Kadonneet: Pelastaja saapuu taivaalta – ”Keltainen huomioliivi näkyisi jo viiden kilometrin päästä”

Varjoliitolentäjiä kutsutaan yhä aiemmin apuun.
Kotimaa 19.9.2015 08:30

Icaros Team harjoitteli etsintälentoja Oulun Hangaskankaalla Ahmosuon pienlentokentän lähellä syksyllä 2015. © Markus Pentikäinen

Hillastaja oli sekoittanut pohjoisen ja etelän pahemman kerran.

Torstaina 30. heinäkuuta alkoi Iin Oijärvellä suuroperaatio kadonneen löytämiseksi. Hätäetsintään osallistui poliisikoiria, vapaaehtoisia, kyläläisiä, maastoautoja ja mönkijöitä. Rovaniemeltä hälytettiin Rajavartiolaitoksen helikopteri.

Oulusta poliisin komentopaikalle kiiruhti myös neljä varjoliitolentäjää.

Matkalla he havaitsivat tien varressa talon ja niitetyn pellon. Kun lentäjät olivat ilmoittautuneet poliisille ja saaneet etsintätehtävän, kaksi heistä palasi talolle ja kysyi lupaa käyttää peltoa lentokenttänä.

Lupa heltisi. Pian moottori pärisi varjoliitäjien selässä. Konevoima työnsi miehiä ja nosti varjon maasta. Vastatuulessa leveäksi siiveksi pullistunut varjo lennätti pilotit pellolta taivaalle.

Valoisa kesäilta tyyntyi. Oli tulossa täydellinen etsintäsää.

 

”Paras keli on tyyni tai 1–3 metrin tasainen tuuli ja ohut pilvikerros taivaalla”, sanoo Oulun Icaros Teamin puheenjohtaja Marko Kallio.

”Silloin ei ole nousevia ilmavirtauksia häiritsemässä eikä maassa ole jyrkkiä varjoja.”

Kesällä nousevia ilmavirtauksia syntyy, kun aurinko lämmittää maata. Tai ukkosella. Silloin varjoliitolentäjä saattaa nousta yhtäkkiä kymmenen metriä sekunnissa.

Mutta Iin Oijärvellä keli oli oivallinen. Kallio lensi partiokaverinsa kanssa pari tuntia, laskeutui, päivitti tilannekuvan poliisin kanssa ja nousi uudelleen taivaalle.

He sahasivat siksakkia valtavalla suoalueella 150 metrin korkeudessa. Se on paras korkeus, kun etsitään ihmistä. Poliisin luvalla on mahdollista lentää matalammallakin.

”Alempana varjoliitimestä erottaisi jo golfpallon kokoiset esineet mutta näkisi liian kapean alueen.”

Pieneen vastatuuleen lentäjät etenevät hitaasti, mikä helpottaa etsintää. Liitimestä pystyy havainnoimaan suoraan alaspäin. Moottorilla saattaa pyöriä paikoillaan ja nähdä vaikka ison kiven kaikki sivut.

 

Iin Oijärvellä etsijöille oli annettu kadonneen tuntomerkit: siniruutuinen flanellipaita, harmaasävyisät maastohousut ja päässä mahdollisesti sääskihuppu.

Ei helppo kohde, ei edes ilmasta.

”Maastovaatteiden idea on, että ne katoavat maastoon. Samoin sinistä on vaikea erottaa”, Kallio sanoo.

”Keltaisen huomioliivin näkisi varjoliitimestä jo viiden kilometrin päästä.”

Etsityllä oli keltaista päällä, mutta sitä ei tiedetty. Jo ensimmäisenä etsintäiltana toinen varjoliitopartio oli tavoittanut kadonneen hillastajan.

”Mutta mies oli vain heilauttanut kättä ja käyttäytynyt reippaasti”, Kallio kertoo.

Eksynyt oli kokenut erämies. Hän yritti löytää suolta omin avuin pois mutta harhautui yhä kauemmas.

Vaikean maaston takia etsintäoperaatio keskeytettiin yöksi.

”Meillä ei ole myöskään lupaa lentää yöllä.”

 

Toisena etsintäpäivänä helle aiheutti voimakkaita nousevia ilmavirtauksia. Varjoliitolentäjät päättivät keskeyttää oman operaationsa.

”Lentäminen olisi ollut liian vaarallista”, Kallio sanoo.

Varjoliitolentäjät ilmoittivat poliisille poistuvansa etsintäalueella ja odottavansa sään paranemista.

Samoihin aikoihin mönkijöillä liikkuneet kaksi poromiestä löysivät kadonneen. Väsyneenä mutta kohtuullisen hyvävoimaisena.

Harhaileva hillastaja oli neljälle varjoliitolentäjälle ensimmäinen kadonneen ihmisen etsintäoperaatio. Liitimillä on haettu eksyneitä muun muassa Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa.

”Ennen olimme lentäviä ruumiskoiria. Meidät kutsuttiin viimeisenä apuun”, Kallio sanoo.

”Nyt tilanne on muuttumassa. Iin Oijärvelläkin etsimme elossa olevaa ihmistä.”

Icaros Teamilla on ollut vapaaehtoisten hälytystiimi jo vuosia. Kallio kertoo, että yhdistys aikoo kehittää ja edistää liitimien käyttöä etsinnässä yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa.

”Meillä on ympäri maata yli 20 lentäjää, jotka ovat valmiita osallistumaan kadonneiden etsintöihin.”

 

Suomessa katoaa 18 000 ihmistä joka vuosi – lue juttu täältä.