Köysiseikkailu on hikistä puuhaa – ainakin gorillapuvussa

Kesämatkalla: Musta rata on helsinkiläisen Zippy-puiston osuuksista haastavin.
Lauri Lehtinen
Kotimaa 2.6.2015 15:00

Kesämatkalla-sarjassa Suomen Kuvalehden toimittajat ja kuvaajat kiertävät Suomea ja kertovat erilaisista, oudoista ja ehkä hämmentävistäkin kotimaamme matkakohteista. Toisena kohteena on Zippy Helsingissä.

 

Oletko järjestämässä ystävällesi polttareita, mutta et tiedä, voiko hänet pukea gorillaksi ja viedä kiipeilemään köysiseikkailupuistoon?

Gorillapuvut ovat tavallisesti seikkailupuistoystävällisiä”, Helsingin uuden Zippy-seikkailupuiston kotisivuilla lukee.

Munkkivuoren ja Haagan rajalla olevaan Talin liikuntapuistoon rakennettu Zippy avattiin yleisölle 25. toukokuuta. Jo sitä ennen Zippyn radoilla ehti seikkailla polttariseurue. Sulhanen oli puettu apinaksi.

Juhlakalun tuli niin kuuma, että gorillanaamari piti välillä ottaa pois. Muuten kaikki meni hyvin, kertoo Zippyn toimitusjohtaja Heidi Mikkonen.

Mikkonen kulkee puistonsa keskivaikeaa Sinistä rataa ja yrittää pysyä tasapainossa vaijerilla, joka on viritetty kahden männyn väliin parinkymmenen metrin korkeuteen. Toimitusjohtajaa ja minua maasta katselevat munkkivuorelaiset ulkoilijat näyttävät pieniltä.

Ylempään vaijeriin kytketyt turvavaljaat pitäisivät meidät ylhäällä, vaikka jalka lipsahtaisi. Hädän tullen joku 17-päisestä henkilökunnasta tulisi nopeasti avuksi Kickbike-pyörällään polkien.

 

Zipline-liukuvaijerin mukaan nimetty Zippy on yksi monista hiljattain valmistuneista köysiseikkailupuistoista, joita Suomessa lienee kohta yli 20. Metsämaisemiin pystytetyt tehtäväradat eivät ole maailmalla uusi ilmiö.

Myös Suomen 1980-luvun puuhamaissa saattoi päästä suorittamaan yksittäisiä liuku- ja kiipeilytehtäviä. Mahdollisuudet liikkua vaijerin varassa yleistyivät kuitenkin vasta 2010-luvulla.

Seikkailukisoja 15 vuotta harrastanut Mikkonen löysi mahdollisia selityksiä buumille, kun hän teki haastatteluja tekeillä olevaan Aalto-yliopiston väitöskirjaansa kuluttajaidentiteetin rakentumisesta. Kyse on tavallaan sosiaalisesta mediasta – tai halusta muodostaa somelle vastapainoa yhteisillä fyysisillä kokemuksilla.

”Nuoret hakevat selvästi muitakin kuin virtuaalisia tai etäkontakteja”, toimitusjohtaja kertoo. ”He arvostavat sitä, että nähdään konkreettisesti kavereita, eikä olla vain Skypessä.”

Puiston ratojen kaikissa tehtävissä on tavoitteena päästä tasanteelta toiselle. Välissä voi olla köysistä sidottu verkko, liukuvaijeri, riippusilta tai epävakaita levyjä, lankkuja tai pölkkyjä, jotka pakottavat opettelemaan erilaisia tapoja harppoa pisteestä toiseen.

Turha stressi kaikkoaa matkalla puusta toiseen, kun ajatukset ja voimat täytyy keskittää kulloiseenkin koitokseen. Metsäluonnosta nauttiminen on osa vuoroin meditatiivista ja hauskaa kokemusta.

Helsinki_Zippy_Kesäsarja_2015_04

Kuva Leena-Lydia Vepsä

Kohtalokkaalta kuulostava Musta rata on Zippyn osuuksista haastavin. Seikkailukierroksen alussa ajattelin jättää sen väliin, koska en ole kovin vireässä kunnossa kevätflunssan jäljiltä.

Vihreän, Sinisen ja Punaisen radan jälkeen olo on adrenaliinipitoinen ja hikinen. Flunssa alkaa tuntua tekosyyltä. On pakko lähteä viimeisellekin radalle. Kyyti ei ole mitenkään hirvittävää, mutta täällä tasanteiden välimatkat ovat pisimmät ja vaativat eniten ponnistuksia.

Kysyn verkossa sivusuuntaan kapuavalta Heidi Mikkoselta, onko hän nähnyt puistossaan yhtään liito-oravaa. Ei ole, mutta harvinaisen lajin papanoita on tullut vastaan.

Asia on tärkeä, sillä Zippyn aukeamista edelsi keskustelu siitä, häiritseekö seikkaileminen metsän liito-oravien elämää. Kaupungin ympäristökeskus antoi hankkeelle puhtaat paperit, sillä oravien reviirin ydinalue jäi rata-alueen ulkopuolelle. Reviirin kartoitus on tehty papanoiden avulla.

Nähtäväksi jää, ottavatko liito-oravat omakseen varpuspöllön pöntöt, jotka Zippyn väki on lahjoittanut ydinalueen asukkaille.

 

Seikkailupuisto Zippy (Huopalahdentie 28, Helsinki) on avoinna 16.8. asti päivittäin klo 10–22.

Keskustelu