Jatkosodasta on luvallisia ja luvattomia kuvia

Kielletyistä kuvausaiheista oli pitkä lista.

jatkosota
Teksti
Olli Kleemola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sotatilan astuttua voimaan Suomessa 1939 ”sotakuvaamisesta” tuli luvanvaraista. Talvisodan lyhyydestä, intensiivisyydestä ja ilmasto-olosuhteista johtuen kuvaamista ei juuri

harrastettu. Lupia myönnettiin vain noin 700, mutta jatkosodassa kuvia otettiin laajasti myös luvatta.

Saksassa sotilaita rohkaistiin kuvaamiseen. Propagandakuvaajien ohella myös tavallisten sotilaiden tuli osallistua kameroineen ”taisteluun totuuden puolesta”. Varsinkin Neuvostoliiton sotaretken alettua Saksa pyrki mobilisoimaan myös yksityiset kuvat todisteiksi bolševikkivallan hirmuteoista.

Käytännössä kuvauskielto ei Suomessakaan ollut täysin ehdoton. Tiedotuskomppanioiden ohjekäskyssä nro 1 kesäkuulta 1941 todetaan, että erilaisia kuvaustehtäviä saavat suorittaa myös kulloisenkin joukko-osaston kuvaustaitoiset miehet. Sotilaiden kuvamateriaali on toimitettava tiedotuskomppanian kuvaryhmän johtajan tarkastettavaksi ja kirjattavaksi. Pelkona olivat kuvat, joissa näkyisi paikkakuntia, joiden valtauksesta virallinen Suomi vielä vaikeni.

Lietolaisista koostuvassa Viestipataljoona 33:ssa myönnettiin vuonna 1941 kaikkiaan 8 valokuvauslupaa, kaikki upseereille tai aliupseereille. Vuonna 1944 kuvauslupia myönnettiin enää kaksi. Syynä ei ollut ainoastaan kiristynyt sensuuri, vaan innostus valokuvaukseen oli vähentynyt. Näin kävi myös Saksassa. Pääosa saksalaissotilaiden toisessa maailmansodassa ottamista kuvista otettiin ennen vuotta 1943.