KETTU JA KURKI. ”Kuvasimme kollegan kanssa kurjen pesintää piilokojusta, kun omalla kojuvuorollani paikalle tuli kettu ja yritti napata munan. Yritykseksi jäi. Kurki on niin iso ja voimakas, että ketulla ei ollut mitään saumaa sitä vastaan. Kettu ei uskaltanut kolmea metriä lähemmäksi kurkea.” Pernaja, toukokuu 2005.

Lintua pyytäen

Nuorena Markus Varesvuo staijasi muuttolintuja Helsingin rannoilla. Sitten hän päätti, että harrastus ei voi olla ammatti.

KETTU JA KURKI. ”Kuvasimme kollegan kanssa kurjen pesintää piilokojusta, kun omalla kojuvuorollani paikalle tuli kettu ja yritti napata munan. Yritykseksi jäi. Kurki on niin iso ja voimakas, että ketulla ei ollut mitään saumaa sitä vastaan. Kettu ei uskaltanut kolmea metriä lähemmäksi kurkea.” Pernaja, toukokuu 2005.
Kotimaa 04.05.2018 06:00
Kuvat Markus Varesvuo teksti Susan Heikkinen

Oli saatava kuva elämän alusta.

Kun luontokuvaaja Markus Varesvuo kokosi kirjaa Suomen metsäkanalinnuista, hän halusi kuvata harvoin nähdyn tilanteen: metso- tai teeriemon pesässä poikasineen.

Varesvuo levitti sanaa, että etsii hautovaa lintua, ja saikin juhannuksen alla vinkin kuvaajakollegalta Vaalasta. Hän kiiruhti Helsingistä Pohjois-Pohjanmaalle. Piilokoju siirrettiin vähin erin paikalleen kahden päivän kuluessa, jotta koppelo ei häiriintyisi. Sitten kojuun sulkeutui Varesvuo, mukanaan viiden vuorokauden eväät.

”Olin ollut kojussa puoli tuntia ja emo hautoi rauhassa. Avasin iltapäivälehden. Kun seuraavan kerran katsoin ulos, siellä emo kipitti poikasten kanssa pois.”

Hetki oli ohi, seuraavaa voisi yrittää vuoden päästä. Kanalinnun pojat käyvät pesässä vain syntymässä.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö