Nuoret äänestävät käsillään

Käsityön valinta yläkouluissa romahti lukuvuonna 2018–2019 peräti 39 prosenttia verrattuna edellisvuoteen, kertoo Helsingin yliopiston uusi selvitys.

Taustalla on opetussuunnitelmaan tehty mullistus.

Uudistusten jälkeen oppilas ei enää ole saanut valita, opiskeleeko hän tyttöjen aiemmin suosimaa tekstiilityötä vai poikia enemmän kiinnostanutta teknistä työtä.

Tilalle tuotiin monimateriaalinen käsityö, jonka suosio 8. luokan valinnoissa syöksyi jo ensi mittauksessa.

Ongelma on paljon yhtä kouluainetta suurempi.

 

Perusopetuksen uudistus 2010-luvulla oli painostusryhmien kompromissipeli, jossa tekniikan ja kädentaitojen tarpeet jäivät sivuosaan.

Ei auttanut, vaikka Suomen Yrittäjät tehtaili opetushallinnolle lausuntoja vuosi toisensa perään: kädentaitoaineiden tuntimääriä on lisättävä.

Käsityön tuntimääriä leikattiin ja tekninen painotus supistui.

Tekniset alat tuottavat lähes koko Suomen tavaraviennin arvon ja ovat taloutemme perusta. Ammateissa laivanrakentajasta hitsaajaan ja puuinsinööriin tarvitaan teknistä ja loogista ajattelua, luovuutta sekä käden ja silmän yhteispeliä: teknisen työn taitoja.

Teknologiateollisuuden yritykset sanovat tarvitsevansa 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä.

Kuitenkin teknistä työtä on ajettu alas myös yliopistoissa. Kun opettajaksi opiskelevan on monimateriaalisen käsityön hengessä opiskeltava myös ompelua, virkkaamista ja kankaanpainantaa, ei puu-, metalli- ja konetekniikan, robotiikan tai tietokoneohjatun työstön omaksumiselle jää aikaa.

Suomessa ei enää valmistu opettajia, joilla olisi aiemman kaltaiset valmiudet opettaa teknistä työtä. Esimerkiksi Raumalla opetettiin ennen metalliteknologiaa noin 25 opintopisteen verran, vuonna 2018 laajuus oli enää muutama piste.

 

Käsityön uudistajien ideana oli korostaa monimateriaalisen työn designprosessia, oli materiaali kovaa tai pehmeää. Oli määrä ideoida, suunnitella tietokoneella – ja vielä dokumentoida työ digitaalisesti.

Tuli lisää tekemistä, mutta yhä pienempi tuntimäärä.

Muutokset eivät ole epäilyttäneet vain koululaisia. Teknisen työn opettaja Okko Ojanen ja lehtori Janne Rastas ovat kansalaisaktivisteina kantaneet huolta teknisen työn tilasta.

Heistä parasta tasa-arvotyötä olisi antaa tyttöjen opiskella myös teknistä työtä, ei sotkea oppiaineita ja heikentää teknistä osaamista. Opettajakaksikko on lähestynyt lukuisia päättäjiä.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto on jo muuttanut mieltään. Ennen se kannatti uutta opetussuunnitelmaa, mutta kirjoittaa nyt toisin. ”Vaikuttaa siltä, että teknisen työn osalta on tapahtunut virhe.

Jussi Eronen

toimituspäällikkö

Tekniset alat ovat koko taloutemme perusta.

Sisältö