”Kukaan ei tuomitse vaan kannustaa” – Salaliitto­teorioiden kehittely tarjoaa yhteisön, jossa hulluimmatkin ideat sallitaan

Tutkija Niko Pyrhönen seuraa suomalaisia salaliittovaikuttajia. Hän kuvaa salaliittoteorioita "kollektiiviseksi tarinankerronnaksi".
Kotimaa 1.11.2021 20:45
Miina Leppänen
© Emmi Korhonen/Lehtikuva

”Silmiemme alla tapahtuu maailmanlaajuinen kampanja, joka täyttää kaikki sotavankien kidutusoperaation ominaispiirteet”, väittää Olli Posti blogissaan.

Hänen mukaansa koronarokote on vaarallinen salajuoni. Hän asemoi itsensä hyvinvointi-influensseriksi, joka antaa alustallaan tilaa samanmielisille vaikuttajille, mutta kommentoi myös päivänpolitiikkaa.

Posti jakaa ajatuksiaan myös Facebookissa, jossa hänellä on nelisentuhatta seuraajaa. Aiemmin hän toimi Instagram-palvelussakin, mutta ei enää. 28. lokakuuta hän kertoi saaneensa sieltä ”sensuurin vuoksi kenkää”.

Posti on vain yksi esimerkki vaikuttajista, joita Suomessa on satakunta ja joiden toiminnasta tutkija Niko Pyrhönen on kiinnostunut.

Pyrhönen työskentelee Helsingin yliopiston tutkija ENNCODE-hankkeessa, jossa tutkitaan pimeää verkkoa, salaliittoteoriavaikuttajien ja ruohonjuuritason liikehdintää siinä sekä siihen liittyvää rikollisuutta ja turvallisuusuhkia. Tässä jutussa hän kommentoi salaliittoteorioihin liittyvää liikehdintää ja niillä operoivia vaikuttajia yleisesti.

Tutkimushankkeessa seurataan, mitä salaliittovaikuttajat kirjoittavat ja keille he puhuvat. Selvitetään, millaisia tunteita ja politiikkaa he pyrkivät välittämään, missä määrin toiminta on terapeuttista ja missä määrin kyse on vain hauskasta ajanvietteestä.

Salaliittoteorioita käytetään usein hyväksi siinä, että vaikuttaja voi edistää omia, henkilökohtaisia päämääriään. Yhteiskunnalliseksi vaikuttaminen muuttuu siinä vaiheessa, kun sillä on poliittisia tai taloudellisia tavoitteita.

”Kun salaliittovaikuttajilla on kytkös ansaintalogiikkaan, siinä vaiheessa olisi tärkeää, että nämä asiat tulevat käsitellyksi myös julkisessa keskustelussa: Miksi ihmisiä näihin verkkoihin houkutellaan? Influensserit hyödyntävät alustoja ja alkavat käyttää hyväkseen salaliittotarinoita”, Pyrhönen sanoo.

 

Pyrhösen mukaan salaliittoteorioista puhuttaessa on riskinä sukeltaa kaninkoloon, jossa kaivetaan esiin vain kaikkein huuruisimpia ja pelottavimpia tarinoita. Hänen mukaansa koronarokotteisiin liittyvistä salaliittoterioista puhuttaessa ei pitäisi nostaa esiin ”tätä fantasiamaailmaa”.

”Pitäisi puhua aavistuksen arkipäiväisemmistä asioista: miten jotkut poliitikot, someyrittäjät ja influensserit käyttävät hyväkseen ruohonjuuritason porukkaa.”

Vaikuttajat hyödyntävät tavallisesti tarinoita, jotka saadaan kuulostamaan jollakin tavalla tieteellisiltä. Kyse ei ole vanhakantaisesta ”kyllä kansa tietää” -retoriikasta vaan tieteen kielen jäljittelemisestä.

”Vaikuttajat ovat yhteisöissään suosittuja, terävasanaisia, nokkelia ja ketteriä toimijoita, jotka myös pyrkivät hankkimaan mainostuloja ja lahjoitusrahaa osana aktivismiaan. Suomessa tässä liikkuu pienet rahat, mutta maailmalla, etenkin Yhdysvalloissa, tällaisella toiminnalla voi tehdä isoakin tiliä”, Pyrhönen sanoo.

Vaikuttaminen tapahtuu esimerkiksi Facebookissa, Youtubessa ja arvostettujen uutislähteiden kommenttikentissä.

”Näihin vaikuttajiin tulisi suhtautua erittäin kriittisesti ja huomioida tarkasti sellaiset tilanteet, joissa jotkut poliitikot tai puolueet lähtevät käyttämään, hyödyntämään tai soveltamaan heidän tuottamiaan argumentteja ja sisältöjä.”

