Julkisen sanan neuvosto: Suomen Kuvalehdelle huomautus

Lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa kehitysvammaisten vanhemmuudesta kertoneessa jutussa.
Kotimaa 21.10.2016 11:58
Suomen Kuvalehti 9/2016.

Julkisen sanan neuvosto antoi kokouksessaan 19.10.2016 Suomen Kuvalehdelle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Päätös koski 4.3.2016 ilmestynyttä juttua, jossa käsiteltiin kehitysvammaisten vanhemmuutta.

Neuvosto katsoo, että jutussa esiintyvän lapsen äidistä kerrottiin tunnistetietoja, joiden perusteella hän oli tunnistettavissa lähipiiriä laajemmassa piirissä. Lisäksi äidistä kerrottiin jutussa terveystietoja, joita ei olisi saanut julkaista ilman asianomaisen suostumusta.

JSN:n mukaan Suomen Kuvalehti rikkoi jutussa myös periaatelausumaa lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa. Tässä vuodelta 2014 olevassa lausumassa todetaan, että alle 7-vuotiaan esiintymiseen mediassa tarvitaan aina huoltajan lupa.

Lapsen esiintymiseen Suomen Kuvalehden jutussa oli lupa sekä hänen isältään että kahdelta oheishuoltajaltaan. Neuvoston mukaan se ei kuitenkaan riittänyt, lupa olisi pitänyt olla myös lapsen äidiltä.

Sen sijaan lehti ei JSN:n mukaan rikkonut journalistin ohjeiden kohtaa, jonka mukaan kaikkien ihmisarvoa on kunnioitettava.

Alla julkaistaan päätös kokonaisuudessaan. Se on luettavissa myös neuvoston sivuilta.

 


Langettava päätös 6251/AL/16

Suomen Kuvalehti

Asia: Yksityisyyden suoja, lasten esiintyminen mediassa

Lehti kertoi kehitysvammaisista vanhemmista. Jutusta kerrottiin yksityiselämään kuuluvia terveystietoja haastateltavan ex-puolisosta.

 

Kantelu 8.6.2016

Kantelu kohdistuu Suomen Kuvalehdessä 4.3.2016 julkaistuun juttuun, jonka otsikko printtilehdessä oli ”Hän tahtoi isäksi” ja verkkolehdessä ”Kehitysvammainen ja oman lapsen kasvatus: Riittääkö äly?”.

Kantelijan mukaan juttu käsittelee kantelijan entistä puolisoa ja heidän yhteistä lastaan. Jutussa on rikottu ainakin journalistin ohjeiden kohtia 26. ja 27.

Kantelijan mukaan jutussa esiintyvän lapsen kuvien julkaisulle ei ole pyydetty hänen suostumustaan, vaikka vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Juttua varten ei ole ylipäätään pyydetty häneltä suostumusta etukäteen tai sitä ei ole annettu hänelle luettavaksi, vaikka jutussa käsitellään hänen asioitaan, joten hän ei ole voinut esimerkiksi oikaista virheellisiä tietoja.

Kantelija sanoo olevansa jutusta tunnistettavissa. Jutussa rikotaan Journalistin ohjeiden kohtaa 27 kertomalla paitsi hänen kehitysvammaisuudestaan myös yksityiskohtaisesti hänen synnytyksestään, sen kulusta, sen jälkeisistä tapahtumista, lääkityksestä ym. Nämä tiedot kuuluvat yksityiselämän suojan piiriin. Jutussa on myös virheitä.

Lisäksi kantelija pitää verkkojutun otsikoinnissa kehitysvammaisia halventavana kysymystä ”Riittääkö äly?”.

 

Suomen Kuvalehden vastaus 8.9.2016

Päätoimittaja Ville Pernaan mukaan Suomen Kuvalehden jutussa käsiteltiin yhden esimerkkitapauksen kautta harvoin julkisuudessa olevaa aihetta, kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen. Aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä ja olennaiset vaiheet suomalaisen yhteiskunnan suhtautumisesta kehitysvammaisten äitiyteen tai isyyteen voi lukea artikkelista.

Jutussa myös pohditaan kriittisesti viranomaisten keskuudessa edelleen varsin yleistä ajattelutapaa, jonka mukaan kehitysvammainen ihminen on lähtökohtaisesti kykenemätön vanhemmuuteen pelkästään kehitysvammaisuutensa takia.

Myös jutussa kuvatussa esimerkkitapauksessa lapsen äidille suositeltiin ensin aborttia. Vanhemmista tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus jo ennen lapsen syntymää, ja kunnan lastensuojelun työntekijät tulivat tapaamaan perhettä heti synnytyssairaalaan.

