Aika sotku

Kesäaika sekoitti lehmien unet ja aamulypsyn Orimattilassa vuonna 1942. Syntyi kapina. Nyt Suomi yrittää vakuuttaa koko EU:n kellojen siirtelyn turhuudesta.

Orimattilan lehmät elävät kesäajassa vuonna 2018.

Kotimaa 10.08.2018 06:00
Teksti Veera Jussila Kuvat Marjo Tynkkynen

Aamuisin Soini Arola tykkäsi makoilla. Kesällä 1942 se oli vaikeaa.

Orimattilassa hänen piti elää kahdessa eri ajassa.

Äiti tökki 19-vuotiaan Arolan hereille aamuisin. Sitten piti olla tarkkana.

Arola kävi heinätöissä sekä Eskolan että Anttilan talolla. Eskolassa elettiin kesäaikaa, jota Suomi kokeili vuonna 1942 ensimmäistä kertaa. Anttilassa ei sellaiseen suostuttu.

Jos kello oli Eskolassa kuusi, oli se Anttilassa vasta viisi.

 

Kellojen siirtelyssä Suomelle on ollut tärkeintä tehdä kuten muutkin.

Euroopassa muodin aloitti Saksa. Se siirsi viisareita tunnilla eteenpäin keväällä 1916. Iltoihin saatiin lisää valoa, minkä ajateltiin leikkaavan energiakuluja.

Ei leikannut. Saksa ja monet perässä seuranneet maat palasivat normaaliaikaan.

Suomessa kesäaikaa harkittiin. Maatalousministeriön alainen Meteorologinen toimikunta kannatti ”yhdenmukaisuutta muun sivistyneen maailman kanssa”. Mutta se maailma näytti jo luopuneen kesäajasta, eivätkä virastot muutenkaan nähneet kokeilussa järkeä.

Toisessa maailmansodassa kesäaikaa ajoi taas Saksa, tällä kertaa Hitlerin johdolla. Suomi lähti reippaasti mukaan.

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim lirkutteli valtioneuvostolle iltapäivän auringon virkistävistä vaikutuksista sekä ”Keski- ja Länsi-Euroopan suurista sivistysmaista”, joissa kesäaika jälleen oli käytössä.

Valtioneuvosto tiedotti, että kelloja siirrettäisiin tunnilla eteenpäin 2.4.1942 kello 24.

Nyt, 76 vuotta myöhemmin, Suomi on yllättänyt ehkä itsensäkin. Se on vaatinut EU:ssa kovaäänisesti yhteisestä kesäajasta luopumista eli direktiivi 2000/84/EY:n kumoamista. Jos se ei onnistu, Suomi on väläyttänyt jopa aikavyöhykkeensä vaihtoa.

Suomi on alkanut kuulostaa Orimattilalta.

 

Soini Arola nypläsi pitsiä työkseen koko ikänsä.

Soini Arola nypläsi pitsiä työkseen koko ikänsä.

Kapinakunnaksi Orimattila näytti viattomalta.

Kesällä 1942 asukkaita oli noin 10 000, jatkosodassa sotivien vuoksi käytännössä paljon vähemmän. Lehmät käyskentelivät pelloilla. Juna kolisteli kerran päivässä Lahteen, kerran päivässä Loviisaan.

Loppukesästä alkoi kuulua kummia.

Etelä-Suomen Sanomat kertoi, että Pohjois-Orimattilan maanviljelijät ottavat ”entisen ajan käytäntöön” alkaen elokuun 24. päivä. Isännät olivat tehneet päätöksen kokouksessa Pennalan kylällä.

Syy: kesäaika oli muodostunut ”kovin turmiolliseksi” maataloudessa. Orimattilan isännät halusivat varoittaa koko Suomea.

Kellojen siirto tarkoitti, että pelloille mentiin tuntia liian aikaisin. Heinä oli vielä kasteessa, eikä sitä voinut koota seipäille.

Lehmät olivat aamuisin unessa, jos talonväki saapui lypsylle kesäajassa.

Sana levisi. ”Orimattilalaisilla normaaliaika”, otsikoi Nurmeksen Sanomat. ”Kesäaika hylätty Orimattilassa”, kertoi Ilta-Sanomat. Viereisellä palstalla uutisoitiin Brasilian liittyneen toiseen maailmansotaan.

 

On epäselvää, kuinka suuri osa Orimattilasta todella oli mukana kellokapinassa.

Mitään kunnan päätöstä ei ole löydetty. Maanviljelijöiden ratkaisu voisi löytyä Pohjois-Orimattilan maamiesseuran pöytäkirjoista. Niitä ei sota-ajalta ole, sanoo paikallishistoriaa tutkinut Tuula Kärkäs.

Kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pertti Laaksonen (kd) on tutkinut saarnastuolista luetut seurakunnan ilmoitukset. Ei mainintaa kesäajasta. Se viittaisi Laaksosen mielestä siihen, ettei sitä ole otettu käyttöön lainkaan.

Todennäköistä on, että Orimattila oli hajallaan kuin 1920-luvun Ranska. Siellä maaseudun väki hylkäsi kesäajan, mutta Seinen rannalla Pariisissa valoisista illoista nautiskeltiin vielä muutama vuosi.

Soini Arolan räätäli-isä käänsi kuuliaisesti tuvan kellon kesäaikaan heti huhtikuun alussa.

”Hän sanoi aina, että herrat keksivät kaikkea ja niitä on sitten toteltava.”

Jos Anttilassa piti olla töissä kello kuudelta, Arola lähti kotoa niin, että tuvan kello oli vähän vaille seitsemän. Anttilassa ruokailu oli läpi kesän puoli yhdeltä, virallisessa Suomen ajassa puoli kahdelta.

Talon isäntä oli ”vähän erikoinen”. Mutta ei kellokysymys mikään skandaali ollut.

”Naureskeltiin vain, että olkoovat ne omilla kelloillaan.”

Eskolan talolla oltiin tunti edellä. Siellä Arola tapasi myös tulevan miehensä. Pari muutti puolen kilometrin päähän Arolan lapsuudenkodista.

Mies toi yhteiseen kotiin hienon kaappikellon.

Kellojen siirtelyä vastustaa vähän jokainen. Perusteita: unettomuus, liikennesotkut, normien purku.

Viisarien siirtelyä vastustaa 2010-luvulla vähän jokainen:

Perussuomalaiset nuoret.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ex-johtaja Pekka Puska.

Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien hallitus.

Kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo.

Itä-Suomen Vasemmistonuoret.

Demi.fi:n keskustelupalsta.

Perusteita: sydänongelmat, unettomuus, liikennesotkut, normien purku. Turhuus. Nämä Suomikin EU-kampanjassaan allekirjoittaa, ja lisäksi sitä velvoittaa eräs espoolainen.

Entinen rakennustyömies Matti Hietanen hoksasi kellojen siirtelyn hölmöyden lomaillessaan Turkin Alanyassa. ”Pysyttäis aina vain ja ainoastaan normaali ajassa”, hän kirjoitti syksyllä 2016 kansalaisaloitteessa.

Aloite keräsi 70 393 kannatusilmoitusta ja eteni eduskuntaan. Se päätti, että hallituksen pitää ajaa kesäaikakapinaa EU:ssa, joka kellojen siirtelystä nykyään päättää.

”Tästä on tullut tärkeä mittari siinä, miten yhteinen unioni kykenee vastaamaan kansalaisaloitteesta tulleeseen kysymykseen”, muotoilee liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk).

Kampanjointi on jatkunut viime syksystä. Tässä Suomen tuoreimmat saavutukset kesäkuulta:

1. Tuotiin EU:n liikenneneuvostossa – taas – esille, että kesäajasta pitäisi luopua.

2. Kuultiin Itävallan lupaus siitä, että se on valmis ”edistämään asiaa” joulukuuhun asti kestävällä puheenjohtajakaudellaan.

3. Saatiin komissio käynnistämään julkinen kuuleminen, Public consultation on summertime arrangements, jossa EU-kansalaiset voivat kertoa kantansa kesäajasta.

Berner kehuu suomalaismeppejä epävirallisesta lobbaamisesta. Häntä kuunnellessa vaikuttaa siltä, etteivät 13 meppiä Anneli Jäätteenmäestä (kesk) Nils Torvaldsiin (rkp) muuta teekään kuin ruotivat kesäaikaa kansainvälisille kollegoille valiokunnissa ja lounaspöydissä.

Mistä tämä kaikki energia juuri nyt?

Ministeri Bernerin halusta toteuttaa kansan ja eduskunnan tahtoa, perustelee EU-erityisasiantuntija Jouni Lind valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osastolta. ”Viitekehyksenä” on hänen mukaansa yleinen yksinkertaistaminen, jota sekä hallitus että EU haluavat ajaa.

Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Timo Miettinen arvelee, että kesäaika on mepeille mieluisa keino nostaa profiiliaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sanoo seuranneensa kellokampanjaa ”vähän hämmentyneenä”. Onhan siirtely rassaavaa, ja kansalaisaloitekin varmaan halutaan osoittaa huomioiduksi. Mutta: jonkun silmissä halutaan varmasti nyt poliittisia irtopisteitä.

