Kantasolurekisteri pitää rajat auki: Suomalaisille potilaille sopiva siirre löytyy useimmiten ulkomailta

Ilman Saksaa vain harvoille löytyisi sopiva kantasolusiirre.
Kotimaa 21.7.2017 12:34

Kudostyypitystä SPR:n Veripalvelussa elokuussa 2015: monikanavapipetti ja kuoppalevy, jossa on potilaiden DNA-näytettä. © Jyrki Komulainen / Suomen Punainen Risti / Lehtikuva

Kantasolurekisteriin liittyessä ei voi tietää, onko apua tarvitseva aivan lähellä vai kaukaa ulkomailla.

Oma kantasolusiirre saattaakin sopia parhaiten Saksassa, Virossa tai jopa Australiassa olevalle potilaalle.

Tänä vuonna kantasolurekisteriin liittyneiden määrä tuplaantui lähes kolmeen tuhanteen yhden viikonlopun aikana, kun syöpään sairastunut turkulainen opiskelija Vivian Salo kertoi rekisterin tärkeydestä Facebookissa.


Jos Facebook-päivitys ei näy, voit katsoa sen täältä.

Veren kantasolusiirroilla pyritään hoitamaan etenkin leukemiapotilaita.

Kantasolurekisteristä ei olisi kuitenkaan apua kuin hyvin harvalle suomalaiselle ilman kansainvälistä yhteistyötä.

Vuosittain kolme neljästä tarvitsee tuntemattoman luovuttajan, kun sopivaa luovuttajaa ei löydy lähisukulaisista. Heistäkin vain joka neljännelle luovuttaja löytyy Suomesta.

 

Kantasolusiirroissa suomalaisille tärkein maa on Saksa.

Kantasolurekisterin ylilääkäri Matti Korhonen arvioi, että Saksasta tulee vuosittain lähes puolet kaikista kantasolurekisterin kautta tulevista siirteistä. Yhteensä siirteitä välitetään Saksasta noin 60–70 vuodessa.

Kun Suomen kantasolurekisterissä on vain 33 000 mahdollista luovuttajaa, on Saksan rekisterissä noin viisi miljoonaa jäsentä.

”Saksan rekisteri on kattava ja toimiva. Sen rakentamisen eteen on toimittu aktiivisesti”, Korhonen arvioi.

Kaikkiaan kansainvälisissä rekistereissä on yli 25 miljoonaa mahdollista luovuttajaa.

© Mika Soikkeli

 

Kaikki eivät ole kuitenkaan läheskään samalla viivalla kantasolusiirron saamisessa.

Ylilääkäri Korhosen mukaan sekä kantasolurekisterit että kantasolusiirrot ovat jakautuneet maailmanlaajuisesti hyvin epätasaisesti.

Valkoisella länsimaalaisella on monin verroin paremmat mahdollisuudet löytää sopiva luovuttaja kuin mustalla afrikkalaisella.

Yksi syy on se, että sekä rekisterit että kantasolusiirrot ovat pitkälti keskittyneet länsimaihin ja korkean teknologian maihin, joissa on varaa ylläpitää terveydenhuoltoa.

Afrikassa Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta kantasolurekistereitä ei ole lainkaan. Keski-Aasiastakin rekisterit puuttuvat.

”Kantasolusiirtotoiminta on teknisesti ja lääketieteellisesti hyvin haastavaa ja myöskin kallista.”

Aasian maissa on kuitenkin kasvavia rekistereitä. Esimerkiksi Kiinassa on hyvin suuri rekisteri.

Saksan ja Yhdysvaltojen suuret rekisterit ovat suomalaisten etu.

Kantasolusiirroissa kyse ei ole pelkästään vain rahasta. Kantasolusiirroissa eniten merkitystä on kudostyypin yhteensopivuudella.

Vaikka olisikin syntynyt ja kasvanut hyvinvointivaltiossa, afrikkalaistaustaisella on tästäkin huolimatta huonot mahdollisuudet löytää sopiva kantasoluluovuttaja.

Korhosen mukaan Afrikassa ollaan geneettisesti heterogeenisempiä kuin esimerkiksi Euroopassa.

”Jos puhutaan esimerkiksi Yhdysvaltojen mustasta väestöstä, vain kolmasosalle löytyy hyvä luovuttaja.”

Eurooppalaiset ja amerikkalaiset ovat kudostyypiltään lähimpänä suomalaisia.

Siksi Saksan ja myös Yhdysvaltojen suuret rekisterit ovat suomalaisten etu.

Ihmisen kudostyyppijärjestelmä on kuitenkin sen verran monimutkainen, ettei suuristakaan rekistereistä löydy kaikille sopivaa luovuttajaa.

Joka neljäs eurooppalaista perimää oleva potilas jää myös ilman sopivaa luovuttajaa.

 

Kantasolu on nimensä mukaan solun kantamuoto. Kantasolut pystyvät jakautumaan tehokkaasti ja erilaistumaan eri kudos- ja solutyypeiksi.

Kantasolusiirto on ainut hoitomuoto pahanlaatuisissa veritaudeissa, joita ei voi parantaa lääkkeillä.

Leukemian lisäksi kantasolusiirtoa käytetään hoitona myeloomaan ja imusolmukesyöpään.