Komentaja myöntää: Hävittäjäkaupalla on myös poliittinen ulottuvuus – Suunnaksi Nato, EU tai Ruotsi

Hornetien korvaajalle arvioitu 7-10 miljardin hintalappu on "erittäin realistinen", sanoo kenraali Jarmo Lindberg.

Euroopan unioni
Teksti
Matti Simula
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kuin vertaisi omenaa ja appelsiinia.

Kysymys, kumpi on Suomelle suurempi uhka, terrorismi vai ennakoimaton Venäjä, saa puolustusvoimien komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin viittaamaan tunnettuun englanninkieliseen sanontaan. Hänestä terrorismi ja Venäjän ennakoimattomuus ovat yhtä vähän vertailukelpoisia kuin mainitut hedelmät.

Lindberg korostaa, että mahdollisen terrorisminuhan arviointi kuuluu suojelupoliisille. ”Puolustusvoimat ei sitä arvioi.”

Entä Venäjä? Sen keväällä 2014 aloittamat toimet muodostavat ketjun: Krimin miehitys, sota Itä-Ukrainassa, valmiusharjoitukset, Syyrian operaatio. Jokainen niistä on vuorollaan yllättänyt länsimaat.

”Voi olla, että lähitulevaisuudessa tulee jotakin muuta, mutta Venäjä ei ole viime aikoina tehnyt mitään sellaista, joka olisi kohdistunut Suomea vastaan. Se on kuitenkin hyvä muistaa.”

Kaikesta huolimatta Venäjä lisää joukkojaan Suomen lähialueilla, muun muassa Itämerellä. Venäjä myös avasi vuonna 2015 kuutisen vuotta suljettuna olleen, runsaan sadan kilometrin päässä Kuusamosta sijaitsevan Alakurtin tukikohdan, jonne on sijoitettu noin 3 000 sotilasta.

”Siellä on nyt vähintään yksi kolmannes vähemmän väkeä kuin oli Neuvostoliiton aikana”, Lindberg asettaa tukikohdan uudelleenavaamista mittoihin. ”Ja meillä on edelleen siinä naapurissa Kainuun prikaati, Lapin lennosto ja Jääkäriprikaati. Ei tämä sen kummempi asia ole”, hän tyynnyttelee.

 

Suomen turvallisuustilanne on kuitenkin muuttunut.

Muutosta ilmentää jo se, että hallitus antoi äskettäin eduskunnalle ensi kertaa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta erillisen puolustusselonteon.

”Meidän toimintaympäristössämme sotilaallinen toiminta ja aktiviteetti ovat kasvaneet joka puolella”, Lindberg muotoilee.

Hän mainitsee Yhdysvaltojen ja Naton joukkojen ”aivan konkreettisesti ajavan näinä kuukausina asemiin Norjassa ja Baltiassa”.

Länsimaissa herättää huomiota myös ensi syksylle kaavailtu Venäjän ja Valko-Venäjän Zapad 2017 -suursotaharjoitus.

”Jos se on puolustuksellinen harjoitus, se ei varmaan herätä lähialueen Nato-maissa niin suurta huolta kuin jos paljastuisi, että sen skenaario on hyökkäyksellinen. Silloin on ymmärrettävää, että lähellä olevat maat kokevat sen uhkaavampana.”

Jotkut kansainvälisen politiikan arvioitsijat ovat epäilleet, ettei Venäjä vedä massiivisia joukkojaan Valko-Venäjältä harjoituksen päätyttyä. Heidän mukaansa Venäjä saattaa käyttää harjoitusta sumuverhona Valko-Venäjän valtaamiselle, jolloin siitä tulisi Venäjän Naton-vastainen puskurivyöhyke.

”Aika näyttää”, Lindberg kuittaa. ”Se, että meidän ympärillämme kaikki ’tekevät enemmän’, ei ole suoraan verrannollinen siihen, että uhka Suomea kohtaan olisi kasvanut.”

Kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas) luonnehti selontekoa ”ruudinkatkuiseksi”.

Suomen turvallisuusympäristössä käynnistynyt ”enemmän tekeminen” ajoittuu aikaan, jolloin Suomi joutuu muutenkin toteuttamaan mittavia puolustuskalustohankintoja.

Yhdysvalloista 1990-luvulla ostetut 62 Hornet-hävittäjää korvataan 2020-luvun aikana uusilla monitoimihävittäjillä. Samaan aikaan uusitaan merivoimien kalustoa.

