Subjekti on subjekti
’Juttuideani on vähän virttynyt, tai ainakin nukkavieru. Yksittäisten vaatekappaleiden alkuperää on seurattu ties kuinka monessa lehtijutussa ja dokumentissa”, valitteli Helsingin Sanomien toimittaja Ville Similä jutussaan (17.10.). Hän yritti selvittää, onko Mujista ostettu paita tehty uiguurien pakkotyöllä.
Similä seuraa Kiinan vaikutusvallan kasvua. Tällä kertaa opimme, että lähes viidesosa maailman puuvillasta on peräisin Xinjiangista, jossa Kiina vainoaa uiguureja. Ylen Jenny Matikainen kirjoitti hiljattain (27.9.) siitä, miten Xinjiangin naisia steriloidaan väkisin. Aluetta johtaa puolisotilaallinen järjestö, joka pyörittää puuvillabisnestä – ja keskitysleirejä.
Tällainen yhteistyökumppani se Kiina on.
Jos on virttynyt idea selvittää osallisuuttamme sorrossa, arvostan virttyneisyyttä.
Olemme virittäneet maailmasta helvetinkoneen. Vaatii suuria ponnisteluja saada selville, mistä kone koostuu. Globaali talous on systeemi, jonka rakensimme itse mutta jota tutkimme kuin arkeologit: tätä pitkää puuvillaa kasvaa juuri Xinjiangissa, olisiko tämä sieltä?
Asia ei Ville Similänkään jutulla selviä, mutta onhan se valaisevaa, ettemme tiedä edes sitä, mitä ostamme ja pidämme päällämme.
Uutisointi ei läheskään aina auta käsittämään, kuka on aiheuttanut mitäkin. Luontokato kiihtyy ja levätilanne pahenee. Hanhista toimittajat kertovat ani harvoin sitä, minkä opin Apu-lehden jutusta: se että Suomessa levähtää entistä enemmän hanhia, liittyy ilmastonmuutokseen. Sotkemme itse peltomme ja uimarantamme.
Kun ihminen häivytetään uutisissa subjektin paikalta, autot törmäilevät jalankulkijoihin, naisia raiskataan ja mustasukkaisuus ajaa miehiä surmatöihin. Etelä-Saimaan elokuisen otsikon mukaan ”metsää jää luonnon armoille”, kun kuolinpesien jaot viipyvät. Metsä parka!
Miten lauseenjäsenet liittyvät journalismiin?
No kaikilla tavoilla.
Sillä on väliä, kuka toimii ja miten asioiden välisiä suhteita avataan. Päätoimittajat toistelevat, että journalismin pitää auttaa ihmisiä. Minusta on erinomaista palvelua, että saan miettiä aamukahvilla, onko kaapissani vaatteita, jotka on tehty osaksi uiguurien pakkotyöllä.
Kirjoittaja on journalistiikan työelämäprofessori Tampereen yliopistossa.
