Kaupungeissa muhii ilmastokapina: kun uhkakuvat lyövät riittävän lähelle, on pakko tarttua toimeen

Maailmanlaajuisen ympäristörahasto GEF:in pääjohtaja Naoko Ishii uskoo kaupunkeihin ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.
Kotimaa 22.2.2018 12:19

Yleiskuva Mexico Citystä. © Timo Toivanen / AHT-39 / IMAP / LEHTIKUVA

Mexico City on vajoamassa, Kapkaupungista uhkaa loppua vesijohtovesi, Kantonin rantaviiva katoaa, Mumbain kadut ajelehtivat vedessä viikkoja kerrallaan.

Ilmastonmuutos uhkaa tehdä monista suurkaupungeista elinkelvottomia. Jo nyt 70 prosenttia maailman kaupungeista taistelee ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia vastaan.

Samaan aikaan kaupungistuminen kiihtyy entisestään. Nykyisellään 55 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa. On arvioitu, että vuonna 2050 luku on lähes 70 prosenttia.

Silloin liikkeellä ovat myös ilmastopakolaiset. Joidenkin arvioiden mukaan heitä on vuoteen 2050 mennessä 700 miljoonaa.

Kehityssuunta ei ole jäänyt huomaamatta kaupungeilta ja niiden johtajilta. Päinvastoin, kaupungeista on tullut muutoksen etujoukko.

 

Kun Donald Trump julisti Yhdysvaltojen vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta, monet yhdysvaltalaiset kaupungit, New York etunenässä, ilmoittivat pysyvänsä sopimuksessa.

Muuallakin kaupungit haluavat ajaa kansallisvaltioitaan kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa.

Jo 92 kaupunkia New Yorkista Etiopian Addis Abebaan kuuluu kansainväliseen C40-ilmastoverkostoon, joka on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen päästötavoitteisiin. Helsinkikin linjaa uudessa strategiassaan tavoittelevansa ryhmän jäsenyyttä.

”Noin 70–80 prosenttia maailman kasvihuonekaasuista syntyy kaupungeissa. Siksi on luonnollista, että ilmastonmuutosta ei ratkaista vain valtioiden tasolla, vaan kaupungeilla on päästöjen hillinnässä ratkaiseva rooli”, sanoo Helsingissä vieraillut Maailmanlaajuisen ympäristörahasto GEF:in pääjohtaja Naoko Ishii.

GEF on Suomen pääasiallinen rahoitusinstrumentti monenvälisten ympäristösopimusten toimeenpanossa. Rahoituskautena 2014–2018 Suomi tukee GEF:iä 65 miljoonalla eurolla.

GEF rahoittaa hankkeita, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen ja aavikoitumisen torjuntaan, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, vesikysymyksiin ja kestävään kemikaalihallintoon.

Tarkoituksena on saavuttaa globaaleja ilmastohyötyjä tukemalla kehitysmaiden ympäristötoimia.

Yksi GEF:in lippulaivaprojekteista liittyy kestävään kaupunkisuunnitteluun. GEF tukee ja ohjeistaa kaupunginjohtajia taistelussaan ilmastonmuutosta vastaan, auttaa heitä suunnittelemaan ekologisesti kestävämpiä kaupunkeja ja kannustaa kaupunkeja jakamaan tietoa toisilleen hyväksi todetuista malleista ja innovaatioista.

GEF myös työskentelee tiiviissä yhteistyössä kaupunkien C40-ilmastoverkoston kanssa.

”Pormestarit ovat aidosti huolissaan asukkaiden hyvinvoinnista.”

Ishiillä on vahva usko kaupunkien mahdollisuuksiin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Työssään hän on huomannut, että kaupunkien johtajat ovat usein motivoituneempia taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan kuin valtioiden päämiehet. He suhtautuvat ongelmiin käytännöllisemmin, sillä valtapoliittiset näkemykset eivät väritä heidän päätöksentekoaan yhtä voimakkaasti.