Juttu käsittelee kehitysvammaista nelivuotiaan lapsen isää. Lapsen äitiä eli kantelijaa ei missään vaiheessa mainita nimeltä. Artikkelissa ei ole mainittu kantelijan asuinpaikkaa, ammattia, ikää tai mitään muitakaan sellaisia tietoja, joiden perusteella kantelijan voisi tunnistaa.

Päätoimittajan mukaan on vaikea kuvitella, että kantelijan kehitysvammaisuuden tuominen esille kehitysvammaisten vanhemmuutta käsittelevässä artikkelissa olisi Journalistin ohjeiden kohdassa 26. tarkoitettua asian asiaankuulumatonta tai halventavaa esiin tuomista. Artikkelin koko lähtökohta on, että kehitysvammaisuus ei ole sairaus tai hävettävä ominaisuus, joka automaattisesti esimerkiksi estäisi ihmistä tulemasta vanhemmaksi. Kehitysvammaisuuteen liittyviä asioita käsittelemällä journalismi purkaa turhia ennakkoluuloja.

Journalistin ohjeiden kohtaan 27 liittyen Suomen Kuvalehti vastaa: Kantelijan mukaan artikkelissa rikotaan Journalistin ohjeiden em. kohtaa kertomalla hänestä kehitysvammaisuuden lisäksi myös muita yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja. Juttu kertoo kehitysvammaisen isän vanhemmuudesta ja viranomaisten suhtautumisesta kehitysvammaisiin ihmisiin, jotka saavat lapsen. Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä. Esimerkiksi äidin kehitysvammaisuudesta kertominen on oleellinen tieto, kun lukijoille kuvataan, miten viranomaiset pariskunnan vanhemmuuteen suhtautuivat. Viranomaiset puuttuivat heidän elämäänsä tavalla, joka ei olisi tullut kysymykseen, jos kyseessä olisi ollut ei-vammainen pariskunta tai jos vain lapsen isä olisi ollut kehitysvammainen. Maininta kantelijan masentumisesta taas on oleellinen, kun halutaan kertoa, miksi lapsi lopulta siirrettiin asumaan isovanhempiensa luokse.

Päätoimittajan mukaan asiaa arvioitaessa on jälleen syytä muistaa, että kuten edellä todettiin, ei kantelijan nimeä mainittu jutussa eikä hänestä kerrottu mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella hänet voisi tunnistaa.

Edelleen kohtaan 27. liittyen kantelijan mukaan häneltä olisi pitänyt pyytää suostumus pariskunnan lapsen Toivon kuvien julkaisemiseen. Jutussa on kolme kuvaa, joissa Toivo esiintyy isänsä kanssa.

JSN:n julkaisi 10.12.2014 periaatelausuman lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa. Sen mukaan alle 7-vuotiaan lapsen kuvaamiseen tai haastattelemiseen tarvitaan aina huoltajan lupa. Jutussa esiintyvä poika oli jutun tekohetkellä nelivuotias. Hänen kuvaamiseensa oli lupa lapsen isältä, jolla kuten kantelussakin todetaan, on yhteishuoltajuus kantelijan kanssa. Lisäksi kuvaamiseen oli lupa lapsen isovanhemmilta, jotka toimivat oheishuoltajina

Päätoimittajan mukaan kantelija esittää kantelussaan, että häneltä olisi pitänyt pyytää lupa jutun julkaisemiseen ja teksti olisi pitänyt luetuttaa hänellä etukäteen.

Jutun päähenkilö on lapsen isä, joka myös esiintyy jutussa nimellään. Hänellä oli Journalistin ohjeiden 18 kohdan mukaisesti oikeus tarkistaa omat lausumansa ennen jutun julkaisua. Tässä tapauksessa haastateltava sai ennakkoon lukea omien lausumiensa lisäksi myös koko tekstin.

Kantelija ei esiinny jutussa nimellään eikä mitenkään muutenkaan tunnistettavasti, joten on mahdotonta ajatella, että oikeus jutun lukemiseen ennalta pitäisi ulottaa myös kantelijaan. Yhtä ongelmallinen on ajatus, että jutun julkaisemiselle olisi pitänyt kysyä kantelijan lupa.

Kantelun mukaan jutussa oli myös virheellisiä tietoja. Suomen Kuvalehdellä ei missään vaiheessa ole ollut syytä olettaa, etteivätkö nämä tiedot pitäisi paikkaansa. Lisäksi kantelija ei ole missään vaiheessa ollut yhteydessä Suomen Kuvalehden toimitukseen ja kertonut, että hänen näkemyksensä mukaan artikkelissa on virheitä, tai pyytänyt näiden virheiden korjaamista. Jos toimitus olisi tiennyt, että kantelijan mukaan jutussa on virheitä, tilanne olisi selvitetty ja virheet myös oikaistu normaalisti – mikäli jutusta olisi virheitä löytynyt.

