Kaikki mitä Venäjä tekee ei ole hybridisotaa – sodan ja rauhan määrittely haastaa myös tutkijat

Aleksanteri-instutuutin tuore raportti kyseenalaistaa Venäjän ulkopolitiikan selittämisen hybridisodan avulla.
Tuomas Pulsa
Kotimaa 25.4.2016 19:30

Hybridisodasta on tullut epämääräinen ja liian laaja yleiskäsite, josta ei enää ole analyyttiseksi työkaluksi. Sillä ei tulisi yrittää kuvata Venäjän ulkopolitiikkaa tai Venäjän ja lännen välisiä suhteita.

Näin toteavat Venäjän hybridisotaa käsittelevän raportin Aleksanteri-instituutille toimittaneet tutkijat Hanna Smith ja Bettina Renz.

Heidän mukaansa hybridisota-käsite luotiin Yhdysvalloissa puhtaasti sodankäynnin tutkimuksen tarpeisiin. Sillä selitettiin tilanteita, joissa lukumääräisesti ja materiaalisesti alivoimainen vihollinen oli menestynyt yhdistelemällä perinteiseen aseelliseen voimankäyttöön aseettomia keinoja kuten informaatiovaikuttamista.

Smithin ja Renzin mukaan käsite taipuu kuitenkin erittäin huonosti selittämään valtion ulkopolitiikan kokonaisuutta.

Vaikka Venäjä esimerkiksi Krimillä toteutti Renzin mukaan selkeän hybridisodankäynnin operaation, tämä johtui pikemminkin Krimin tilanteen erityislaatuisuudesta kuin siitä, että Venäjä olisi ottanut hybridisodankäynnin uudeksi toimintalinjakseen, jota se jatkossa soveltaa aina.

Renz näkee käsitteen liian viljelyn aiheuttavan turhaa yksinkertaistamista:

”Vaarana on, että ruvetaan näkemään kaikki Venäjän toiminta osana hybridisotaa.”

 

Samoilla linjoilla on Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll. Kaikkea Venäjän toimintaa ei pidä kutsua hybridisodaksi.

Silti käsitteellä on hänestä edelleen käyttötarkoituksensa.

Puhe hybridisodasta on selventänyt julkisuudessa sitä, miten moniulotteinen nykyinen turvallisuusympäristö on. Perinteisen sotilasvoiman käyttö linkittyy jatkuvasti esimerkiksi taloudellisiin painostuskeinoihin tai rajapolitiikkaan.

Lisäksi puhe hybridisodasta on Limnéllin mukaan auttanut erityisesti läntisiä yhteiskuntia ymmärtämään, miten riippuvaisia ne ovat esimerkiksi digitaalitekniikan ja tietoverkkojen toiminnasta.

Sotilasstrategiasta ponnistava käsite voi hyvin auttaa esimerkiksi poliitikkoja tällaisen turvallisuusympäristön analysoimisessa.

Vilkas keskustelu hybridisodan käsitteestä kertoo Limnéllin mielestä toimintaympäristön monimutkaisuudesta. Samaa mieltä on informaatiosodasta kirjoittanut sotatieteiden tohtori Saara Jantunen.

Hänen mukaansa hybridisota on tulkinnallinen käsite, josta voidaan perustellusti esittää useita rinnakkaisia määritelmiä. Tämä ei kuitenkaan tee käsitteestä automaattisesti käyttökelvotonta.

”Kaikki tieteelliset käsitteet kärjistyvät ja vääristyvät julkisessa keskustelussa. Hybridisota ei ole poikkeus.”

 

Aleksanteri-instituutin raportti kritisoi myös sanan sota liian herkkää käyttöä. Julkisuudessa on esimerkiksi kuvattu Venäjän käyvän hybridisotaa länttä vastaan.

Tälle ei Renzin ja Smithin mielestä ole katetta.

”Vastakkainasettelun lisääntymistä ei voi kiistää. Samoin on selvää, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan poliittiseen mielipiteeseen ja vakauteen eri maissa”, Smith sanoo.

Sodankäynnistä puhuminen vaatisi Smithin mukaan kuitenkin vastustajalle aiheutettua fyysistä tuhoa. Hänestä sodan ja rauhan välisen rajan hämärtäminen on vaarallista.

 

Sodan ja rauhan raja ei kuitenkaan ole yksinkertainen edes sotatieteiden näkökulmasta. Jantunen korostaa, että tieteenalan sisällä sodan määritelmästä on useita rinnakkaisia tulkintoja.

Perinteinen katsantokanta painottaa esimerkiksi uhrilukuja ja tuotettua tuhoa. Modernimmat määritelmät huomioivat myös vastustajan moraaliin tai siviiliiyhteiskuntaan vaikuttamisen. Sotilasoperaation pyrkimyksenä voi hyvin olla esimerkiksi vastustajan toiminnan estäminen tuhoa tuottamatta.

Jantusen mielestä huomio pitäisikin kiinnittää eri keinojen sijaan toimijoiden päämääriin ja tavoitteisiin. Valtio voi esimerkiksi käyttää pehmeämpiä keinoja saavuttaakseen tavoitteen, joka perinteisesti on vaatinut sotilasvoiman käyttöä.

Krim on hyvä esimerkki.

”Venäjän tavoitteena oli tietyn alueen valtaaminen. Perinteisesti tämä on tehty tulemalla sotilaallisen voiman avulla rajan yli. Nyt sitä ei tarvittu”, Jantunen sanoo.

Hänen mukaansa Krimillä kyllä tapahtui sotilasoperaatio, mutta sotilasvoiman käytön sijaan se perustui  voimankäytöllä uhkaamiseen.

