Jämijärven lentoturma: Lentäjä tietää, mitä tapahtui ja mikä hajosi

Ensimmäiset tiedot viittaavat siihen, että kone on hajonnut korkealla ilmassa.
Jyri Raivio
Kotimaa 21.4.2014 18:00

Jämijärvellä pääsiäissunnuntaina iltapäivällä sattunut, kahdeksan laskuvarjohyppääjän kuolemaan johtanut onnettomuus oli pahin suomalaiselle ilma-alukselle sattunut turma lähes yhdeksään vuoteen. Copterlinen helikopteri syöksyi kesällä 2005 mereen Tallinnan ja Helsingin välillä. 14 kopterissa ollutta menehtyi.

Suomen harrasteilmailun historian onnettomuuksista Jämin turma oli kaikkien aikojen pahin. Ilmailua harrastetaan kevyillä koneilla, joiden onnettomuuksissa uhrien määrä jää pieneksi.

Viime vuosina näitä yksi tai kaksi uhria vaatineita onnettomuuksia on tosin sattunut aivan liian usein, etenkin ultrakevyille lentokoneille.

Näin on useissa viime päivien haastatteluissa todennut myös Suomen korkein lentoturvallisuusviranomainen, Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu. Hänen uusi esimiehensä, liikenneministeri Henna Virkkunen (kok) sanoi Jämin onnettomuuden jälkeen, että ministeriö aikoo tehdä harrasteilmailun turvallisuudesta erillisen selvityksen jo ennen Jämin onnettomuustutkinnan päättymistä.

Tällaiset selvitykset johtavat yleensä uusiin määräyksiin tai tiukentuneeseen valvontaan. Viime vuosien kehitys on osoittanut, etteivät ne ole ratkaisu harrastajien kiistattomaan turvallisuusongelmaan, usein pikemminkin päinvastoin.

 

Laskuvarjourheilu ei nykyisin edes kuulu Trafin ja sen eurooppalaisen isännän, EU-maiden lentoturvallisuusviraston EASA:n tontille. Hyppykansa on jo vuosia hoitanut itse omat säädöksensä ja valvontansa, hyvällä menestyksellä.

Vaikka turmalennon tapahtumien kulku on yhä täysin hämärän peitossa, kyseessä on mitä todennäköisimmin ollut lento- eikä laskuvarjo-onnettomuus. Hyppykone oli Trafin valvonnassa.

Trafi/EASA eivät myöskään vastaa ultrakevytilmailun sääntelystä. Ultrien itsesäätely on kuitenkin onnistunut surkean huonosti laskuvarjotoimintaan verrattuna.

Yksi syy voi olla toiminnan luonne: laskuvarjourheilu on tyypillisesti kerhotoimintaa, jossa yhteisö valvoo omiaan ja katsoo turvallisuuden perään. Iso osa ultralentäjistä lentelee omin päin.

 

Ensimmäiset tiedot Jämin onnettomuudesta viittaavat siihen, että kone on hajonnut korkealla ilmassa. MTV näytti uutisissaan silminnäkijän ottamaa videota, jossa kone putoaa lähes pystysuoraan ja pyörii vinhasti pystyakselinsa ympäri.

Tällaisessa lentotilassa kiihtyvyysvoimat ovat niin suuret, että ulospääsy on mahdotonta. Kolme onnettomuudesta selvinnyttä ovat ilmeisesti päässeet ulos ennen kuin kohtalokas syöksy alkoi.

Silminnäkijät kertoivat myös, että koneesta oli irronnut korkealla jokin osa. Sen osan oli pakko olla iso, sillä ihan pikkupalasia ei niin korkealta edes erota.

Videokuvan perusteella näytti siltä, että vasen siipi olisi irronnut tai katkennut, mikä käy yksiin myös koneen lentotilan kanssa.

Tutkijoiden tärkeimpiin tehtäviin kuuluu nyt etsiä tuo irronnut osa Jämin länsipuolisista metsistä. Se voisi antaa parempia johtolankoja siiven hajoamisesta kuin totaalisesti tuhoutuneen ja palaneen hylyn tutkiminen.

Onnettomuustutkintakeskuksen johtavaa lento-onnettomuustutkijaa Ismo Aaltosta ja hänen viisihenkistä tutkijaryhmäänsä auttaa myös hyppääjiltä mahdollisesti löytyvä videomateriaali. Laskuvarjourheilun luonteeseen kuuluu ahkera kuvaaminen ja monilla on kameroita kypärässään.

 

Suurin apu tapahtuman selvittelyissä tulee kuitenkin varmasti kolmelta turmasta hengissä ja vain pienin vammoin selvinneeltä, ennen kaikkea lentäjältä. Hän tietää, mitä koneessa tapahtui ja mikä hajosi, joskaan ei välttämättä tiedä hajoamisen syytä.

Sen selvittely johtaa tutkijat varmasti syvälle Comp Air 8 -tyyppisen koneen rakenteisiin.

Turmakone oli Suomen ainoa tämäntyyppinen kone. Se oli lujitemuovinen, Yhdysvalloista ostetusta rakennussarjasta Suomessa koottu potkuriturpiinikone.

Ilma-alusrekisterin mukaan koneen pääomistaja on Suomen Urheiluilmailijat ry eli SUI ja osaomistajia Panu Kääriäinen, Janne Laurinen ja Michael Kluge. Kaksi ensin mainittua ovat SUI:n nettisivun mukaan yhdistyksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.

Kone hankittiin nimenomaan hyppykäyttöön, johon sen suorituskyky riittää mainiosti.

Hyppykoneen on pystyttävä kuljettamaan riittävän monta hyppääjää, nousemaan korkealle nopeasti ja tulemaan ripeästi takaisin alas hakemaan uutta ”pokaa”. 724 hevosvoiman moottorilla varustettu OH-XDZ  vei kymmenen hyppääjää noin kymmenessä minuutissa vapaapudotushyppyjen yleiseen hyppykorkeuteen neljään kilometriin.

Hanke sai ilmailuviranomaisen rakennusluvan keväällä 2005. Floridasta tuotu rakennussarja koottiin isolla urakalla eli noin 9 000 työtunnissa valmiiksi koneeksi, jonka kaksi katsastajaa katsasti syksyllä 2008. Kone lensi ensi kerran Räyskälästä tammikuussa 2009.

”Pienten teknisten vaikeuksien jälkeen” (lainaus SUI:n nettisivulta) koelento-ohjelma saatiin päätökseen ja uusi katsastus tehtyä kesällä 2009. Trafi antoi koneelle luvan ilmailuun 12.8.2009 ja hyppytoiminta alkoi seuraavana päivänä. Koneen lentokelpoisuus oli viimeisen, elokuussa 2012 tehdyn katsastuksen jälkeen voimassa elokuun loppuun 2015.

Lupa ilmailuun on harrasterakenteiselle eli Experimental-koneelle samanlainen asiakirja kuin tyyppikelpuutus tehdasvalmisteiselle, tyyppihyväksytylle koneelle. Jälkimmäinen joutuu käymään läpi paljon perinpohjaisemman hyväksymisprosessin.

Experimental-toimintaa valvova Trafi joutuu Jämin onnettomuuden jälkeen varmasti miettimään myös sitä, onko tällainen status riittävä näinkin järeään toimintaan eli kymmenen matkustajan kuljettamiseen.