Kesä tulee, tutkijat: Aika suunnata Etelämantereelle

Etelämanner
Teksti
Jukka Ukkola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Jaakko Putkonen
Geologi Jaakko Putkonen ryhmineen tutkii jään ja maaperän muutoksia Etelämantereella. Kuva Jaakko Putkonen.

Suomesta lähtee Etelämantereelle ensi viikolla jo seitsemästoista tutkimusretkikunta, Finnarp 2010, jonka tutkimuskohteina tällä kertaa ovat meteorologia ja mannerjäätikön pintakerros.
Kymmenhenkinen retkikunta vie suomalaisten Aboa-tutkimusasemalle Kuningatar Maudin Maalle, Etelämantereen pohjoisosaan, lähes kolme tonnia painavan rahdin. Pelkät tieteelliset tutkimuslaitteet painavat 650 kiloa.

Etelämantereella ei ole koskaan aikaisemmin tehty meteorologisia mittauksia yhtä monipuolisella laitteistolla. Tulosten perusteella parannetaan säänennustus- ja ilmastomalleja.

Ilmatieteen laitoksen kolmihenkinen ryhmä tekee Aboalla meteorologisia tutkimuksia, jotka kohdistuvat tuulioloihin jäätikön yllä, ilmakehän lämpötalouteen, lumen ja ilman väliseen lämmönvaihtoon, lumen fysikaalisiin ominaisuuksiin sekä auringonsäteilyyn ja pitkäaaltoiseen lämpösäteilyyn.

Samalla tutkitaan Basen-nunatakin eli jäätiköstä esiin pistävän vuorenhuipun vaikutuksia ilmakehään. Tutkimuksissa käytetään kolmea miehittämätöntä lentokonetta, mittalaitteita kuljettavia ilmapalloja, akustista tutkaa, säämastoja sekä turbulenssi- ja säteilymittareita.

Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen tutkimusryhmä puolestaan keskittyy kymmenmetrisen mannerjäätikön pintakerrokseen. Tämä kerros elää vuodenaikojen mukana ja tuo esiin ilmaston ja mannerjäätikön välisen vuorovaikutuksen.

Lumen ominaisuuksia tutkitaan noin 400 kilometrin pituisella linjalla jäätikköhyllyn reunalta sisämaahan. Tutkimuskohteina ovat supraglasiaaliset järvet, joita muodostuu sinisen jään alueella Etelämantereen kesässä.

Rapautuu kuin Marsissa

Suomalainen etelämannertutkimus on tänä kesänä edustettuna myös toisella puolella Etelämannerta, Transantarktisilla vuorilla Rossinmeren rannikolla. Siellä johtaa laajaa opiskelija- ja tutkijaryhmää geologi Jaakko Putkonen Pohjois-Dakotan yliopistosta Yhdysvalloista.

Putkosella on vuosien kokemus napa-alueiden tutkijana, ja äsken hänet palkittiin arvostetulla Yhdysvaltain tiedesäätiön apurahalla, joka on tarkoitettu Etelämantereella tehtävään maaperän muutosten perustutkimukseen.

Putkonen johtaa ryhmänsä syrjäisimmän mantereen eteläiselle syrjäseudulle, jota pidetään koko maapallon kylmimpänä, tuulisimpana ja kuivimpana paikkana.

Ryhmä tutkii, millä tavalla jäätikkölaaksot rapautuvat ja muuttuvat ajan mittaan. Aihe on varsin vähän tutkittu, luonnollisista syistä. Tulosten perusteella halutaan ymmärtää entistä paremmin myös niitä prosesseja, joita tapahtuu samantapaisissa oloissa muilla planeetoilla, esimerkiksi Marsissa.

Ryhmä asentaa kenttätyössään tutkimusasemansa ympäristöön muun muassa maaperämittareita ja kameroita, joista saatuja tietoja seurataan ja analysoidaan vuoden mittaan Pohjois-Dakotan yliopistossa. Laitteet kertovat esimerkiksi sedimenttien liikkumisesta ja ilmaston vaihteluista.

Eroosion edistymistä tutkitaan paikalta otettavista maa- ja kivinäytteistä, ja ajoituksessa käytetään hyväksi avaruudesta maahan törmänneiden hiukkasten tuottamia isotooppeja.

Etelämantereen jääaavikot ovat geologeille aarreaittoja, koska eroosio etenee äärettömän hitaasti muihin autiomaihin verrattuna, joten jäätikkömoreenista on löydettävissä miljoonien vuosien ajalta tietoja, joista voidaan päätellä muun muassa jäätikön laajuutta eri aikakausina.