”Yleensä taustalta löytyy jokin intressiryhmä, kuten elinkeino tai suuri jäsenmaa, ennen kuin Suomi pistää lusikan soppaan.”

 

Maanviljelijä Veikko Viljanen muistaa kesäaikakokeilun vuodelta 1942.

Maanviljelijä Veikko Viljanen muistaa kesäaikakokeilun vuodelta 1942.

Orimattilassa huomattiin, ettei kahdessa ajassa eläminen tehnyt arkea kesäaikaa helpommaksi.

Junayhteys Loviisasta Lahteen ei totellut kapina-aikaa. Matkustajien piti muistaa lähteä asemalle tuntia aiemmin kuin kodin kellon perusteella.

Erään maatalousyhdistyksen kokouksen sanotaan menneen mönkään, kun rahastonhoitaja saapui kokoukseen vasta sen loputtua, kertoo 89-vuotias Veikko Viljanen.

Kesän jälkeen koko Suomi siirsi kellot vähin äänin talviaikaan. Kesäaika unohdettiin.

Rauhan rikkoi vuoden 1973 öljykriisi, jonka jälkeen kesäaika alkoi jälleen näyttää Euroopassa energiaa säästävältä idealta. Suomikin innostui, kun Neuvostoliitto päätti siirtää kelloja. Suomessa niin tehtiin vuonna 1981, ja sillä tiellä ollaan.

Orimattilassa huokaistiin syvään.

Veikko Viljanen koetti selittää vaimolleen, että viisareita siirretään aina kesään päin. Aamuisin lehmät nukkuivat, kun hän saapui kesäajassa navetalle.

”Sellainen pyräys, kun kaikki nousivat ylös.”

 

Jo yli sata vuotta kellokeskustelua on käyty hataralla pohjalla.

Joka kerta kesäaikaa on perusteltu energian säästämisellä. EU:n vuonna 2017 julkaisema raportti kuvaa säästöjä ”marginaalisiksi”: vuodessa 0,34 prosenttia.

Kustannuksia ”ilmeisestikin on”, sanoo ministeri Berner. Esimerkiksi Aasiassa kelloja ei siirrellä. Sotkuahan siitä tulee Finnairille ja muille, kahdesti vuodessa.

Liikenne- ja viestintäministeriön muistiossa kerrotaan, että ”joidenkin tahojen mukaan” kesäajan on ”koettu hankaloittavan” yritystoimintaa ja liikennettä.

EU-raportti sanoo kesäajan olevan automatisoituneelle maataloudelle ja liikenteelle ”non-issue”. Robotit lypsävät lehmiä ympäri vuorokauden. Ja ihmiset tykkäävät olla ulkona valoisina iltoina!

Numeroista ei puhu oikein kukaan, paitsi Timo Partonen.

THL:n tutkimusprofessori on Suomen kiivaimpia kellojen siirtelyn vastustajia. Hän tekee epävirallisen mutta sitäkin innokkaamman laskelman.

Selvitetään, mitä siirtely maksaa nykyisen Orimattilan kokoisessa kaupungissa.

Tarvitaan tieto asukkaista: noin 16 300. Tarvitaan tieto suomalaisista unettomista ja heidän sairauslomistaan. Tarvitaan tieto siitä, että terveilläkin ihmisillä kellojen siirto häiritsee unta jopa neljä päivää.

Tarvitaan tieto suomalaisten masennuksesta ja tutkimus siitä, miten kellojen siirto masennukseen vaikuttaa. Lopuksi tarvitaan tieto sydän- ja aivoinfarktien lisääntymisestä kellojen siirron jälkeisinä päivinä.

Tulos: Noin 1 050 sellaista orimattilalaista unetonta, joiden sairauslomat pidentyisivät 2–4 päivää vuodessa. Noin 20 ylimääräistä masentunutta, jotka sairastuisivat syksyisin kellojen siirron jälkeen. Noin kuusi ylimääräistä sydänkohtausta ja pari ylimääräistä aivoverenkiertohäiriötä.

”Osa heistä kuolee kohtaukseensa, osa saa hoitoa ja toipuu”, Partonen kirjoittaa sähköpostissa.

 

’Mikä on kokonaiskokemuksenne siirtymisestä talviajasta kesäaikaan maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja kesäajasta takaisin talviaikaan lokakuun viimeisenä sunnuntaina?”

Kysymyksen ymmärtäminen kertalukemalla on saavutus, mutta niin on myös koko kuulemislomakkeen aukaiseminen. Kun EU:n komissio käynnisti kyselyn heinäkuussa, ruuhka kaatoi sivuston heti. Sitten uudestaan, ja vielä uudestaan.

