© Outi Kainiemi

Vapaudesta aseisiin

Vuoden 150. joukkoampuminen herätti Yhdysvalloissa taas keskustelun aseenkanto-oikeudesta. Aseiden kieltämistä ei kuitenkaan esitä juuri kukaan.

näkökulma 14.06.2019 06:00
Benita Heiskanen
avatar - 'Benita Heiskanen

Työpaikka-ampuminen Yhdysvaltain Virginiassa toukokuun 31. päivänä herätti poikkeuksellista huomiota. Se oli tilastojen mukaan vuoden 150. joukkoampuminen.

Liittovaltion poliisi (FBI) määrittelee joukkoampumiseksi veriteon, jossa on ainakin neljä sattumanvaraisesti valittua surmattua, ampuja poissulkien. Alustavien tietojen mukaan Virginia Beachin surmassa kuoli 12 ja haavoittui neljä.

Joukkosurmien jälkeen on totuttu näkemään kaksi poliittisesti latautunutta trendiä: demokraattipoliitikot vaativat aseenosto-oikeuden rajoittamista, mutta samanaikaisesti aseiden myynti kasvaa merkittävästi – joskus jopa räjähdysmäisesti. Aselobbarien kuuluisan iskulauseen mukaan kiristyksistä ei ole hyötyä, koska ”aseet eivät tapa ihmisiä, ihmiset tappavat ihmisiä”.

Retoriikkaan uskovat yhdysvaltalaiset ryntäävät asekauppoihin siinä pelossa, että maltilliset poliitikot pääsevät peukaloimaan aseoikeutta.

 

Erään tutkielman mukaan presidentti Barack Obaman virkaanastumisen jälkeen tuliaseiden myynti kasvoi 210 000 ostotapahtumalla kuukaudessa. Silloin, kun joukkosurman tekijällä on kytkökset kansainvälisiin terroristijärjestöihin, luvut kasvavat veritekoa seuraavien kahden kuukauden aikana 420 000 ostotapahtumalla. Asevalmistajat, kuten Smith & Wesson, korottavatkin käsiaseiden hintoja heti joukkosurmien jälkeen.

Perustuslain toisen lisäyksen takaamaa aseenkanto-oikeutta perustellaan yksilön vapaudella puolustaa itseään ja maataan. Alkuperäisestä sanamuodosta on kiistelty eri oikeusasteissa. Pääkysymys on, tulkitaanko toinen lisäys yksilön vapaudeksi vai tulisiko se ymmärtää Yhdysvaltain vapaussodan kontekstissa maanpuolustuskysymykseksi.

Korkein oikeus tulkitsi vuoden 2008 District of Columbia vastaan Heller -tapauksessa aseenkanto-oikeuden nimenomaan yksilön vapaudeksi puolustaa itseään ja yksityisyyttään kotona, maanpuolustuskontekstin ulkopuolella. Päätöstä on pidetty republikaanien voittona.

 

Poliittiset puolueet eivät aja aseenkanto-oikeuden kumoamista. Perinteisesti maltilliset demokraatitkaan eivät sitä kyseenalaista.

Väittelyä käydään pääasiassa siitä, minkälaisia asetyyppejä kansalaiset voivat ostaa (käsiaseita tai sarjatuliaseita), mitä selvityksiä on perusteltua vaatia ja keitä voidaan sulkea aseenkanto-oikeuden ulkopuolelle. Osavaltiot määrittelevät osto-oikeuden ulkopuolelle mielenterveyshäiriöistä kärsiviä, rikoksista tuomittuja, terrorismista epäiltyjä ja alaikäisiä.

Helmikuun 14. päivänä 2018 Floridan Parklandissa tapahtuneen, 17 henkeä vaatineen koulusurman jälkeen mielipideilmastossa on tapahtunut jonkin verran muutosta. Sen seurauksena niin liberaali- kuin konservatiivipiireissä sekä valtavirtamediassa on alettu keskustella aseenkanto-oikeuden kestävyydestä.

Mielipidemittauksissa yhdysvaltalaisten enemmistö peräänkuuluttaa aseenkanto-oikeuteen lisää rajoituksia sekä automaattiaseiden ja niin kutsutun pomppuperän kieltoa, mutta perustuslain toisen lisäyksen kumoamiselle ei löydy tukea valtavirrasta.

 

Presidentinvaaleissa aseenkanto-oikeus on ikuisuuskysymys.

Vuoden 2016 vaaleissa ”demokraattiseksi sosialistiksi” itseään tituleeraava senaattori Bernie Sanders joutui kritiikin kohteeksi, koska oli äänestänyt aselakien kiristystä vastaan. Vermontin osavaltiota edustavan sitoutumattoman senaattorin vaakakupissa painoivat osavaltion maaseutuvaltaisen väestön intressit. Vuoden 2008 presidentinvaaleissa Barack Obama herjasi Hillary Clintonin asemyönteisiä, republikaaniäänestäjiä kosiskelevia lausuntoja ja vertasi häntä Annie Oakley’hin, 1800-luvulla kuuluisaksi tulleeseen, populaarikulttuurista tuttuun tarkka-ampujaan.

Meneillään olevissa presidentinvaaleissa demokraattien riveissä ehdolla oleva Kalifornian kongressiedustaja Erik Swalwell on nostanut asekysymyksen vuoden 2020 vaaliohjelmansa keskiöön. Swalwell ajaa puoliautomaattisten aseiden kieltämistä ja esittää, että liittovaltio lunastaisi aseet takaisin.

Kun demokraattien presidenttiehdokkaiden televisioväittelyt käynnistyvät 26. ja 27. kesäkuuta, asekeskustelu nousee yhdeksi keskustelun pääkysymykseksi.

Yhdysvalloissa aseenkanto-oikeutta pidetään kiistämättömänä yksilön vapautena. Mutta kuka kantaa vapaudesta vastuun?

Kirjoittaja on Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Turun yliopiston John Morton -keskuksessa.

Sisältö