Mäntän lukiossa alkoi tänä syksynä lääketieteellis-luonnontieteellinen linja, jolla Julia Nguyen ja Livia Do opiskelevat.

Kovassa koulussa

Anna Nguyen, Julia Nguyen ja Livia Do muuttivat Ho Chi Minhistä Mänttään käydäkseen suomenkielisen lukion. Näin ensimmäinen lukukausi sujui.

Kotimaa 02.12.2021 18:00
Teksti Anna-Sofia Nieminen kuvat Konsta Leppänen

”I’m excited”, Thy eli Anna Nguyen kertoo. Olen innoissani.

”Both excited and nervous”, Phuong eli Julia Nguyen jatkaa. Innoissani ja hermostunut.

Vähempikin hermostuttaisi: he muuttavat kuukauden päästä Suomeen, osallistuvat kolmen viikon valmistavalle leirille ja aloittavat sitten lukion Mänttä-Vilppulassa Pirkanmaalla.

Tarkoitus on, että he käyvät koko lukion Suomessa – kokevat maailman parhaan koulutuksen, kuten Julia Nguyen sanoo – ja jäävät tänne kenties sen jälkeenkin.

On kesäkuu, ja 16-vuotiaat nuoret ovat vielä kotimaassaan Vietnamissa. He vastailevat kohteliaasti kysymyksiin videopuhelussa, johon kukin heistä osallistuu eri ruuduilta. Kolmantena mukana on Phuong eli Livia Do. Suomessa he käyttävät kansainvälisiä nimiä Annaa, Juliaa ja Liviaa, koska ne ovat helpompia suomalaisille.

Livia Do toteaa videopuhelussa, että tulee asumaan ensimmäistä kertaa elämässään kaukana perheestä.

Ho Chi Minhistä on tosiaan pitkä matka Mänttä-Vilppulaan, yli 8 000 kilometriä. Nuoret muuttavat lähes yhdeksän miljoonan asukkaan kaupungista alle 10 000 asukkaan kaupunkiin. Kulttuuri on erilainen, ilmasto on erilainen, koulutusjärjestelmä on erilainen.

Ja sitten on vielä kieli. Nuorten on tarkoitus käydä lukio suomeksi. He ovat opiskelleet suomea vasta helmikuusta lähtien, nelisen kuukautta.

Anna Nguyen on oppinut siinä ajassa paljon. Hän vaihtaa pyydettäessä suomeksi, hakee vähän sanoja, mutta puhuu melko sujuvasti.

”Me puhutaan opettajan kanssa joka päivä, ja me myös kuuntellaan ja luketaan paljon. Mä myös katsoa, like, suomen videoita, ja he puhuvat paljon nopeasti ja mä oon shocked.”

 

Yrittäjä Peter Vesterbackan ja hänen liikekumppaneidensa Finest Future Oy pyrkii tulevaisuudessa houkuttelemaan suomalaisiin lukioihin vuosittain jopa 15 000 ulkomaista opiskelijaa.

Nyt menossa on pilottijakso. Suomeen muutti kesällä ja syksyllä 15 vietnamilaista ja uzbekistanilaista nuorta. He aloittivat lukio-opinnot Mänttä-Vilppulassa, Porissa, Rantasalmella, Rautjärvellä, Salossa, Savitaipaleella tai Taavetissa.

Kunnat ovat joko maksaneet Finest Futurelle markkinointipalvelusta, käytännössä 1 000 euroa opiskelijaa kohden, tai lukioiden markkinointi on osa laajempaa yhteistyötä. Palvelu kattaa muun muassa opiskelijoiden löytämisen, kielikoulutuksen, valmistavan leirin järjestämisen ja maahantulossa avustamisen.

Ensi vuonna opiskelijoiden määrä voi kasvaa 130:een, jos kaikki suomen kieliopinnot nyt aloittaneet hakevat ja pääsevät suomalaisiin lukioihin. Uusia lähtömaita olisivat esimerkiksi Iran, Kanada ja Brasilia.

Vesterbacka on kertonut, että lukiohanke on osa isoa kokonaisuutta, jossa ryhmä ihmisiä pyrkii usean yrityksen voimin kiihdyttämään Suomen kasvua.

Toiveena on, että ulkomaiset opiskelijat jäisivät Suomeen lukion jälkeenkin. Vesterbacka arvioi myös kuntien hyötyvän, sillä ulkomaiset opiskelijat takaisivat lukioverkon säilymisen ja tehokkaan hyödyntämisen.

