Jään taju

Kotimaa 11.5.2012 07:29

Jäätä, jäätä – horisontin täydeltä jäätä. Valkeaa tasaista jäätä. Sitten rikkonaista harmaata ahtojäätä ja kohta kerrostalon korkuisia turkoosikylkisiä jääröykkiöitä. Hamasta idästä hamaan länteen – niin pitkälle kuin hylkeenmetsästäjä kiikarillaan erottaa.

Peippo on jo pitkään livertänyt Espan puistossa ja kukkapenkit puskevat manterella krookuksia, mutta Perämerellä on juuri viime viikkoina ollut parhaat jäät hylkeenmetsästykseen.

Hylkimiehiksi itseään kutsuvat metsästäjät lähtevät merille kaiken kokoisilla veneillä kaiken kokoisista satamista pitkin rannikkoa. On ihan pakko lähteä. Se on geeneissä.

Norpan hytissä ruoria sompailee himankalainen Timo Mäkelä. Hän seuraa matkan edistymistä myös läppärin gps-näytöltä. Ruorimiehen käden ulottuvilla on lisäksi nivaska jäätilannekarttoja, jotka on printattu maissa ennen lähtöä. Repaleisten jäämassojen rikkoma metsästysalue on valtaisa labyrintti, joka kattaa koko Perämeren Kemin perukoille asti.

Veneen omistaja, niinikään himankalainen Sauli Kurikkala istuu veneen katolla valkoisessa haalarissa ja tarkkailee jäälakeutta vahvoilla kiikareilla.

Takakannella kiikaroi Pentti Lehtinen, entinen ammattikalastaja ja ikuinen hylkimies. Pentti on vetäissyt ylleen valkoisen, kertakäyttöisen maalarin suojahaalarin. Valkoiseksi maalattu hyljekivääri on hollilla kajuutassa. Hirvikivääriä pienikaliberisempi ase on tarkkuutettu sadalle metrille, mutta kyllä se osuu 200 metriltäkin.

Pentti ei tykkää maisemista.

”Halli ei makaa tällaisilla kovilla jäillä. Se suosii rikkonaisempaa jäätä. Norppa makaa kovalla, kestävällä jäällä.”

Hylkimiehen kannalta hallin eli harmaahylkeen ja itämerennorpan ero on siinä, että edellistä saa metsästää, mutta jälkimmäinen on rauhoitettu. Kokenut metsästäjä erottaa ne helposti.

Norppa on pienempi, tummempi ja sen pää on pyöreämpi. Halli on harmaampi – joskus jopa kellertävä – isompi ja sen pää on pitempi, sillä on selkeä, pitkähkö kuono.

Halli on tulokas Perämerellä. Kun Pentti aloitti hylkeenmetsästyksen puoli vuosisataa sitten, hylkimiehet jahtasivat vain norppaa. Halleja ei juurikaan näkynyt ja norpasta sai jopa tapporahan. Kun laski yhteen tapporahan, nahkan ja traanin arvon, yksi norppa tuotti metsästäjälle tilin, jonka työmies sai maissa kahdessa päivässä.

Sitten norppakanta romahti. Kaloihin ja äyriäisiin rikastuneet ympäristömyrkyt tekivät naaraista hedelmättömiä. Tuli rauhoitus.

Ympäristömyrkyt on nyt saatu kuriin, mutta norppa on edelleen rauhoitettu. Halli sen sijaan porskuttaa. Koko talven auki pidettävät laivaväylät ja pesimäjäiden hupeneminen etelämpänä, on vetänyt halleja pohjoisemmaksi. Itämerellä halleja ui jo 26 000 yksilöä. Kanta määritelläänkin jo niin elinvoimaiseksi, että se kestää hyvin metsästystä. Näin halutaan myös vähentää ammattikalastuksen hyljevahinkoja. Suomessa metsästyslupia myönnetään vuodessa 900 - 800, mutta saalismäärä jää alhaisemmaksi. Vuonna 2011 ammuttiin 62 hallia, kun lupia olisi ollut 797.

Lue lisää Suomen Kuvalehden numerosta 19/2012, joka ilmestyy perjantaina 11. toukokuuta.

Kuvat Kaisa Rautaheimo.

Kuvatekstit Pekka Ervasti.

Kuvakertomus Netta Vuorinen.