 

Salaliittoteorioita ”kuratoidaan” koko ajan. Vaikuttajat työstävät ja tuottavat materiaalia levitettäväksi.

”He jalostavat salaliittoajatuksia omiin tarkoituksiinsa siten, että he poistavat niistä terävimpiä kulmia ja järkyttävimpiä väittämiä. Näiden avausten avulla he voivat päästä julkiseen keskusteluun argumenttiensa kanssa ja vedota laajaankin yleisöön.”

Salaliittoteoriat eivät synny tyhjästä: ne ovat yleensä reaktiota ajankohtaiseen uutisaiheeseen. Teoriat eivät myöskään synny yksin, niiden kehittely on yhteisöllistä toimintaa.

”Kun ihmisellä alkaa olla ajatuksia, jotka eivät sovi yhteen sen kanssa, miten suurin osa ihmisistä ajattelee tai mitä pitää totena, hän jää helposti yksin.”

Salaliittoteorioiden kehittelijöiden toiminta tarjoaa yhteisön vaihtoehtoisesti ajatteleville.

”Löytyy yhteinen paikka, jossa voi kokeilla hullujakin ideoita, eikä kukaan tuomitse vaan kannustaa. Yhdessä sitten tuotetaan näitä kehitelmiä”, Pyrhönen kertoo.

Salaliittoteoriat ovat hänen mukaansa kollektiivista tarinankerrontaa, joka jäisi piiloon, jos aktiivisia influenssereita tai poliitikon urallaan etenemistä toivovia ei olisi. He tuovat vaihtoehtokehitelmät suuren yleisön silmille.

Teorioiden kannattajilla on tavanomaisesta poikkeava näkemys siitä, mikä on luotettavaa tietoa. He eivät luota tiedon tuottamisen ammattilaisiin kuten tutkijoihin tai journalisteihin. Salaliittovaikuttajat uskovat ”todellisen tiedon” olevan muualla.

Onko tässä ajassa jotakin erityistä, että salaliittoteoriat kukoistavat juuri nyt?

”Kun liikkuu tällaisia uutiskehystettyjä sisältöjä, kuten vaalit, sota, jokin konflikti, turvapaikanhaku tai pandemia, ne kaikki ovat toimivia paikkoja levittää salaliittoteorioita.”

Pyrhösen mukaan ennen sosiaalista mediaa salaliittoteorioiden kannattajat muodostivat ”pieniä taskuja”, joissa oli yksi ihminen siellä, toinen täällä. Globaalia kontaktia ei ollut.

Nyt verkostoituminen ja samoin ajattelevien yhteisö ovat vain klikkauksen päässä.

 

Kymmenkunta vuotta sitten ranskalainen kirjailija Renauld Camus esitti väestönvaihtoteorian, joka istui ajankohtaiseen maahanmuuttoilmiöön. Teorian mukaan maahanmuutto on poliitikkojen salajuoni.

Sen pääajatus on, että eurooppalaisia kansoja on liian hankalaa ja epätehokasta hallita, sillä niillä on omat tahtonsa eivätkä ne suostu alamaisiksi. Teorian mukaan Eurooppaan tuodaan kehittyvistä maista ihmisiä, jotka eivät osaa vaatia oikeuksiaan. Täten väestö vaihdetaan helpommin kontrolloitavaksi.

”Tähän selitykseen myös muutamat eturivin poliitikot ovat puheissaan viitanneet, mutta kun tarkemmin haastetaan asiasta, he eivät avaa asiaa enempää.”

Väestönvaihtoteoriassa annetaan ymmärtää, että vallassa olevat poliitikot ovat väestönvaihdon takana. Salaliittoteoreetikot palauttavat asiat usein nimenomaan valtajärjestelmiin.

”Tämä istuu perinteisen oikeistopopulismin pelikirjaan, jossa ollaan järjestelmän ja eliitin vastaisia. Siitä ei ole enää suuri askel ajatteluun, että eliitit ovat ylikansallisia toimijoita”, Pyrhönen sanoo.

Poliitikon urallaan edistystä hakeva voi siis hyödyntää itselleen sopivaksi katsomaa salaliittoteoriaa tai osia siitä. Teoriat ja niiden käyttö ovat hyvin modulaarista, ja niitä voi kopioida mukauttaen kulloiseenkin yhteiskuntaan.

”Tarvittaessa voidaan irtisanoutua niistä, ja siten säilytetään käden etäisyys salaliittoteoreetikkojen ytimeen.”

 

Salaliittoteoriat ovat vaihtoehtoisia selitysmalleja, joita on helppo ymmärtää. Ne tarjoavat vaihtoehdon, jonkun muun selityksen, kun tavallinen ei riitä. Ne antavat selityksiä, kun maailma muutoin näyttää olevan liian sattumanvarainen.