Molemmat hankinnat ovat keskeisesti esillä parhaillaan eduskuntakäsittelyssä olevassa hallituksen puolustusselonteossa. Maaliskuun 8. päivänä käyty lähetekeskustelu osoitti, että puolueilla on melko yhtenevä näkemys turvallisuusympäristön muutoksesta ja sen vaatimista toimista.

Kärkevintä arvostelua esittivät opposition vihreät ja vasemmistoliitto. Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi luonnehti selontekoa ”alarmistiseksi, jopa ”ruudinkatkuiseksi”.

Lindberg torjuu syytökset tarkoitushakuisesta viholliskuvien luomisesta. ”Me olemme pyrkineet pitämään huolta, että mahdollisimman realistinen kuva kerrotaan. Koen, että on myös puolustusvoimien velvollisuus kertoa, mitä Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuu.”

Hän pitää sekä puolustusselontekoa että viime vuoden ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa ”mahdollisimman realistisina kuvauksina”.

”Eikä näillä kahdella selonteolla voi olla eri tilannekuvaa. Molemmat ovat hallituksen tekemiä.”

 

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen ilmoitti selonteon lähetekeskustelussa, että vihreät sitoutuu ilma- ja merivoimien vanhentuneen kaluston uusimiseen, mutta ”ei tiettyihin euromääriin”.

Selonteon mukaan hävittäjien hinta on 7–10 miljardia euroa. Merivoimien alushankintojen arvioidaan maksavan 1,2 miljardia euroa.

Vasemmistoliiton Mustajärvi näki etenkin hävittäjien hintahaarukan epärealistisen alhaiseksi.

Entinen ilmavoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg on ensimmäinen lentäjätaustainen puolustusvoimien komentaja. Hän pitää esiselvitysten perusteella ”erittäin realistisena”, että hankittavat hävittäjät mahtuvat arvioituun haarukkaan.

Lindberg ottaa vertailukohdaksi vuonna 1992 päätetyt Hornet-kaupat. Jos korvaavien monitoimihävittäjien hankintaan uhrattaisiin 2020-luvulla sama bruttokansantuoteosuus kuin vuonna 1992, valtiovarainministeriön bkt-ennusteiden mukaan kauppahinnaksi tulisi noin 8,4 miljardia euroa.

”Se olisi haarukan puolivälissä.”

Hornet-kaupat tehtiin 1990-luvun alun syvän laman aikana, vaikka turvallisuustilanne oli, kuten Lindbergin puheesta on tulkittavissa, Neuvostoliiton juuri romahdettua helpommin ennakoitava kuin nyt.

Ulkomailta hankitut pääasejärjestelmät ovat luoneet ylläpitosuhteita.

Uusien hävittäjien hankintapäätös tehdään vuoden 2021 tienoilla.

Vaihtoehtoja on viisi: kaksi yhdysvaltalaista, Boeingin Super Hornet ja Lockheed Martinin JSF F-35, ranskalaisen Dassaultin Rafale, yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon ja ruotsalaisen Saabin JAS Gripen.

Sitovat tarjouspyynnöt jätetään, kun ilmavoimat ja puolustusvoimien logistiikkalaitos ovat analysoineet ensimmäisiin tietopyyntöihin saadut vastaukset.

Päädytään mihin hävittäjätyyppiin tahansa, ratkaisua pidetään vahvana turvallisuuspoliittisena signaalina.

Presidentti Mauno Koivisto piti Hornet-päätöksen ainakin julkisesti erillään turvallisuuspolitiikasta. ”Me emme pyytäneet hävittäjäkaupan päälle mitään turvallisuuspoliittisia lisiä, eikä niitä ole meille tarjottu”, Koivisto vakuutti Helsingin Sanomissa 17.5.1992.

Voinee silti sanoa, että valittava korvaava hävittäjätyyppi ilmaisee jotakin siitä, suuntautuuko Suomi entistä enemmän Nato/Yhdysvallat-akselin suuntaan, eurooppalaisiin turvallisuusratkaisuihin vai yhteistyöhön Ruotsin kanssa.

Ex-pääministeri, keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen ja Sdp:n kansanedustaja Eero Heinäluoma ovat liputtaneet ruotsalaiskoneen puolesta. Vanhasen mukaan tiivistyvä yhteistyö Ruotsin kanssa nousee ”varmasti esille” hävittäjäkaupan valmistelussa.

