Keskitytään huippu-urheilussa voittajiin ja hylätään ”hyvä fiilis”, niin olympiamitaleja alkaa taas tulla

ESSEE: Huippu-urheilusta tulisi rehellisempää, kun sen ei tarvitsisi teeskennellä edistävänsä kansanterveyttä, kirjoittaa Markku Jokisipilä
Kotimaa 11.9.2016 08:34
Markku Jokisipilä
Lasse Virén voitti olympiakultaa 5 000 ja 10 000 metrillä 
Münchenissä 1972. Hän uusi tempun Montrealissa 1976. © LEHTIKUVA

Kotimaisen huippu-urheilun menestyksen tavoittelu perustuu turhan vahvasti uskoon ja toiveajatteluun”, sanoi Suomen olympiajoukkueen johtaja Mika Kojonkoski yhden pronssimitalin tuoneiden Rion kesäkisojen päätöspäivänä suomalaisille tiedotusvälineille. Hän tiesi mistä puhui, sillä hänen johtamansa olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö on ollut yksi tämän toiveajattelun vahvimmista linnakkeista.

Vuosina 2010–2012 Kojonkoski istui viisijäsenisessä huippu-urheilun muutostyöryhmässä, joka julisti visionaan Suomen olevan ”paras Pohjoismaa 2020 urheilumenestyksen, urheilujärjestelmän toimivuuden ja urheilun arvostuksen osalta”. Nyt Kojonkoski korostaa vision olevan konkreettisen tavoitteen sijaan vain tahdonilmaisu siitä, että ”halutaan pyrkiä tähän suuntaan”.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu