla oma gondolierinsa”, Seura-lehti kirjoitti vuonna 1958.

Artikkelissa Myllyrinteen kerrottiin olevan älykäs liikemies, joka osasi neuvotella itselleen hyvät esiintymisehdot.

Hänen veljenpoikansa Kalervo Myllyrinne sanoo puhelimessa, että setä oli tyytyväinen kiertue-elämäänsä.

”Vaikka kyllä siinä tietysti esineellistämistäkin oli.”

Myllyrinteen terveys heikkeni varhain, ja hän kuoli 54-vuotiaana.

Wienin sirkusmuseon vitriinissä on esillä kipsivalos Väinö Myllyrinteen suuresta kämmenestä. Järvenpäässä ja Merikarvialla säilytetään Myllyrinteestä tehtyjä vahanukkeja.

 

Pituus on poikinut esiintymistarjouksia myös Sami Eerolalle. Hän on esittänyt Hikeria, mielipuolista erämiestä Taneli Mustosen ohjaamassa kauhuelokuvassa Bodom. Tampereen Työväenteatterin Adams Family -musikaalissa hän näytteli Lurkki-hovimestaria.

Ne ovat olleet mykkärooleja. Silti isoja askeleita miehelle, joka kulki nuorena seinänvieriä, jotta pysyisi katseilta piilossa.

”Ammattinäyttelijät neuvoivat: ne katsovat roolihahmoasi, eivät sinua.”

Pikkuhiljaa Eerola on oppinut nauttimaan huomiosta. Jopa keskipisteenä olosta.

Muutama vuosi sitten pitkien ihmisten yhdistyksellä oli tapaaminen Tampereella. Kymmenkunta yli kaksimetristä asteli ravintolaan. Katseet kääntyvät. Alkoivat tutut kysymykset.

Mutta vähän päälle kaksimetriset eivät kiinnostaneet ketään. Kaikki tulivat Suomen pisimmän miehen puheille.

 

Sisältö