Itäraja sulkeutui: Valiolle jäi yhdessä yössä 400 miljoonaa litraa maitoa

Valiolla oli ollut kriisisuunnitelma Venäjän-viennin loppumisen varalta jo vuosikymmeniä.
Kotimaa 18.6.2016 11:00

© Pekka Holmström

Ilma oli kuuma, hiki puski iholle.

Mika Koskinen patikoi Isojärven kansallispuistossa Kuhmoisissa. Rotkolaaksojen polut kulkivat ylös alas kaakkurin hiljaisessa valtakunnassa.

Oli torstai, 7. elokuuta 2014. Koskinen, Valion Venäjän tytäryhtiön toimitusjohtaja, vietti perheen kanssa kesälomaa.

Mutta puhelin surisi kuin kimalainen.

Koskinen oli rakentanut Venäjällä menestystarinan: vuosittainen kasvu yli 15 prosenttia, myynti puolet yhtiön viennistä ja viidennes koko liikevaihdosta.

Valio oli Suomen elintarvikeviennin tähti, vauraille venäläisille Nokiaa tunnetumpi tuotemerkki. Ostoskasseihin pakattiin sulatejuusto Violaa, kermajuusto Oltermannia, Valio voita ja Clean Label -jogurtteja.

Mutta nyt Venäjä oli kieltänyt useiden elintarvikkeiden, myös maidon, tuonnin. Kielto astui voimaan heti.

Koskinen vastasi tauotta kännykkään, kunnes se vaikeni. Akku oli loppu. Samaan aikaan kuusitoista Valion rekkaa pyrki Nuijamaan raja-asemalle. Vain kaksi pääsi tullista läpi.

Valio rahtasi Venäjälle eri tuotteissa 400 miljoonaa litraa maitoa. Se on jättitonkka, määrä jonka 45 000 lehmää lypsää tai 1 285 keskikokoista maitotilaa tuottaa vuodessa.

Itämaidolle piti löytää äkkiä uusi osoite.

 

Venäjä on ollut Valiolle aina valtava mahdollisuus ja samalla uhka.

Osuusmeijerit olivat perustaneet yrityksen kesällä 1905. Venäjän keisarikunnassa oli levottomat ajat, suurlakko lähestyi.

Mutta Valio, voin vientiliike, tähysi toiveikkaasti suolle rakennettuun suurkaupunkiin.

Koetynnyrit lähetettiin Pietarin vuonna 1908. Voi oli pariisinvoita, imelää ja suolatonta. Pian metropoliin kuljetettiin myös tahkojuustoa, smetanaa ja uunipiimää eli tvorogia.

Tiettävästi Valion tuotteita nautittiin myös keisarin hovissa.

Vientiliikkeen omistajat, osuusmeijerien isännät, hieroivat käsiään. Joka kolmas voitynnyri päätyi Pietariin, ja vienti takasi korkean hinnan.

Lokakuun vallankumous 1917 nosti bolševikit valtaan Venäjällä. Pian Suomi itsenäistyi, ja itäraja sulkeutui.

Valio löysi voille uudet ostajat lännestä, Englannista, Saksasta ja Ruotsista.

 

Venäjän vallankumous lopetti Valion viennin itään 39 vuodeksi.

Sotien jälkeen, 1950-luvulla, alkoi uusi kulta-aika.

Suomi ja Neuvostoliitto kävivät clearing-kauppaa. Voita ja juustoja vaihdettiin viljaan ja aseisiin, sitten raakaöljyyn. Valtavaan neuvostomaahan upposi maitotilojen ylituotanto.

Maito edisti ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa. Meijerin johtajille hankittiin työsuhdeautoiksi neuvostoeliitin suosimia Volgia.

Neuvostoliitto romahti 1991. Valion itäleipä oli jälleen murusina, vienti piti aloittaa lähes alusta.

Mutta iskusta toivuttiin.

