Ensimmäisen maailmansodan aikana keksittiin, että veri ei säilytettäessä hyydy, kun siihen lisätään sitraattia.

Hätä keinot keksii

Ilman sotia, kulkutauteja ja luonnonkatastrofeja emme joisi Coca-Colaa, surffailisi netissä tai söisi säilykkeitä. Myös koronakriisi voi poikia mullistavia keksintöjä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana keksittiin, että veri ei säilytettäessä hyydy, kun siihen lisätään sitraattia. © JACQUES BOYER/Roger Viollet/MVPhotos
Kotimaa 15.05.2020 06:00
Teksti Leena Sharma

Matruusi Willie Vicaragen kasvot olivat sulaneet pois. Hän makasi vuoteellaan hirvittävissä kivuissa pystymättä puhumaan, syömään tai nukkumaan.

Silti Vicarage oli toiveikas. Hän oli kuullut tarinoita Queen Mary’s Hospitalin ihmeellisestä kirurgista Sir Harold Gilliesistä, joka hoiti potilaita uusilla menetelmillä. Gillies oli löytänyt kutsumuksensa lääkärinä ensimmäisessä maailmansodassa, missä hän oli nähnyt lukemattomia kasvonsa menettäneitä miehiä.

”Piristy kuomaseni, pian olet komeampi kuin monet muut”, Gillies rohkaisi Vicaragea ennen ensimmäistä suurta leikkausta.

Vicarage oli tuotu Queen Mary’s Hospitaliin elokuussa 1917. Hän oli palvellut aluksella, jonka ammusvarastoon osui kranaatti. Silmäluomet ja huulet olivat palaneet. Nenä ja leuka oli rakennettava uudestaan.

Sisältö