 

Suomalainen koulutus kiinnostaa maailmalla. Pisa-menestys on vuosituhannen alusta lähtien houkutellut joukoittain suomalaisesta koulutuksesta kiinnostuneita kansainvälisiä vieraita Suomeen.

Pelkästään Opetushallitus kertoo järjestäneensä vuosina 2004–2019 koulutusaiheisen vierailun yli 16 000 henkilölle 114 eri maasta.

Koulutusvienti on kasvanut, samoin ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä suomalaisissa korkeakouluissa. Suomessa myös on jatkuvasti aiempaa enemmän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka kulkevat suomalaisen koulutuspolun läpi.

Se on kuitenkin uutta, että suomalaisiin lukioihin varta vasten yritetään saada massoittain ulkomaisia opiskelijoita.

Suomen hallitus kertoi syyskuussa, että se haluaa vähintään kaksinkertaistaa työperäisten maahanmuuttajien määrän ja kolminkertaistaa ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrän vuoteen 2030 mennessä. Hallitus on huolissaan heikkenevästä huoltosuhteesta, työvoiman saatavuudesta ja kestävyysvajeesta.

Toisen asteen osalta hallitus kuitenkin totesi ainoastaan, että ammatillisen koulutuksen vieraskielistä koulutustarjontaa lisätään. Lukioista ei puhuttu mitään.

Suomalaista lukiojärjestelmää ei olekaan luotu sitä ajatellen, että lukioihin hakisi suuri määrä ulkomaisia nuoria. Lukiolaissa todetaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön on varmistettava lukiokoulutuksen riittävä saatavuus valtakunnallisesti ja alueellisesti.

Jos Suomeen tulisi Finest Futuren tavoitteen mukaisesti 15 000 uutta ulkomaalaista lukiolaista joka vuosi, rahoituksen tarve kasvaisi merkittävästi.

Tänä vuonna kunnat saavat valtionosuusjärjestelmästä – eli kuntien ja valtion yhdessä rahoittamasta järjestelmästä – rahaa keskimäärin noin 6 600 euroa opiskelijaa kohden, mutta euromäärä vaihtelee lukion opiskelijamäärän mukaan. Mäntän lukiossa yksikköhinta on lähes 8 400 euroa.

Finest Futuren lukiohankkeen puitteissa Suomeen tulleet nuoret ovat valtionosuusrahoitteisen lukiokoulutuksen piirissä, sillä he ovat hakeneet ja tulleet valituiksi suomalaiseen lukioon omaehtoisesti. Heidän koulutuksensa siis maksaa Suomen valtio ja suomalaiset kunnat.

Mutta mitä suomalainen pikkukunta ja sen lukio pystyvät tarjoamaan vietnamilaisille nuorille? Kotiutuvatko he Suomeen niin hyvin, että jäävät tänne?

Anna Nguyen (keskellä) toivoo, että Mäntän lukiossa olisi enemmän tapahtumia. Lukio on pienempi kuin hänen entinen koulunsa Vietnamissa.

Anna Nguyen (keskellä) toivoo, että Mäntän lukiossa olisi enemmän tapahtumia. Lukio on pienempi kuin hänen entinen koulunsa Vietnamissa.

Elokuussa Anna Nguyen, Julia Nguyen ja Livia Do saapuivat Mänttä-Vilppulaan.

Takana oli jo kolme viikkoa Suomessa. Siitä kaksi viikkoa he viettivät Finest Futuren ja Sallan kesälukion järjestämällä leirillä Sallassa, jossa on 15 vuoden kokemus ulkomaalaisista lukio-opiskelijoista. Sallan lukiossa aloittaa vuosittain 8–10 venäläistä opiskelijaa.

Anna Nguyen, Julia Nguyen ja Livia Do tapasivat näitä opiskelijoita ja koulun henkilökuntaa, treenasivat suomen kieltä, kokeilivat sählyä, pesäpalloa ja frisbeegolfia, söivät lohikeittoa ja poroa, ihastelivat luontoa ja ihmisten ystävällisyyttä.

Sallan jälkeen he kiersivät Finest Futuren johdolla viikon ympäri Suomea ja kävivät tutustumassa muun muassa Santa Parkiin Rovaniemellä, Suomenlinnaan Helsingissä ja Aalto-yliopistoon Espoossa. He kaikki pitivät erityisesti Helsingistä.

