Joulupuissa riittää valinnanvaraa: Suomen metsissä liki 30 erilaista kuusityyppiä

joulu
Teksti
Jukka Ukkola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Joulukuusi
Hakaniemen torilla Helsingissä oli joulun alla kaupan kuusityypeistä tuuheimpia. Kuva Hannu Lindroos.

Metsäntutkimuslaitoksen internetissä julkaiseman joulukalenterin mukaan Suomen metsistä 22 prosenttia on kuusimetsiä. Niissä kasvaa peräti 27 erinäköistä kuusityyppiä.

Varsinaisia kuusilajeja on luontaisesti tosin vain yksi, metsäkuusi sekä sen alalajina Lapin kynttiläkuusi. Lajin 27 erikoistyyppiä poikkeavat toisistaan kasvutavan, neulasten värin, tai rungon, kuoren ja käpyjen rakenteen perusteella.

Rakkaalla lapsella – siis kuusella – on myös monta nimeä ulkonäköerojen mukaan: surukuusi, pylväskuusi, käärmekuusi, pallolatvakuusi, mukurakuusi, örkkikuusi, nisäkuusi ja niin edelleen.

Usein nimi jo antaa viitteen ulkonäöstä. Esimerkiksi yksi yleisimmistä erikoismuodoista, surukuusi, on suunnilleen yhtä murheellisen näköinen kuin suomalainen räntäinen kaamospäivä.

Sen kapean latvuksen alapuolella oksat roikkuvat masentuneen näköisinä alaspäin.

Nisäkuusi on harvinaisempi, mutta sekin kertoo ulkonäöllään, miksi sillä on sellainen nimi: kypsässä iässä sen rungon alaosassa on selvät nisät.

Lumenkestävä puu

Erilaiset muodot syntyvät metsäkuusen perimän muutoksista, joita voidaan käyttää hyödyksi myös metsänjalostuksessa ja viherrakentamisessa.

Yleisesti – melkein erikoismuodoista riippumatta – metsäkuusi on talvinen puulaji, kuten tietysti joulupuulle sopiikin. Se kestää jopa 70 asteen pakkasta ja tuhansien kilojen lumitaakkaa.

Vuonna 1994 Metla on mitannut 19-metrisen kuusen tykkylumikuorman painoksi 3 197 kiloa, ja keskimäärin tykkytaakka on 100-150 kiloa puun pituusmetriä kohden. Oksille ja runkoon kertyvästä lumesta, huurteesta ja jäästä muodostuvaa tykkylunta esiintyy erityisesti vaaramaisemissa, Pohjois-Karjalasta eteläiseen Lappiin.

Kuusen talvehtimiskykyyn vaikuttavat typpiravinteet ja boori, ja väärin lannoitetussa kuusimetsässä pakkasvaurioita voi syntyä, koska liika typpi johtaa boorin puutteeseen.

Metlan mukaan lumipeitteen puuttuminen ja roudan hidas sulaminen yhdessä heikentävät kuusen oksien pituuskasvua, vähentävät sivusilmujen määrää ja pienentävät terveiden silmujen osuutta.

Paleltumisriskiä lisää myös ilmaston lämpeneminen, koska sen vuoksi kasvukausi pitenee alkupäästään, eli vuosikasvu saattaa puhjeta liian aikaisin keväällä, jolloin se on herkimmillään hallavaurioille.

Ympäristön muuttuminen näkyy myös siinä, että Etelä-Suomen kuusista naavat ja lupot hävisivät melkein kokonaan 1970- ja 1980-luvuilla runsaiden rikki- ja typpilaskeumien takia.

Sittemmin päästöjen hillinnässä on kuitenkin onnistuttu, sillä Metlan tutkimuksessa vuosilta 1985-1995 naavan ja lupon määrän havaittiin jälleen lisääntyneen, ja saman kehityksen arvellaan jatkuvan edelleen.

300 000 neulasta

Suomen koteihin tuodaan vuosittain yli miljoona oikeaa joulukuusta, suosikkina tietysti ainoa kotimainen laji, metsäkuusi. Laadultaan parempana kuitenkin pidetään kaukasianpihtoja, jollaisia yleensä ovat Suomessa myytävät tanskalaiset kuuset.

Keskikokoisessa joulukuusessa, jonka rungon halkaisija rinnan korkeudella on kolme senttiä, on noin 300 000 neulasta, joista arviolta puolet on loppiaisena lattialla.

Kaupanpäällisinä olohuoneeseen saadaan myös kokonainen eläintarha, 200 000-500 000 ötökkää, kaikki toki oravaa pienempiä. Suurin osa niistä on paljain silmin näkymättömiä punkkeja ja hämähäkkejä, vaikka joukossa on hieman isompiakin, kuten perhosten koteloita.

Otukset ovat vaarattomia. Ne ehkä virkoavat lämpimässä, mutta kuolevat muutamassa päivässä.

Ehkä hieman yllättäen Kiinassa valmistettu muovikuusi on ekologisesti hieman edullisempi kuin kotimainen luonnonkuusi, jos kuusenhakumatka autolla ylittää 13 kilometriä.

Muovikuusen tekemiseen – ja siis luonnonkuusen hakemiseen 6,5 kilometrin päästä – kuluu luonnonvaroja 27 kiloa, kertoo Metla.