Komission tiedottaja Enrico Brivio kertoo, että vastaajia on kaikista EU-maista. Kuulemisen puolivälissä vastauksia oli kertynyt yli miljoona.

Lomakkeessa voi kertoa, toivoisiko voimaan mieluummin pysyvää kesä- vai talviaikaa. Lopuksi pitää todistaa olevansa ihminen: vaikka merkitsemällä kuvajoukosta kuvat, joissa on henkilöauto.

Se nyt vielä puuttuisi, että Euroopan viisareista päättäisi seuraavaksi robottiarmeija.

Ennuste on Suomelle huono. Valoisat kesäillat viehättävät keskieurooppalaisia. Vuoden 2017 EU-raportissa suurin osa jäsenmaista halusi jatkaa kellojen siirtelyä.

Jos niin käy, on jäljellä vielä Suomen aikavyöhykkeen vaihto.

Moni suomalainen haluaisi ministeri Bernerin saaman palautteen perusteella pysyvän kesäajan.

Maailman aikavyöhykkeistä sovittiin vuonna 1884 Washingtonissa. Suomi päätti omastaan itsenäistyttyään vuonna 1917.

Valinta oli 30. itäisen pituuspiirin aika, Itä-Euroopan aika.

Toisin kuin kesäaika, aikavyöhyke on yhä kansallinen päätös. Vyöhykkeitään ovat säätäneet sellaiset maat kuin Venäjä ja Kiina.

Suomessa eduskunta voisi päättää, että jatkossa Suomen aika on sama kuin Tukholmassa, Brysselissä ja Pariisissa: tunti nykyistä vähemmän.

Berner toivoo, että kellojen siirtelystä luopuminen riittäisi. Sovittaisiin päivä, jolloin jokainen EU-maa siirtyy kesäaikaan viimeisen kerran tai on siirtymättä – ”ja sitten se on siinä”.

Sellaisena päivänä Suomen pitää tietää, mihin porukkaan se haluaa kuulua. Siitähän kellojen siirtelyssä on koko ajan ollut kyse. Se voi olla yksi syy myös EU-kampanjaan, sanoo Teija Tiilikainen.

Suomi ei olekaan kapinallinen vaan etsii hyvää seuraa.

Ruotsi haikailee ikuista kesäaikaa. Venäjä on jo valinnut ikuisen talviajan.

Helsingin ja Tallinnan välille puuhataan tunnelia. Olisiko Suomen hyvä jatkaa samassa ajassa Viron kanssa? Porukassa, johon kuuluvat esimerkiksi Ukraina, Romania ja Moldova.

Näitä asioita on Bernerin mukaan mietittävä ”todella todella tarkkaan”.

Moni suomalainen haluaisi Bernerin saaman palautteen perusteella pysyvän kesäajan, jotta talvisin olisi valoisaa vielä töistä lähtiessä.

Mutta jos Ruotsi valitsee kesäajan, pitäisi Suomen valita normaaliaika ollakseen samassa ajassa.

Tai pyytää Ruotsia vaihtamaan aikavyöhykettä.

EU-kansalaisten kuulemisen jälkeen komissio tekee tai on tekemättä neuvostolle esityksen kellodirektiivin kumoamisesta. Berner olisi ”erittäin iloinen, hyvinkin otettu ja ehkä jopa hieman yllättynyt”, jos toukokuuhun asti istuva nykyinen komissio tarttuisi toimeen.

”Loppujen lopuksi kyse ei ole monimutkaisesta asiasta.”

 

Soini Arolan seinällä tikittää kaappikello. Se on sama kuin yli 70 vuotta sitten.

Enää kello ei lyö tasatunnein, vaikka Arola on kuljetuttanut sen korjaajallekin.

”Ajattelin, että mitä se lyönti sitten, olkoon.”

Eteisen seinät on tapetoitu postikorteilla. Tytär Oili Donschachner on lähettänyt niitä 48 vuoden ajan Itävallasta. Siellä haluttaisiin siirtyä pysyvästi kesäaikaan, kertoo Donschachner.

Mikä aika olisi Suomelle paras?

”Se nyt on varmaan ihan sama”, sanoo Arola.

Nyt, 95-vuotiaana, Arola saa makoilla aamuisin. Ensin hän makoilee sängyssä. Sitten hän nousee, pukee ja käy keittiön puusohvalle pitkäkseen. Usein Arola mietiskelee pihakeinussa ulkona.

Tunti vaihtuu toiseen.

”Omaa miestähän sitä aina ajattelee.”

 

EU-kansalaisten kuuleminen kesäaikasäännöksistä on avoinna 16.8. asti Euroopan komission verkkosivuilla.

Sisältö