Nyt he ovat kuitenkin viettäneet ensimmäisen viikonloppunsa Mänttä-Vilppulassa. Lukio alkaa kolmen päivänä päästä. On aika soittaa taas videopuhelu.

Mikä oli ensimmäinen mielikuva Mänttä-Vilppulasta?

Rauhallinen ja kaunis, nuoret kuvailevat. Ei yhtä kiireinen kuin Helsinki, mutta ei myöskään yhtä hiljainen kuin Salla. Taiteellinen, koska kyseessä on taidekaupunki. Toisaalta on myös paljon urheilupaikkoja.

Julia Nguyen kertoo, että harmillisesti he eivät päässeet näkemään vielä kaikkea, koska viikonloppuisin monet kaupat ovat suljettuja. Kirkko ja museot sen sijaan olivat auki.

Toistaiseksi moni asia on vähän epäselvä: he majoittuvat vielä väliaikaisissa asumuksissa, kämppiksistä ei ole tietoa ja lukujärjestyksetkin selviävät vasta seuraavalla viikolla. Kansainvälisistä asioista vastaava opettaja kuitenkin kierrätti heitä jo lukiossa.

He kertovat odottavansa innolla opintojen alkua.

Vietnamilaiset nuoret osallistuvat suomenkieliseen opetukseen. Livia Do ja Julia Nguyen kuuntelevat, kun historianopettaja puhuu keskiajasta.

Vietnamilaiset nuoret osallistuvat suomenkieliseen opetukseen. Livia Do ja Julia Nguyen kuuntelevat, kun historianopettaja puhuu keskiajasta.

Jos yhtään seuraa Suomen taide-elämää, tietää taatusti, että Mänttä-Vilppulassa pääsi kesällä näkemään maailmankuulun katutaiteilijan Banksyn töitä. Mänttä-Vilppula tunnetaan taidekaupunkina, on kuvataideviikot ja musiikkijuhlat. Kesäisin riittää vierailijoita.

Kaupungin väkiluku on silti pienentynyt. Vielä vuonna 1990 Mäntässä ja Vilppulassa asui yli 14 000 ihmistä. Kunnat yhdistyivät vuonna 2009. Enää asukkaita on alle 10 000.

Samaan aikaan väestö on vanhentunut. Alle 15-vuotiaita on vajaa 12 prosenttia väestöstä, yli 64-vuotiaita lähes 36 prosenttia. Lukioikään tulevat ikäluokat pienenevät.

Lukion vs. rehtori Johanna Rintapää kertoo, että lukion aloittavien määrä vaihtelee vuosittain paljonkin, mutta kokonaisuudessa opiskelijamäärä laskee. Yhteishaun 80 vuosittaista aloituspaikkaa ei ole täyttynyt pitkään aikaan. Tällä hetkellä lukiossa on yhteensä 113 opiskelijaa.

”Voisin ajatella, että sellaisella 115–120 opiskelijalla lukiolla olisi mahdollisuus toimia”, Rintapää sanoo, mutta toteaa myös, ettei päätä lukion tulevaisuudesta.

Mäntän lukio pyrkiikin houkuttelemaan lukiolaisia myös kauempaa. Lukiossa on laaja valikoima taiteen, musiikin ja liikunnan kursseja. On Mäntän seudun koulutuskeskuksen kanssa yhteinen huippu-urheiluakatemia ja yhteistyötä esimerkiksi kuvataideviikkojen ja Serlachius-museoiden kanssa.

Syksystä lähtien lukiossa on myös voinut opiskella lääketieteellis-luonnontieteellisellä linjalla. Se tarkoittaa lisäkursseja matemaattis-luonnontieteellisistä aineista, yhteistyötä yliopistojen kanssa ja erityisenä houkuttimena opintoihin sisältyviä valmennuskursseja lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin.

Uusi linja on Rintapään mielestä tarpeellinen vetovoimatekijä Mäntän lukiolle.

”Toki tällä hetkellä moni pieni lukio on profiloitunut tiettyihin asioihin. Varmaan kilpailu on todella kovaa.”

Rintapään mukaan uusi linja on ollut suosittu oman kaupungin ja naapurikuntien nuorten keskuudessa. Lisäksi sillä aloitti kuusi nuorta muualta Suomesta, muun muassa pääkaupunkiseudulta ja Forssasta. Myös Julia Nguyen ja Livia Do aloittivat linjalla.

