Juhana Vartiainen: Elvytykseen ei ole varaa

Näkökulma: Väestörakenteen muuttuminen mullistaa taloudenpidon säännöt, kirjoittaa kokoomuksen kansanedustaja.

elvytys
Teksti
Juhana Vartiainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pian toisen maailmansodan jälkeen syntyneet ekonomistit oppivat yliopistokoulutuksessaan tuhahtelemaan niille, jotka epäilivät keynesiläisen suhdannepolitiikan järkevyyttä ja varoittelivat elvytyksen aiheuttamasta julkisen velan ylenpalttisesta kasvusta. Oli suorastaan vanhanaikaista kamreerimeininkiä olla kannattamatta reipasta elvytystä taantumien aikana.

Samojen vuosikymmenten poliittiset päättäjät tottuivat 1960- ja 1970-luvulla ajatukseen, jonka mukaan hyvinvointipalvelujen luominen on aina rahoitettavissa ja uudistukset vain hyvästä tahdosta kiinni. Kun peruskoulut, terveyskeskukset ja kansaneläkkeet luotiin, oltiin paljon nykyistä köyhempiä mutta kukaan ei niuhottanut kestävyysvajeesta.

Suomessa on sitä paitsi kautta vuosien ajateltu, että maamme talouskasvu ja työllisyys – ja sitä kautta julkistalouden tasapaino – riippuvat ensisijaisesti vientikysynnästä. Kun vienti vetää, talouspolitiikka voi olla huoletonta.

 

Nämä oman aikansa peukalosäännöt ja asenteet olivat aivan päteviä ja järkeviä – tuolloin. Nyt näemme, miten selvästi ne kaikki perustuivat oman aikansa väestörakenteeseen ja väestön kehitystrendeihin. Suomen työvoima kasvoi reippaasti aina noin vuoteen 2010 asti. Samalla huoltosuhde säilyi siedettävällä tasolla, eli noin 50 lasta ja vanhusta sataa aktiivi-ikäistä kohti. Koska työvoima kasvoi noin prosentin vuodessa, parin prosentin tuottavuuskasvu merkitsi noin kolmen prosentin bkt-trendikasvua.