Salaliittoteorioihin on helppo mieltyä, koska niistä voi valita omat totuudet. Kyse on asioiden uudelleenkirjoittamisesta tai salaliittoteoreettisesta ”käännöskoneesta”.

”Maailman tapahtumat tulkitaan uudelleen seuraajayleisölle.”

Salaliittoteorioille on tilaus, sillä ne tarjoavat selitystä epätasa-arvolle ja epäreiluuden kokemukselle. Ihmisiä kannustetaan ajattelemaan, että ”teitä kohdellaan erityisen väärin ja käytetään hyväksi’, Pyrhönen kertoo.

”Tämä on globaali ilmiö, kun tuotetaan kokemus syrjäytyneisyydestä.”

Todellisuudessa kohdeyleisö ei ole niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, eivätkä salaliittoteorioita sepittele kaikkein huono-osaisimmat.

”Huono-osaisimmilla ei ole työkaluja ja kommunikaatiovälineitä sellaiseen, ja heillä on paljon konkreettisempia ja akuutimpia ongelmia. Ei ole sattumaa, että salaliittoteorioiden kehittelyssä valkoiset miehet ja nouseva nettisukupolvi ovat vahvasti yliedustettuna”, Pyrhönen sanoo.

 

Salaliittoteorioita kannattavissa on kahtalaista väkeä: heitä, jotka pyrkivät käyttämään tarinoita omaksi edukseen, mutta myös heitä, jotka aidosti uskovat teorioihin. Jälkimmäiselle puoliskolle salaliittoteoriat ovat osa elämänkatsomusta.

”Joillekin ihmisille se on jopa keskeinen osa. Suurin osa ihmisistä ei ole tässä syvässä päässä vaan he poimivat yksittäisiä, hyödyllisiä argumentteja kukin omia tarkoituksiaan varten”, Pyrhönen sanoo.

Salaliittoinen maailmankatsomus sisältää vapauttavan eli emansipatorisen lupauksen siitä, että hyvä voittaa pahan. Tämä ajatus on uskonnoista tuttu, ja salaliittoteorioiden kannattaminen muistuttaakin uskonnollisuutta monessa mielessä.

”Siinä on hyvin uskonnollinen ajatus siitä, että kun tekee hyveellistä ja oikeudenmukaista työtä pahan selvittämiseksi, ihminen palkitaan siitä.”

Aivan keskeistä on ajatus suuresta valheesta, jota asiantuntijatahot salaliittoteorioiden kannattajille edustavat. Siksi kannattajilta odotetaan toimintaa positiivisen utopian edistämiseksi. Se muistuttaa kristillisten liikkeiden evankelioimistraditioita.

”Sanotaan, että kun toimitte tällä tavoin, kertomalla läheisille ja tuttaville, viet tätä ’ilosanomaa’ suuresta valheesta eteenpäin.”

Salaliittoteorioiden kannattajien mukaan on aika avata silmät: kun tarpeeksi suuri kriittinen massa saadaan havahtumaan, loppu tapahtuu itsestään. Ja viimein niille, jotka ovat alusta asti olleet hereillä, ollaan kiitollisia, kun kaikki ihmiset puhuvat taas ”samaa kieltä” eli utopia on toteutunut.

Kyse on myös yhteisöllisyydestä: mitä epäluuloisemmaksi ihminen käy ”yleistä totuutta” kohtaan, sitä ohuemmin hän tulee seuranneeksi valtamediaa, koska salaliittoteorioiden kannattajat katsovat sen lähtökohtaisesti huijaukseksi tai vähintään epäilyttäväksi.

Vastavirtaan meneminen ja vainoelementti ovat tuttuja vakaumuksellisesta uskonnollisuudesta.

”He ajattelevat, että on rohkeutta uskaltaa pitää päänsä vastoin kaikkea. Vaikka salaliittoteorioiden kannattajia vainotaan sanoin ja teoin, pitää vain pysyä yhtenä.”

 

Mutta mikä on se suuri palkinto, joka odottaa salaliittoteorian kannattajaa?

”Viime kädessä se on jätetty hyvinkin auki. Kun asiaa ei tarkkaan määritellä, se palvelee mahdollisimman monia. Perusajatus on kuitenkin se, että kun paha eliitti on sorrettu, kansa pääsee päättämään ja siinä vaiheessa asiat lutviutuvat.”

Päämäärää tärkeämpää näyttäisi siis olevan matka.

”En tiedä, uskovatko nämä ihmiset todella, että päämäärä ylipäänsä tulee toteutumaan”, Pyrhönen sanoo.