”Maiden välillä on usein poliittista vääntöä siitä, kuka on ilmastonmuutoksen uhri ja kuka siitä vastuussa. Usein jakolinjat menevät globaalin etelän ja pohjoisen välillä. Kaupunkien pormestarien kesken tällaista retoriikkaa käytetään hyvin vähän.”

Kaupunginjohtajien kanssa työskenteleminen on myös tehokkaampaa, Ishii sanoo. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on pääosin paikallista toimintaa, ja suurin osa sopeutumiskeinoista on kaupunkien toimivallassa.

Suurin osa kaupungeista on suoraan vastuussa muun muassa teidenhuollosta, vedensaannista, rakennuskoodistoista, jätehuollosta ja kaupungin sisäisestä liikennejärjestelmästä.

”Pormestarit myös tietävät valtion päämiehiä paremmin, mitä kaupungin asukkaat haluavat ja tarvitsevat. He ovat aidosti huolissaan asukkaiden hyvinvoinnista.”

 

Monissa kehittyvissä maissa kaupungistumiskehitys on vasta nyt kiivaimmillaan. Esimerkiksi Intiassa 70 prosenttia maasta on vielä rakentamatta.

”Jos kaikki Intian uudet kaupungit onnistutaan suunnittelemaan ekologisesti kestävästi, jo se yksinään saa aikaan suuren muutoksen”, Ishii sanoo.

Tutkimukset tukevat väitettä.

Sillä, miten tulevien kaupunkien infrastruktuuri, liikenne, rakennukset ja energiansaanti suunnitellaan, on kauaskantoisia seurauksia. Jos kaupungit rakennetaan nyt ekologisesti kestäviksi, voi se leikata tulevaisuudessa päästöistä jopa puolet.

Käytännössä ekologisesti kestävä rakentaminen tarkoittaa sitä, että ympäristöarvot otetaan huomioon muun muassa infrastruktuurin, liikenteen, rakentamisen ja jätehuollon suunnittelemisessa. 

Jätteiden lajittelusta tulee tehdä mahdollisimman vaivatonta. Kaupungin infrastruktuurin on suosittava joukkoliikennettä, mielellään sähköistä. Yksityisautoilu on saatava minimiin. Tässä auttavat muun muassa ruuhkamaksut, autottomat keskustat ja julkisen liikenteen etuajo-oikeudet.

Rakennukset tulee suunnitella niin, että lämmöneristys on tehokasta, lämmitysratkaisut mahdollisimman päästöttömiä, sähkön- ja vedenkulutus säädetty minimiin ja rakennusmateriaalit valmistettu uusiutuvista luonnonmateriaaleista, kuten puusta, oljesta tai tiilestä. Uusiutuvan energian tuotantoa on kasvatettava.

 

Vaikka tilanne on monessa kaupungissa jo vaarallisen huolestuttava, edistysaskeliakin on otettu, Ishii muistuttaa. Ekologisesti kestävän kehityksen pioneereja löytyy niin Pohjoismaista kuin kehittyvistä maistakin.

Esimerkiksi Brasilian Curitiban kaupunki on ollut pitkään puhtaan joukkoliikenteen edelläkävijä. Se muutti bussiliikenteensä perusteellisesti jo vuonna 1974 vähentääkseen yksityisautoilua. Nykyisin iso osa busseista kulkee sähköllä.

Mexico City oli vielä vuonna 1992 maailman saastunein kaupunki. Vuonna 2017 ilmanlaatu oli jo kohtalainen – kiitos lakien, jotka rajoittavat yksityisautoilua. Myös kaduista ja naapurustoista on pyritty tekemään aiempaa ystävällisempiä jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

Kööpenhaminassa hyvä pyöräilyinfrastruktuuri on vähentänyt liikenteen päästöjä ja parantanut asukkaiden hyvinvointia.

Kaupungit eivät voi yksin pelastaa Pariisin ilmastosopimusta, mutta ne voivat tehdä paljon, Ishii sanoo.

”Ja ne voivat tehdä sen paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin valtiot.”

Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan vaatii valtavia reformeja ja ennen kaikkea poliittista tahtoa.

Kaupunkien johdosta sitä on vähitellen löytymässä, kun konkreettiset uhkakuvat lyövät tarpeeksi lähelle.