Rintapää arvioi, että ulkomaisilla opiskelijoilla on tärkeä merkitys Mäntän lukiolle. Mänttä-Vilppula ei ole vielä tehnyt päätöstä yhteistyön jatkosta Finest Futuren kanssa, mutta Rintapää pitää jatkoa todennäköisenä.

Jatkossa olisi vain yksi 2 500 euron maksu, tulisi opiskelijoita kuinka monta hyvänsä.

 

Taidekaupungissa on uljaita rakennuksia, kuten Serlachius-museo Gustaf. Keskusta on silti suomalaiselle pikkukaupungille tyypillinen: matalien kerrostalojen kivijaloissa toimii hautaustoimistoa ja pizzeriaa, grilli on erillisessä rakennuksessa. Lokakuisena maanantaina on rauhallista.

Mäntän lukio toimii yhteisissä tiloissa Koskelan yläkoulun kanssa. Lukion tunnit ovat pääosin toisessa kerroksessa, yläkoulun ensimmäisessä kerroksessa.

Ruokailun jälkeen syvennytään historiaan. Kaksoistunnin aiheena on keskiaika, tarkemmin feodalismi ja keskiaikaiset ammatit. Opettaja Henna Ketosen puheessa vilisee sellaisia sanoja kuin läänitys, silmikko, nukkehallitsija, vasalli ja ilotyttö.

Vietnamilaiset nuoret kuuntelevat siinä missä suomea äidinkielenään puhuvat opiskelijatoverinsa ja tekevät opettajan pyytäessä muistiinpanoja.

Välillä opettaja näyttää englanninkielisiä videoita. BBC:n dokumentissa kerrotaan, että keskiaikana Lontoon kaduilla lillui mutaa, virtsaa, eläinten jätöksiä ja kaikenlaista muuta.

Toinen video on The Worst Jobs in History -sarjasta. Siinä puhutaan esimerkiksi aseenkantajista, jotka puhdistivat alleensa laskeneiden ritarien varusteita, ja parantajanaisista, jotka ripustivat eläviä kastematoja kaulan ympärille kurkkukipua parantamaan.

”Jos te olette herkkiä, ette kestä nähdä esimerkiksi verta tai kuinka ihoa leikataan, niin älkää katsoko sitä kohtaa, jossa puhutaan parturi-kirurgin ammatista”, opettaja ohjeistaa. Joillakin video tekee pahaa, mutta vietnamilaisnuorille sen kieli on helpotus.

Anna Nguyen arvioi, että ymmärtää noin 60–70 prosenttia tunnin sisällöstä. Tunnin jälkeen hän haluaakin jäädä juttelemaan opettajan kanssa epäselväksi jääneistä asioista. Opettaja selvittää niitä suomen ja englannin sekoituksella.

Historian jälkeen vuorossa on koulupäivän päättävä S2-kaksoistunti, siis suomi toisena kielenä -opetusta. Ryhmään kuuluu myös yksi vaihto-opiskelija ja kaksi muuta ulkomaalaistaustaista opiskelijaa, jotka ovat päätyneet Mäntän lukioon ilman Finest Futuren hanketta. Tänään toinen heistä ei ole paikalla.

Opettaja Henna Linkopuu selittää korostetun selkeästi, mikä tämänkertainen tehtävä on: tutustua aineistopakettiin, tehdä havainnekartta ja lopulta kirjoittaa essee, jossa käyttää vähintään kahta eri aineistoa.

Aiheena on some ja media, ja esseetä voi jatkaa vielä seuraavalla kerralla.

Historian tunnilla vietnamilaiset lukiolaiset pysyivät hiljaa silloinkin, kun opettaja kyseli jotain. Nyt he kysyvät tarvittaessa neuvoja, esimerkiksi minkä pituinen esseen tulee olla.

”Hyvän harjoitusesseen pituus pitäisi olla 2 000 merkkiä ja siitä yli. Mutta koska tämä on teidän ensimmäinen iso esseenne, niin en anna kovin rajoitettua merkkimäärää”, opettaja kertoo.

Oli merkkimäärä mikä hyvänsä, tehtävä kuulostaa vaativalta lukiolaiselle, joka on opiskellut suomea vasta reilusti alle vuoden ajan.