Vuonna 2003 puolet Pietarissa myydystä voista ja sulatejuustosta oli Valion valmistamaa.

”Se oli aikaa, jolloin taivasosuuksia jaettiin”, Mika Koskinen sanoo.

Helmikuussa 2014 sota sotki taas kauppaa. Venäjä oli vallannut Krimin ja tunkeutunut Ukrainaan. Vastauksena EU asetti pakotteita.

Huhuttiin, että Venäjä puolestaan nostaisi halpojen maitotuotteiden tulleja. Mutta Valio möi Oltermannia, Violaa ja muita pitkälle jalostettuja tuotteita.

Mika Koskinen, tytäryhtiön johtaja, oli luottavainen. Valio olisi suojassa Venäjän vastatoimilta.

”Olin äärimmäisen väärässä.”

 

Itäraja on tänä päivänäkin auki – ainakin teoriassa.

Heti syksyllä 2014 Koskinen sukkuloi Moskovassa. Laktoosittomia tuotteita oli lupa viedä. Ensimmäinen erä pysähtyi rajalle: sertifikaatti puuttui. Sitten koe-eriä jämähti tulliin. Testeissä oli löydetty antibiootteja ja laktoosia.

Valio kiisti löydökset. Mutta pian viennistä luovuttiin; byrokratia esti järkevän bisneksen.

Jäljellä olisi ollut kiertotie: Valko-Venäjä.

Venäjälle salakuljetettiin Valko-Venäjän kautta juustoja ja voita. Suomalaismeijerissä ei edes harkittu vilppiä.

”Valio on arvostettu nimi Venäjällä”, Koskinen sanoo.

”Meidät olisi käräytetty ensimmäiseksi.”

 

Venäjä on opettanut Valiota. Helsingin Pitäjänmäessä, yhtiön pääkonttorissa, on ollut valmis kriisisuunnitelma vuosikymmeniä.

Nyt tuotanto muutettiin lähes sormia napsauttamalla – kahdessa tunnissa.

Venäjälle oli viety 35 miljoonaa kiloa juustoa, josta lähes puolet oli sulatejuustoa. Violaa oli tehty Vantaalla, Oltermanni kypsytetty Haapavedellä. Nyt juuston valmistuslinjoja ajettiin alas.

Poikkeustilanteessa maito on jalostettava säilyviksi tuotteiksi: proteiini jauheeksi ja rasva voiksi. Kun purkkimaidon myyntiaika on viikon verran, maitojauhe säilyy vuoden kaksi.

Valion 13 meijeristä neljä alkoi paahtaa nestettä jauheeksi. Seinäjoki kirnusi valtavat määrät kermaa voiksi.

Valiolla oli onni onnettomuudessa.

Elokuun lopulla 2014 Lapinlahdella Pohjois-Savossa oli vihitty käyttöön tehdas. Se valmisti juuston herasta lastenruokiin sopivaa jauhetta. Sekin laitos valjastettiin operaatio itämaitoon.

”Muutoin emme olisi pystyneet kuivaamaan kaikkea maitoa”, Koskinen sanoo.

Varastossa oli 1,6 miljoonaa kiloa Oltermannia venäjänkielisissä kuorissa. Evira antoi luvan myydä ne Suomessa. Valion kilpailijat protestoivat polkumyyntiä.

Mutta marketkansa riemuitsi. Prismassa kilon juustokimpale maksoi 3,69 euroa.

Kelta- ja oranssikuoriset, rasvaiset Oltermannit ristittiin Putin-juustoiksi. Kohta myytiin myös voita ja sulatejuustoa.

Venäjä-voi oli erilaista. Suolatonta niin kuin sata vuotta sitten.

 

Venäjän selän takaa, kaukaa Aasiasta, kantautui huonoja uutisia.

