Yhteinen e-kirjasto

Valtakunnallinen e-kirjavalikoima parantaisi kirjatarjontaa ja toisi säästöjä. Moni pieni kirjasto suhtautuu kuitenkin epäillen.

e-kirjasto
Teksti
Matilda Jokinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuoden 2019 alkupuolella e-kirjoja päästään todennäköisesti lainaamaan eri kirjastojen yhteisestä valikoimasta. Suunnitteilla on hanke, jolla testataan, miten valtakunnallinen e-kirjasto toimisi.

Tällä hetkellä kirjahankinnat, sekä paperiset että virtuaaliset, tehdään paikallisesti, ja niistä vastaavat kirjastokimpat eli kirjastojen yhteenliittymät.

Yhteensä Suomessa on 39 e-kirjastoa, joiden valikoimien välillä on suurta vaihtelua.

Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen e-kirjastossa oli vuonna 2017 yli 15 800 e-kirjaa. Kuopion verkkokirjastossa oli samana vuonna reilut 1 800 teosta.

Koska e-kirjoja voi lainata missä tahansa, minne netti yltää, helsinkiläisellä on kuopiolaista parempi kirjatarjonta riippumatta siitä, onko hän mökillä Pohjois-Savossa vai rantalomalla Thaimaassa.

Valtakunnallinen kirjavalikoima lisäisi tasa-arvoa eri paikkakunnalla asuvien välillä. Yhteisen e-kirjaston puolesta puhuva Suomen kirjastoseura muistuttaakin, että kaikilla tulisi olla yhdenvertainen oikeus sivistykseen.

 

Kirjastot suhtautuvat hankkeeseen varovaisen myönteisesti. Viime syksynä, kun kirjastoilta kysyttiin, mitä ne ajattelevat yhteisestä e-kirjastosta, yli 40 prosenttia vastasi kannattavansa ajatusta.

Epäilyksiäkin löytyy. Etenkin pienet kunnat pelkäävät, ettei heidän äänensä tulisi kuulluksi ja että isojen kaupunkien ihmiset lukisivat e-kirjoja heidänkin edestään.

Eniten ongelmia tuottaa rahoitus. Hanketta varten tarvitaan yhteistä rahaa, jota ei ole.

Nyt kirjastot saavat rahansa kunnilta, eikä kunnan rahoja haluta käyttää muiden  kuin oman alueen kirjastojen hyväksi. Kuntarajat ylittävää yhteistyötä kyllä tehdään, mutta vain lähialueiden kanssa.

”Kirjastojen pitäisi päästää irti sen laskemisesta, kuka hyötyy eniten. Suurempi kirjavalikoima ja laajempi kirjojen kierto on kaikkien etu. Ei kukaan hyödy käyttämättömänä odottavasta lisenssistä”, informaatikko Aino Ketonen Yleisten kirjastojen konsortiosta toteaa.

Oletuksena on, että säästöjä tulisi ainakin työvoimakuluista ja kirjojen halvemmista kappalehinnoista.

Jos rahoitus saataisiin järjestymään, yhteinen nettivalikoima toisi kirjastoille säästöjä. Oletuksena on, että säästöjä tulisi ainakin työvoimakuluista ja kirjojen halvemmista kappalehinnoista.

Kirjastot saavat e-kirjat käyttöönsä maksamalla jokaisesta kirjasta lisenssin. Suomen kirjastot ostavat yleensä 6–12 kuukautta voimassa olevia lisenssejä, joita voi lukea kerralla vain yksi ihminen. Yhden lisenssin hinta on keskimäärin 25 euroa.

Kirjastoille on myynnissä myös lisenssejä, jotka antavat lukuoikeuden useammalle ihmiselle kerrallaan. Esimerkiksi viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen käyttäjän lisenssit ovat suhteessa halvempia, mutta suurimmalla osalla Suomen kirjastoista ei ole niihin varaa.

Yhteisessä e-kirjastossa kirjojen kappalehinta laskisi, kun kerralla voitaisiin ostaa aiempaa suurempia lisenssipaketteja.

 

Edes valtakunnallinen valikoima ei toisi kaikkia e-kirjoja kirjastoon.

Kustantaja tarvitsee e-kirjojen kirjastomyynnistä sopimuksen kirjailijalta, eikä kaikkia e-kirjoja tämän vuoksi myydä lainkaan kirjastokäyttöön. Esimerkiksi suuri osa käännöskirjallisuudesta ja lasten kirjoista jää pois kirjastomyynnistä.

Aiempaa laajempi valikoima voisi joka tapauksessa lisätä lukijoiden kiinnostusta e-kirjoja kohtaan. Näin voi ainakin olettaa, kun vertaa pääkaupunkiseudun e-kirjaston lainausmääriä muun maan lukuihin.

E-kirjojen suosio on kasvanut nopeasti viime vuosina tekniikan kehittyessä, ja kirjastoista lainataan joka vuosi yli 100 000 e-kirjaa enemmän kuin edellisvuonna. Kun vielä vuonna 2014 Suomessa lainattiin reilu 150 000 e-kirjaa, vuonna 2017 vastaava luku oli jo yli 560 000.

Lähes puolet e-kirjoista lainataan kuitenkin pääkaupunkiseudun kirjastoista, missä ovat myös parhaat valikoimat. Vuonna 2017 pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista lainattiin yli 255 000 e-kirjaa.

Kaikki Helmet-kirjastojen käyttäjät eivät kuitenkaan välttämättä asu pääkaupunkiseudulla. Suomessa saa kirjastokortin minkä tahansa paikkakunnan kirjastoon, kun vain käy henkilökohtaisesti esittämässä henkilötodistuksen.

Käytännössä kirjastojen palvelut ovat siis yhteiset.