 

Koulupäivän jälkeen Anna Nguyen, Julia Nguyen ja Livia Do astelevat pihan poikki, ylittävät kadun ja nousevat toiseen kerrokseen asuntoihinsa. Asuntola on niin lähellä, että se näkyy lukion ikkunoista. Kesäisin se palvelee kesähotellina.

Asunnot ovat kahden henkilön soluasuntoja. Kukin asuu suomalaisen, muualta Mänttä-Vilppulaan muuttaneen kämppiksen kanssa.

Välillä he kutsuvat kavereitaan syömään vietnamilaista ruokaa, mutta vain viikonloppuisin, koska ruoan valmistukseen menee paljon aikaa.

Etenkin lukuvuoden alussa meinasi olla koti-ikävä. Anna Nguyen on täyttänyt kalenterinsa, jotta ei ehdi olla surullinen. Hän muun muassa käy Mäntän Valon jalkapallotreeneissä, rumpukurssilla, tanssimassa ja uimassa.

Livia Do puolestaan iloitsee siitä, että voi nauttia omasta ajasta. Hän lukee ja kävelee mielellään. Myös Julia Nguyen käy kävelyillä.

”Luonto on tosi kiva Mäntässä”, hän sanoo.

Nuoret ovat myös käyneet poimimassa puolukoita ja antaneet niitä pihapiirissä asuville vanhuksille.

”Me annamme heille puolukoita, ja he leipovat ja antavat meille takaisin piirakan”, Anna Nguyen kertoo.

Julia Nguyen kehuu kouluruokaa maukkaaksi ja terveelliseksi. "Joka päivä mä odotan koulun ruoka", hän kirjoittaa Whatsapp-viestissä.

Julia Nguyen kehuu kouluruokaa maukkaaksi ja terveelliseksi. ”Joka päivä mä odotan koulun ruoka”, hän kirjoittaa Whatsapp-viestissä.

Motivoituneita, reippaita, opiskeluorientoituneita.

Näin suomea toisena kielenä opettava Linkopuu kuvailee vietnamilaisia lukiolaisia. Hänestä heidän kielitaitonsa on kasvanut nopeasti.

”He olivat ehtineet opiskella vasta puoli vuotta suomea ennen Suomeen tuloa. Siihen nähden he ovat pärjänneet ihan valtavan hyvin”, Linkopuu toteaa.

Hänen mukaansa joku on vähän rohkeampi puhumaan ja joku hiljaisempi, mutta kurssiharjoituksista huomaa, että kaikki osaavat jo melko hyvin suomea.

Anna Nguyen kirjoitti esseessään näin: ”Teknologia sekä sosiaalinen media ovat kasvaneet nykyään nopeammiksi ja isommiksi, melkein kaikilla on omia puhelimia ja ne auttavat paljon monessa osassa elämässä. Kuitenkin liika käyttö voi myös aiheuttaa heikko fyysinen terveys ja yksinäisen tunteminen ihmisille, erityisesti nuorille.”

Vietnamilaiset nuoret ovat kuitenkin joutuneet tekemään kovasti töitä. Linkopuun mielestä olisi ollut ihanteellista, jos he olisivat ehtineet opiskella kieltä pikkuisen enemmän ennakkoon.

Historianopettaja yllättyi. vietnamilaisen oppilaan essee oli parempaa suomea kuin joidenkin suomenkielisten oppilaiden teksti.

Historianopettaja Ketonen antoi mahdollisuuden vastata ensimmäisessä historian kokeessa esseetehtävään englanniksi, vaikka lähtökohtana on, että kaikki pitäisi tehdä suomeksi. Yksi kolmesta kuitenkin kirjoitti esseen suomeksi – ja kirjoitti opettajan mielestä parempaa suomea kuin osa suomenkielisistä opiskelijoista.

Hän kuvailee kolmea nuorta kunnianhimoisiksi, lahjakkaiksi ja älykkäiksi. Hänestä he pärjäsivät historian ensimmäisellä kurssilla loistavasti siihen nähden, että siinä tuli valtavasti asiaa nopeassa tahdissa.

”Mutta olen sitä mieltä, että he olisivat saaneet paljon enemmän kurssista irti, jos he olisivat käyneet sen toisena vuonna.”

Ketonen suosittaakin, että jos lukioon tulee jatkossa Finest Futuren hankkeen kautta uusia opiskelijoita, heillä ei olisi ensimmäisissä jaksoissa isoja suomenkielisiä tekstimassoja ja paljon uusia käsitteitä sisältäviä kursseja.