Kiinan talouskasvu oli alkanut hiipua ja maidon tuonti vähentyä. Pian se näkyi Uuden-Seelannin Global Dairy Tradessa, maailman suurimmassa maitokaupassa.

Alkuvuonna 2014 rasvattoman maitojauheen, kauppatermein SMP:n, kilohinta huutokaupassa oli romahtanut 4,2:sta 2,9 euroon. Myös teollisuusvoin hinta oli laskenut jyrkästi.

Juuri jauheeksi ja teollisuusvoiksi Valio muutti itämaitoa syksyllä 2014.

Mutta uusi koettelemus odotti. Ja se vaikutti vielä paljon pahemmin kuin vientikielto Venäjälle.

EU oli rajoittanut maidontuotantoa maakohtaisin kiintiöin. Sääntely oli pitänyt hinnat vakaina, kysynnän ja tarjonnan tasapainossa.

Huhtikuussa 2015 kiintiöt poistuivat. Ennusteet tuotannon kasvusta ylittyivät. EU-alueella lypsettiin kymmenen miljardia litraa lisää maitoa, viisi kertaa Suomen koko tuotanto.

Maitoa oli tarjolla liikaa, ostajia liian vähän.

Valio, pieni meijeri pohjoisesta, oli joutunut keskelle historiallista myllerrystä.

 

Valion tytäryhtiö Pietarin Primorskissa oli hiljentynyt. Puolet väestä oli irtisanottu, maajohtaja Mika Koskinen palannut Suomeen.

Helsingin pääkonttorissa johtaja Kari Finska johti 30 työntekijän joukkoa. Osasto kauppasi meijerin teollisuustuotteita, voita ja jauheita.

”Työtunteja ei laskettu. Tehtiin mitä piti”, hän kertoo sähköpostitse Shanghaista.

Pietariin ja Moskovaan oli lähtenyt viikossa 100–130 rekkaa. Juustot, voit, jogurtit ja rahkat olivat päätyneet markettien kylmähyllyille.

Nyt vientilogiikka ja -logistiikka piti rakentaa uusiksi.

Maitojauhe pakattiin 25 kilon säkkeihin, joita laskettiin tuhat yhteen konttiin. Kuusi konttia seilasi kerralla Vuosaaresta Rotterdamiin, Antwerpeniin tai Bremerhaveniin. Sieltä valtamerilavat kuljettivat jauheen ympäri maailmaa.

Toimitusaika Aasiaan oli kolme kuukautta. Yksin tullaus kesti viikkoja.

Kansainväliset meijerijätit alkoivat varastoida jauhetta ja voita, odottaa parempia aikoja ja korkeampia hintoja.

Valio vei kaiken heti; rahan piti virrata kassaan.

 

Vientikartta oli äkkiä nuppineuloja täynnä, Kazakstanista Kuwaitiin, Tanskasta Taiwaniin.

Tullitilaston mukaan vuonna 2013 Valio oli myynyt maitojauhetta 24 maahan 20 miljoonaa kiloa. Vuonna 2015 jauhetta vietiin jo 38 maahan 41 miljoonaa kiloa.

Yksi suurimmista jauheen ja teollisuusvoin ostajista oli Egypti, vanha kumppani. 1980-luvulla arabivaltiossa oli syöty Valion sulatejuustoa. Nyt jauhe päätyi paikallisen, feta-tyyppisen juuston raaka-aineeksi.

Jauhe levisi ympäri maailmaa äidinmaidonvastikkeisiin, makeisiin ja jäätelöön. Kovan, laadukkaan voin pääostajaksi nousivat ranskalaiset leipomot.

Pietarilaiset olivat kuluttaneet Suomi-maitoa kerma- ja sulatejuustoissaan.

Nyt pariisilaiset söivät itämaidon croissanteissaan.

 

Syyskuussa 2015 Valion johtaja Kari Finska lensi kahden vuoden työkomennukselle. Osoite: Shanghai, Kiina.