”Mikäli ruotsalaisvalmisteiset hävittäjät vastaisivat tarpeitamme, jokainen osaa nähdä, millaisia myönteisiä kehitysnäkymiä kauppa voisi avata ilmavoimiemme yhteistyössä”, Vanhanen kirjoitti viime vuonna ilmestyneessä Ulkopolitiikkaa-kirjassaan.

 

Liittyykö hävittäjäkauppaan myös poliittinen ulottuvuus vai tehdäänkö hankintapäätös puhtaasti teknisten ominaisuuksien ja hinnan perusteella?

”Ainakin joidenkin poliitikkojen mielestä tähän ensisijaisesti liittyy näköjään poliittinen ulottuvuus”, Lindberg vastaa hymyillen.

Kenraali korostaa, ettei puolustusvoimat voi hankkia mitään materiaalia ilman suorituskyky- ja hintavertailuja. ”Se olisi vastoin hankintamääräyksiä. Ja mitä suurempi kauppa, sitä suuremmalla pieteetillä vertaillaan.”

Hän myöntää, että ulkomailta vuosikymmenten mittaan hankitut pääasejärjestelmät ovat yleensä luoneet myös ylläpitosuhteita valmistaja- ja myyjämaihin.

”Näin tällaisten kauppojen osalta on tulevaisuudessakin. Mitä isompi kauppa, sitä enemmän sillä on kauppapoliittista merkitystä. Ja turha on mennä kieltämään, etteikö sillä jotakin turvallisuuspoliittistakin merkitystä olisi.”

Informaatiovaikuttajia voi vastustaa vain osoittamalla heidän valheellisuutensa.

Viime joulukuun 4. päivän aamuna Lindberg hämmentyi.

Kolme naista oli surmattu edellisenä yönä imatralaisen ravintolan edustalla. Ei aikaakaan, kun somessa jo levisi huhu, jonka mukaan ampuja olisi ollut suomalainen aktiiviupseeri ja uhrit venäläisiä naisia.

Lindberg kummastelee, mikä motivoi ihmisiä aktivoimaan vain muutama tunti dramaattisen teon jälkeen valhetilin tuottamaan virheellistä informaatiota.

Poliisi tiedotti nopeasti tekijän ja uhrien olevan kantasuomalaisia. Vahinko ehti kuitenkin tapahtua, valhe levisi venäläiseen mediaan.

Lindberg ei hyväksy väitettä, että taistelu kyber- ja hybridivaikuttamista vastaan olisi kuin urheilun antidopingtoiminta, missä väärintekijät ovat aina pari askelta edeltä.

”Ei tämä ehkä niin surullista ole, että aina olisimme pari askelta jäljessä. Varmaan ’hyvienkin’ puolella on eri maissa tolkun ihmisiä, jotka kykenevät tekemään järkeviä suojaustoimenpiteitä.”

”Tietysti ’pimeälläkin’ puolella on lahjakasta väkeä, joka välillä onnistuu tekemään ties minkälaisia kyber- ja verkko-operaatioita, joista kaikki ei todennäköisesti koskaan tule julkisuuteen.”

Komentajan mukaan pimeän puolen toimijoita voi vastustaa vain osoittamalla heidän valheellisuutensa nopeasti ja uskottavasti.

”En usko heidän silti lopettavan toimintaansa.”

 

Puolustusselonteossa todetaan valmiuslain päivitystarpeiden selvittämisen olevan tärkeää viranomaisten toimintaedellytysten kannalta. Valmiuslain tarkoituksena on taata viranomaisille riittävät valtuudet sota-aikana ja sotaa alemmissa poikkeusoloissa.

Lindberg korostaa, ettei valmiuslain tarkastelulla tavoitella esimerkiksi joukkojen nykyistä nopeampaa mobilisoimiskykyä. Asevelvollisuuslakiin tehtiin jo viime kesänä muutos, jonka mukaan uhan kohdistuessa Suomeen voidaan tasavallan presidentin päätöksellä ottaa joukkoja kertausharjoituksiin ilman vakiintunutta kolmen kuukauden varoitusaikaa.

”Se asia on tavallaan puolustusvoimien osalta käsitelty.”

Valmiuslain päivitystarpeiden selvittäminen kohdistuukin enimmäkseen muihin viranomaisiin kuin puolustusvoimiin. Nimenomaan erilaiset hybridiuhat voivat edellyttää valmiuslain nykyistä avarampaa tulkintaa.

”En lähde niitä enempää listaamaan, koska selonteossa on todettu, että asiaa tarkastellaan. Ei mennä asioiden edelle.”