 

Anna Nguyenillä, Julialla Nguyenillä ja Livia Dolla on tulevaisuutta ajatellen iso valtti: toisin kuin esimerkiksi monet ulkomaalaiset korkeakouluopiskelijat, he saavuttavat todennäköisesti sujuvan suomen kielen taidon.

Se voi auttaa pääsemään kiinni esimerkiksi suomalaiseen työelämään. Ei se kuitenkaan mikään tae ole. Pelkästään vierasperäinen nimi vaikeuttaa työnsaantia Suomessa.

Myös lukioaikana voi tulla vastaan ongelmia, vaikka vakava sairastuminen. Finest Futurella ei ole vastuuta nuorista, vaan vastuukysymykset menevät kuin kenen tahansa suomalaisen nuoren kohdalla.

Mänttä-Vilppulaan saapui toisen jakson alussa myös uzbekistanilainen nuori. Hän halusi kuitenkin vaihtaa toiselle paikkakunnalle ystävänsä ja edullisemman asunnon perässä. Osan Finest Futuren lukiohankkeen puitteissa Suomeen tulleiden nuorten asumisen kustantaa asuinkunta, osa maksaa vuokran itse. Rintapää kertoo, että asiasta saatiin ratkaisu nopeasti ja nuori vaihtoi paikkakuntaa alle viikossa.

Mänttä-Vilppulan kaupunki on myös järjestänyt nuorille tukea arkeen. Vapaa-ajan ohjaaja on tavattavissa aina koulupäivien jälkeen. Hän on esimerkiksi hoitanut nuorten kanssa pankkiasioita, ohjannut harrastustoimintaan ja auttanut läksyissä.

Lukuvuoden alussa koulussa oli nimetty myös kansainvälisistä asioista vastaava opettaja sen varmistamiseksi, että opinnot lähtisivät hyvin käyntiin.

 

Marraskuun puolivälissä on taas videopuhelun aika. Päivät ovat lyhentyneet entisestään. Anna Nguyen, Julia Nguyen ja Livia Do eivät enää uskalla käydä aamuisin ennen oppitunteja kävelyllä, koska on niin pimeää.

Nyt menossa on kolmas, lukukauden päättävä jakso, ja uutena oppiaineena on alkanut kemia. Uusi aine tuottaa aina aluksi päänvaivaa, koska pitää opetella sanastoa suomeksi.

Suomalainen lukio on erilainen kuin nuoret odottivat.

Anna Nguyen luuli etukäteen Mäntän lukion olevan kansainvälisempi. Ja vaikka hän tiesi, että Mänttä-Vilppula on pieni kaupunki, se on vielä pienempi kuin hän odotti. Lukiokin on pieni.

”Koska se ei oo paljon ihmisiä, se on vähän vaikea tekemään jotain aktiivisia tai tapahtumia tai tosi hauskoja juttuja”, Anna Nguyen sanoo.

”Opiskelijat ovat aika ujo”, Livia Do huomauttaa.

”He puhuvat suomea liian nopeasti, ja joskus me emme voi ymmärtää, mitä he sanovat”, Julia Nguyen jatkaa.

Se johtaa helposti siihen, että keskustelut tyrehtyvät.

He kertovat kuitenkin saaneensa kavereita. Esimerkiksi joulun he aikovat viettää kaverin perheen luona Mänttä-Vilppulassa. Joululomalla on suunnitelmissa käydä myös Tampereella tai Helsingissä. Vietnamiin he matkustavat seuraavan kerran kesälomalla, jos koronatilanne sallii.

Nuoret kertovat olevansa tyytyväisiä. Ainakaan vielä Suomi ei kuitenkaan tunnu täysin kodilta. Livia Do kuvailee, että ennemmin Suomi on paikka, jossa hän asuu ja opiskelee.

Kolmikko suunnittelee myös korkeakouluopintoja Suomessa. Anna Nguyen haaveilee muutosta Tampereelle, mutta Tampereen ammattikorkeakoulussa ei voi opiskella kulttuurituottajaksi, joten pohdinnat jatkuvat vielä. Julia Nguyen haluaisi opiskella farmasiaa Helsingin yliopistossa. Livia Dota kiinnostaa psykologia mahdollisesti Helsingin tai Itä-Suomen yliopistossa.

Sitä pidemmälle on vielä vaikea ajatella.

Sisältö