Lopuksi kantelija kiinnittää huomiota jutun verkkoversion otsikkoon ”Kehitysvammainen ja oman lapsen kasvatus: Riittääkö äly” ja toteaa otsikon Riittääkö äly -osan rikkovan journalistin ohjeiden kohtaa 26 (Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.) ja halventavan kaikkia kehitysvammaisia. Artikkelissa käsitellyssä kehitysvammaisuudesta, eli älyllisestä kehitysvammaisuudesta löytyy virallinen lääketieteellinen määritelmä esimerkiksi psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttusen Lääkärikirja Duodecimiin kirjoittamasta artikkelista. Sen mukaan: ”Älyllisessä kehitysvammaisuudessa lapsen tai aikuisen älyllinen suoriutuminen on keskitasoa merkittävästi huonompaa. Yksilöllisesti tehdyissä älykkyystesteissä älykkyysosamäärä (ÄÖ) on noin 70 tai vähemmän.” Älyllisen kehitysvamman määritelmä on siis väestön keskitasoa matalampi älykkyysosamäärä, eli älykkyys. Tämän tuomisen esiin osana artikkelin otsikkoa ei mitenkään voida katsoa halventavan kehitysvammaisia.

Edellä olevin perusteluin Suomen Kuvalehti katsoo noudattaneensa hyvää journalistista tapaa kantelun kohteena olevassa, tärkeää yhteiskunnallista aihetta käsittelevässä artikkelissaan.

 

Ratkaisu

JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014:

”Neuvoston mielestä tiedotusvälineen olisi tarvittaessa varmistettava, että 7‒14-vuotiaiden haastatteluun ja kuvaamiseen on lupa huoltajalta lukuunottamatta julkisia tilaisuuksia tai tilanteita. Alle 7-vuotias tarvitsee aina huoltajan luvan. — Vastuu siitä, mitä julkaistaan, on kuitenkin aina toimituksilla.”

”Lapsilla ja nuorilla on sekä sanan- että mielipiteen vapaus, mutta myös oikeus tulla suojelluiksi. On tilanteita, joissa lapsen tunnistettavuudelle ei ole perusteita. Esimerkiksi voimakkaasti tunteita koskettavissa uutisissa koko nimen julkaisemisesta saattaa aiheutua lapselle haittaa. Ennen alaikäisen nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisemista tällaisissa yhteyksissä toimituksen on harkittava, onko sille kestävät perusteet. Hyvääkin tarkoittava julkisuus voi johtaa esimerkiksi kiusaamiseen ja syrjintään.”

 

Suomen Kuvalehti julkaisi 4.3.2016 jutun ”Hän tahtoi isäksi”. Juttu julkaistiin lehden verkkosivuilla 6.3.2016 otsikolla ”Kehitysvammainen ja oman lapsen kasvatus: Riittääkö äly?”. Jutussa on haastateltu kehitysvammaista isää, ja jutun kuvissa mies esiintyy lapsensa kanssa.

Jutussa käsitellään yhteiskunnallisesi merkittävää aihetta, kehitysvammaisten vanhemmuutta. Juttu tuo ansiokkaasti esiin ennakkoluuloja ja vaikeuksia, joita kehitysvammaiset vanhemmat kohtaavat. Neuvoston mielestä verkkojutun otsikon kysymys ”Riittääkö äly?” ei halvenna kehitysvammaisia Journalistin ohjeiden kohdan 26 mukaisesti.

Lapsen esiintymiselle jutussa oli isän ja kahden oheishuoltajan lupa. Lupaa ei kuitenkaan ollut kysytty lapsen äidiltä, joka on myös huoltaja. Neuvoston lapsia koskevan periaatelausuman mukaan alle 7-vuotiaan lapsen kuvaamiseen tarvitaan aina huoltajan lupa. Kyseisessä kohdassa ei yksiselitteisesti vaadita kaikkien huoltajien lupaa. Tässä tapauksessa jutun aiheen arkaluonteisuuden vuoksi ja lapsen edun turvaamiseksi olisi pitänyt pyytää äidin lupa.

Lapsen äidistä jutussa kerrottiin tunnistetietoja, joiden perusteella nainen oli tunnistettavissa lähipiiriä laajemmassa piirissä. Niiden lisäksi jutussa kerrottiin hänen terveyteensä liittyviä tietoja, jotka kuuluvat yksityiselämään, ja joita ei olisi pitänyt julkaista ilman asianomaisen suostumusta.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että jutussa ei ole rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 26. Sen sijaan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 27 sekä periaatelausumaa lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa, ja antaa lehdelle huomautuksen.

 

 

Ratkaisun tekivät:

Jyrki Huotari (vpj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Venla Mäntysalo, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Johanna Vehkoo.