Kevät aikaistuu päivän vuosikymmenessä

Kotimaa 3.4.2010 07:00

Puut puhkeavat lehteen ja kukkaan keväisin yli viikkoa aikaisemmin kuin sata vuotta sitten.

Kevät Keväät eivät ole samanlaisia. Hiirenkorvien ilmaantumisessa koivuihin saattaa olla neljän viikon vaihteluväli. Kuva Heikki Sarviaho / Lehtikuva

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu…, riimitteli Valter Juva vuonna 1902, arvatenkin toukokuun loppupuolella. Nykyisin hänen pitäisi ruveta runolle ainakin viikkoa aikaisemmin, sillä pohjoisten metsäpuiden kukinnan ja lehtimisen on havaittu aikaistuneen keskimäärin 0,1 päivää vuodessa.

Ilmiö näkyy fenologisissa aikasarjoissa, joihin on vuodesta 1848 lähtien kerätty tietoja biologisten ilmiöiden rytmiikasta, kuten lehtien puhkeamisesta. Aikasarjoja keräsi aluksi Suomen Tiedeseura, sittemmin Helsingin yliopisto.

Lämpösummamallin avulla on arvioitu, kuinka suuri lämpeneminen aiheuttaa havaitun aikaistumisen.

Selvisi, että kevään lämpötila on noussut keskimäärin 1,8 °C vuosisadassa. Tulos sopii Ilmatieteen laitoksen mittaamiin lämpötilasarjoihin neljältä paikkakunnalta, Helsingistä, Kajaanista, Kuopiosta ja Oulusta.

Ilmatieteen laitoksen sarjojen mukaan maalis-, huhti- ja toukokuu ovat lämminneet keskimäärin 1,5 °C vuosisadassa, maaliskuu hieman enemmän kuin muut.

Lämpötilojen mittaussarjoja on moitittu siitä, että ne antavat väärän kuvan todellisesta ilmaston lämpenemisestä, koska asutuksen lisääntyessä monien mittauspisteiden ympäristö on muuttunut maaseudusta taajamaksi, mikä nostaa lämpötiloja.

Tämän vaikutuksen laskennallisia korjauksiakin on pidetty tilastojen peukaloimisena. Näiden epäilysten poistamiseksi Metsäntutkimuslaitoksen (Metlan), Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen yhteistutkimukseen kelpuutettiin havainnot vain sellaisista paikoista, joiden väkiluku oli havaintojakson lopussa vuonna 2004 alle 50 asukasta neliökilometrillä.

Lisäksi tutkimukseen valittiin sellaiset luonnonilmiöt, joista oli käytettävissä parhaat aikasarjat. Näin päädyttiin tutkimaan harmaa- ja tervalepän, koivun, haavan, tuomen ja pihlajan kukintoja sekä koivun ja haavan puhkeamista lehteen.

Eniten lämpeneminen näyttää vaikuttaneen harmaalepän kukintaan, joka on aikaistunut vuosisadan aikana 11 päivää. Vähiten on aikaistunut haavan lehteentulo, vain kolme päivää vuosisadassa.

Kehitys ei kuitenkaan ole tasaista, eivätkä vuodet veljiä keskenään, sillä vaikka fenologisesti mitattavissa oleva kevät on selvästi aikaistunut keskimäärin, esimerkiksi hiirenkorvien ilmaantumisessa koivuihin saattaa olla neljänkin viikon vaihteluväli.

Vuonna 2003 päästiin jo Kainuussa saakka tekemään uusia vastoja täyteen lehteen ehtineestä hieskoivusta perinteisenä Erkin päivänä (18.5.), mutta kaksi vuotta myöhemmin samana päivänä vastapuut olivat Etelä-Suomessakin hädin tuskin hiirenkorvalla.

Tuomi kukki Etelä-Suomessa vuonna 2004 täyttä päätä jo toukokuun 10. päivänä, mutta seuraavana vuonna ensimmäiset kukat ilmaantuivat vasta 20. päivän tienoilla.

Kevääntulo puustossa seurailee pääsääntöisesti lämpösummien kehittymistä, eli kasvu alkaa keväällä noin viidessä asteessa. Se saavutetaan usein maaliskuun lopulla, ja lämpösummien perusteella voidaan ennustaa lehtien puhkeaminen noin viikon tarkkuudella.

Tarkkaa ennustetta Metlan tutkija Tapio Linkosalo ei kuitenkaan anna esimerkiksi tälle lumisen ja kylmän talven jälkeiselle keväälle, koska kasvien heräilyyn vaikuttaa myös maan lämpötila, vesimäärä ja valoisuus – kasvit näyttävät ”aistivan” esimerkiksi päivän pitenemisen, ja voivat ryhtyä lehtimistöihin, vaikka sää ei vielä olisikaan keväistä.

Metla julkaisee luonnon kiertokulusta kuvasarjoja ja animaatioita sivuillaan.