Kieliriita kärjistyi Helsingin yliopistossa: Väittelijä ei saa kirjoittaa työnsä yhteenvetoa suomeksi

Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa suositaan englannin kieltä. Se ei sovi tohtoriopiskelija Juha Karvoselle.
Mikko Niemelä
Kotimaa 16.1.2018 12:20
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on ajautunut opiskelijansa kanssa riitaan, jossa ei näytä olevan voittajia. Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Juha Karvonen aloitti tohtoriopintonsa vuonna 2013, ja hänen väitöskirjansa teksti valmistui vuonna 2017. Karvonen ei ole saan...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Helsingin yliopisto on kaksikielinen: Suomen- ja Ruotsinkielinen.

En ymmärrä laisinkaan perusteluja, joiden mukaan

-”Suomen kieltä ymmärtävät tieteelliset piirit ovat kovin suppeat.”: Jos Suomen viralliset kielet halutaan muuttaa parempiin, se tehdään korkeammalla taholla, ei Helsingin Yliopiston tiedekunnan päätöksellä. Artikkelit on kirjoitettu Englanniksi, joten tohtorikandidaatti on jo kommunikoinut tietonsa tiedeyhteisölle yleisesti käytetyllä kielellä. Rivien välissä yliopisto antaa ymmärtää, että kyky kertoa ilmastonmuutokseen liittyvästä tieteellisestä tiedosta Suomeksi on arvoton. Tämä on aika raju väite, koska yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yksi yliopiston tehtävistä.

– ”Maa- ja metsätaloustieteissä, kuten yleensäkin luonnontieteissä, väitöskirjat tehdään yleensä aina englanniksi”: Logiikan olisi yleensä aina hyvä olla kuosissaan. Suomalaiset eivät yleensäkään väittele tohtoriksi. Silti väitteleminen on sallittua.

-”Karvosen aihe [viininviljely] on poikkeuksellinen aihe” Jos ruokakasvin viljely on maataloustiedekunnalle liian vaikea aihe, osaaminen on ihan puuta heinää. Kun takerrutaan riittävästi yksityiskohtiin, jokaisen väitöskirjan aiheen pitää olla poikkeuksellinen. Putkitohtorius ei saa olla tavoite.

– ”Jos alkuaan olisi ollut tiedossa, ettei Karvosen ohjaaja kelpaakaan..” Olisiko opiskelijan pitänyt ennalta tietää, että ohjaajan mielestä 15min/vuosi on sopiva ohjauksen määrä? Jos ei, ongelman on yliopiston, ei väittelijän. Artikkelissa ei kerrota, olisiko aihetta hyväksyttäessä nimetty ohjaaja osannut Suomea.

Ovatko nämä oikeasti ainoat perustelut? Onko sekakielisiä väitöskirjoja hyväksytty aiemmin? Tilanne on varmaan tiedekunnalle uusi: Väitös on väittelijälle yleensä niin tärkeä, että hän suostuu lähes mihin tahansa kun tiedekunta yskähtää.

Minkähänlainen poru olisi noussut, jos yliopisto olisi kieltänyt opiskelijaa väittelemästä Ruotsiksi?

Suomenkieliselle jatko-opiskelijalle määrätään väitöskirjatyön ohjaajaksi englanninkielinen lehtori, joka ei ymmärrä suomea. Sen jälkeen suomeksi kirjoitettu yhteenveto pitää kääntää englanniksi, jotta ohjaaja pystyisi lukemaan ja arvioimaan työn. Jatkossa suomenkielinen versio vietäisiin tiedekunnan professorien arvioitavaksi jatkotoimenpiteitä varten ja lopuksi tiedekunta kustantaisi väitöstilaisuuteen tulkin, jotta väitöstilaisuudessa ohjaaja pystyisi seuraamaan keskustelua. Voisiko professori Korpelainen tehdä asian kaikille osapuolille jotenkin vielä hankalammaksi. Tiedekunnalla näyttää todella olevan kysymys periaatteesta olla julkaisematta tieteellisiä tutkimuksia suomeksi, joka englanninkielisten ja suomenkielisten väitöskirjojen suhteessa on toteutunut kiitettävästi.

Yliopistopedagogiikka-lehti (Journal of University Pedagogy) 2/17 käsittelee väitöskirjojen kieltä. Sen mukaan artikkeliväitöskirjojen yhteenveto ja osa artikkeleistakin voidaan julkaista suomen tai englannin kielellä.

Monografia on yksikielinen. Artikkeleiden kieli voi sen sijaan vaihdella: väitöskirja voi sisältää vaikkapa suomen- ja englanninkielisiä artikkeleita.
https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2013/04/08/monografia-vai-artikkelivaitoskirja/

Noh, kyllä tässä pahasti ontuvat väittelijäkandidaatinkin perustelut. Jos kysymys ei olisi pelkästä periaatteesta (onko hän itse kirjoittanut englanninkieliset artikkelinsa, eikö englanti suju?) vaan oikeasta halusta tuoda tulokset suomenkielisen lukijakunnan tietoon, niin siihen tarkoitukseen on olemassa moniakin kanavia. Niitä muutkin (alat) käyttävät. Väitöskirjan yhteenveto ei ole sellaiseen kovin hyvä tai edes tarkoitettu, se ei ole popularisoitua, ei-eksperteille tarkoitettua tekstiä – ja kuka tahansa alan tieteellistä tekstiä ymmärtävä alan ammattilainen taas pystyy lukemaan sen englanniksi.

Lukija 64: säännökset ja käytänteet vaihtelevat yliopistoittain ja tiedekunnittain. Edelliseen kommenttiisi: Väittelijän työn keskeinen sisältö on julkaistu englanniksi – jos hän ei ole noita artikkeleita kirjoittanut, niin kuka sitten? Lisäksi, kenellekään ei ”määrätä” ohjaajaa tuossa tarkoittamassasi mielessä – ja tuo ”suomea ymmärtämätön” -kommenttisi ei ole relevantti. Varmoja mielipiteitä on helppo viljellä, kun ei asioista tiedä – tieto lisää tuskaa.

Juoru-ukon kommentointia vaivaa sama asioista,toimintatavoista ja opiskelijan oikeuksista tietämättömyys. Lisäksi se muilta vaadittu ”logiikka” on ihan hukassa. Kovasti luetaan rivien välistä (eli tehdään omia johtopäätöksiä ihan mutulla),tehdään non sequitur -virheitä (kakkoskohdan johtopäätös ei ole missään tekemisissä lainatun premissin kanssa); en tiedä mitä putkitohtorious on (muuta kuin helppo heitto); (loput heitot, ks. yllä); …ja tulihan se oikea karva esiin sitten viimein :) Onko suomeksi kirjoittaminen itse tarkoitus? Tiede ei tunne kansallisia rajoja – ei ole olemassa ’kansallista tiedettä’, se on contradictio in terminis. Ja, kuten sanoin, jos opiskelija oikeasti haluaa tuoda tuloksensa suomenkielisen ei-eksperttiyleisön tietoon, niin siihen on monia mahdollisuuksia (ja siitä saa lisäjulkaisunkin ansioluetteloon, joten luulisi kiinnostavan).

Tähän liittyen tuli mieleen jo vuosien takainen keskustelu yhdessä soveltavan tieteen yliopistollisessa yksikössä. Siellä vanhemman polven proffat olivat kannalla, että väitöskirjan tulisi aina olla joko saksan- tai englanninkielinen, jotta se tavoittaisi alan tutkijat. Itse ajattelin, että kieli voi olla myös äidinkieli, jos väitöksen keskeinen tulos on julkaistu kansainvälisessä tiedejulkaisussa. Tässä lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: väitöksen tulos tulee maailmalla julkiseksi ja arvioitavaksi ja samalla kotimaiset tahot tulevat tutustuneeksi väitöskirjaan. Kun väitös kirjoitetaan kankealla vieraalla kielellä, voi käydä niin, että ainoastaan vastaväittäjä perehtyy siihen kunnolla.

Oli nimittäin siten, että moneen väitökseen ei liittynyt tieteellistä julkaisua (eikä siis ilmeisesti myöskään tulosta), jolloin väitöksen ”saavutukset” jäivät pölyttymään laitoksen kirjavaraston poistokaappiin. Kertahäpeä ja ikuinen kunnia ynnä kelpoisuus ammattikorkeakoulun opettajaksi.

Artikkeliväitöskirja voi koostua ryhmässä tehdyistä julkaisuista, jolloin väittelijän oman panoksen esiin tuominen on yhteenvedon yksi tarkoitus.

Suuri yleisö ei ymmärrä, että eri tieteenaloilla on erilainen traditio. Lääketieteessä väitös on tiukan tieteellinen mutta minimissään suppea, biologiassa taas vaalitaan luonnontieteiden parhaita perinteitä laajoin väitöksin. ”Maat ja metsät” vähän soveltaa, kun terävimmät kiirehtivät kotiseuduilleen osuuspankin johtajiksi. (Edellä esitetty perustuu kuulopuheisiin.)

Gradurintamalla suurin hyöky syntyy kasvatustieteessä, kun peruskoulunopettajat eivät ole vuosikymmeniin valmistuneet seminaarista. Kuitenkaan meillä ei ole tietoa, miten lapset syrjäytyvät peruskouluissamme vaikka kunkin kunnan kympin tytöt valmistuvat vuosittain tieteellisin ansioin. Meillä on myös ministereitä mediatieteiden ja terveystaitojen jatkotutkinnoilla: miksi he eivät puhu tiedettä?

Karvosen tapauksessa lienee syytä taipua tiedekunnan tahtoon, sillä vielä nimeämättömän vastaväittäjän on kyettävä arvioimaan myös yhteenveto ja kun päteviä vastaväittäjiä ei löydy kuin ulkomailta on tilanne selvä.

Kiitos ollisaarinen asiallisesta kommentista. Kotimaasta löytyy jopa professoritasoista asiantuntemusta marjojen kasvatuksesta ja viiniköynnöksen hedelmä on marja – tosin vielä toistaiseksi aika harvinainen.

Suomen kielen käyttö Helsingin yliopistossa on lailla turvattu. Miksi siis suomenkielinen jatko-opiskelija pakotetaan käyttämään väitöskirjatyössään englantia? Laitoksen johtajan voi epäillä syyllistyneen virkavirheeseen nimittäessään ohjaajaksi suomea osaamattoman henkilön, jonka olisi kielitaidottomuutensa vuoksi pitänyt kieltäytyä tehtävästä. Tiedekunnan johdon, rehtorin tai kanslerin tulisi selvittää asia vastaisen varalle.