Jantunen varoittaakin takertumasta liian tiukkoihin määritelmiin. Koska sodankäynti muuttuu jatkuvasti ja esimerkiksi kymmenen vuoden päästä sota voi pitää sisällään aivan eri asioita kuin tänä päivänä.

Samaa mieltä on myös Limnéll. Halusimme tai emme, sodan käsite on muuttunut epämääräisemmäksi.

Turvallisuuspolitiikan ja tarvittavien vastatoimien suunnittelu vaatii moniuloitteisemmaksi ja epämääräisemmäksi muuttuneen kentän ymmärtämistä.

”Ihmismieli haluaa luoda selkeitä ja helppoja vastinpareja kuten sota ja rauha. Nämä ovat kuitenkin häviämässä. Tämä pitää pystyä ymmärtämään myös turvallisuusajattelussa.”

Keskustelu

Väkivallalla uhkaaminen ja ihmisten tappaminen on sotaa, jos se tehdään jonkin valtion toimesta,kaikki loppu on kiusantekoa. venäjän käyttämä voima Ukrainassa on rikollisten tekemää terroria,koska ei uskalleta tunnustaa ”väriä”. Lippu ja tunnukset pakottavat noudattamaan sääntöjä. Ukraina on rikollisten pelikenttä,koska venäläisiä sotilaita ei ole virallisesti malueella. Tietoverkkojen kaataminen tai Panamapaperiden levittely on kiusantekoa,samoin,omien vakoojien tunnustukset,kuten ”Snowden”.
USA harjoitti CIA:n avulla salaisia likaisia sotia 70 – ja 80 luvulla,Nixon oli niiden kannalla,oliko Nixon siis konna?

Minusta Krimin valtaaminen ei ollut mitään ”hybridisotaa”. Kyseessä oli aivan puhdas aseellinen miehitys käyttäen hyväksi valehtelua, ”maskirovkaa” ja vastustajan täysin laiminlyötyä puolustusta ja -tahtoa.

Se ettei ammuttu kun vastarintaa ei ollut ei tee siitä erityisen ”hybridistä”.
Tunnusten ja arvomerkkien poistaminen oli vielä tehty niin huolimattomasti että ajoneuvoihin oli jäänyt Venäjän sotaväen tunnukset.
Putinin ja Lavrovin alkuvaiheen lausunnot, ettei Krimillä ole venäläistä sotaväkeä, jäävät kansainvälisen politiikan historiaan ja vaikka Guinnesin kirjaan valehtelun maailman ennätyksenä.

Venäjä oli ennen Krimin ottoa osoittanut valmiuden tosi sotaan Georgiassa. Krimille se lähetti ilman tunnuksia esiintyviä joukkoja, jotka loivat valmiuden samaan. Operaattio rikkoi lisäksi kansainvälisiä, oletetusti sitovia sopimuksia. Joukkojen käyttö myös kiellettiin alkuun, vaikka aseita myös käytettiin. Mikä kaikki oli harkitun rikollista, oli sitä täysin selvästi.

Voisihan tuon ns, hybriidisodan korvata yksinkertaisesti termillä propaganda. Sen käytöstä Internetissä kun on usein kyse. Erotettava toisistaan oni kuitenkin mm. Venäjän ns. virallisen TV:n käyttö kotimaisen mielen valvontaan ja muokkaamiseen. Se on samaa kuin mm. Pohjoismaissa, tosin vielä törkeämpää. Vastapuolen alueelle suunnattu valhepropaganda on sitten eri asia. Suomen valtio voisi lopettaa sen rahoittamisen omalla alueellaan.

Pieni copy-paste: ”Ukrainan tilanteesta kommentteja on yleensä kysytty mm. Helsingin Yliopiston alaiselta Aleksanteri instituutilta, jonka asiantuntijat ovat olleet jatkuvasti väärässä arvioissaan. Instituutin varajohtaja Markku Kangaspuro mm. arvioi vielä viime maaliskuussa, että Putin ei aio liittää Krimiä Venäjään.

Venäjän myötäily onkin Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen huippuyksiköksi nimetyn Aleksanteri instituutin sisäänrakennettu ominaisuus: Instituutin tutkimusjohtaja Vesa Oittinen on ollut vuodesta 2001 Suomen Karl Marx -seuran puheenjohtaja. Varajohtaja Kangaspuro puolestaan on ollut Karl Marx -seuran varapuheenjohtaja sekä taistolaisen Suomen rauhanpuolustajat seuran puheenjohtaja.”

Ei ihan vaikuta Aleksanteri-instituutti objektiiviselta tieteelliseltä toimijalta? Eikä se sitä olekaan, vaan suojatyöpaikka ex-neuvostofiileille. Noloa.

On se outoa, että Aleksanteri- instituutti suojelee dosenttiaan, on yhtenä Viidennessä kolonnassa kremlinistejä tekemässä ulkopolitiikkaamme sumeammaksi pro- kremlinistiseksi. Muut ovat Esko Aho, Venäjän pankissa, Matti Vanhanen K- linjan S-V- ystävyysseurassa, kansanjomissariaatti Ollila Suomen Venäjän Ros- Atomiin sitomassa. Eikö sovita että AH: n demoni siirtyi Staliniin ja hänestä Venäjän johtoon. Tulivuoren juurella olisi etsittävä ystäviä ja suojia USA: sta, lännestä, Ruotsista ja silti keskusteltava vaikka pirun kanssa pää pystyssä ovelana kuin kyy, viattomana kuin kyyhky. Olemme rauhan suurvalta.