Aasian jättiläisen kasvu oli hiipunut, silti maa osti yhä eniten maitotuotteita maailmassa.

”Pitää erottua muista”, Finska kertoo sähköpostitse Shanghaista.

”Tuotteessa on oltava ainutlaatuinen lisäarvo ja se pitää markkinoida hyvin.”

Valio yritti Kiinan valloitusta jo 90 vuotta sitten. Vuonna 1926 oli lähetty maitoa metallitölkeissä. Sokerin kera, jotta se säilyisi paremmin kuljetuksen. Toista erää ei tilattu.

Myöhemmin kokeiltiin voin ja sulatejuuston vientiä. Ei vastakaikua.

Yhden vaativan asiakasryhmän Valio oli voittanut puolelleen: lapset. Ovi lastenruokateollisuuteen aukesi 25 vuotta sitten. Jo miljoonat kiinalaiset ovat nauttineet yhtiön herajauheesta valmistettuja äidinmaitovastikkeita.

Aikoinaan hera oli sikojen ruokaa, nyt yksi Valion vientibrändeistä.

Teollisuuden hera- ja maitojauhe ovat päätuotteet Kiinassa. Tänä kesänä Valion tytäryhtiö yrittää päästä ensi kerran kauppojen hyllyille. Uutuus on laktoositon maitojauhe.

Seuraavaksi Venäjä-maito saattaakin muuttua lasilliseksi lämmintä maitoa kiinalaisperheissä.

 

Toukokuu 2016, Tampere. Meijerin asvalttipiha on autio. Savuton teollisuusalue, lukee kyltissä, myös venäjäksi.

Tuotantopäällikkö Airi Tammisto kertaa lukuja: vain neljä maitoautoa päivässä, yksi tuotantolinja seisoo, puolet väestä irtisanottu, vuosituotanto 25 miljoonaa litraa, murto-osa aiemmasta.

”Venäjä kolahti kovaa meidän tontille.”

Purkkimaito oli ollut uusi hitti rajan takana. Siksi Valio päätti investoida Tampereelle. Nekalan meijerissä purkitettaisiin korkeassa lämpötilassa nopeasti kuumennettua esl-maitoa, jolla on kolme viikkoa myyntiaikaa.

Perusmaitojen valmistus oli vähentynyt, sillä Suomessa Valio oli menettänyt asemiaan markettien hyllyillä. Venäjän piti pelastaa Nekalan meijeri.

Itämaidon tuotanto alkoi elokuun alussa 2014.

”Ehdimme pakata kaksi ja puoli päivää maitoa Venäjälle, kun raja meni kiinni.”

Kaksi erää pääsi kauppoihin, puolikas piti hävittää.

Kun itä ei vedä, Valio katsoo länteen. Tampereelta lähtee päivittäin rekkoja Ruotsiin: laktoositonta maitoa puolentoista litran tölkeissä.

Alussa meijerin väki mietti toiveikkaasti, milloin itäraja taas aukeaa. Ei enää.

”Pienellä tuotannolla mennään”, Tammisto sanoo.

”Tulee pelko, kuinka meidän tässä käy.”

Haastattelun jälkeen, kesäkuun vaihteessa, Valio lähettää tiedotteen. Taas uudet yt-neuvottelut: Nekalan meijeri ajetaan lopullisesti alas syksyyn mennessä.

 

Valio on kuvannut muutosten vuotta 2014 annus horribilisiksi, kauhujen vuodeksi.

Kesken vuoden, lokakuussa, yhtiön johtoon nousi Annikka Hurme.

”Tiesin, mihin ryhdyin”, hän sanoo.

Hurme on pitkän linjan valiolainen, kiertänyt talon tapaan eri tehtävissä vuodesta 1989.

Toimitusjohtajana hän on joutunut tekemään vaikeita päätöksiä. Työntekijöiden määrä on laskenut viidestä tuhannesta tuhannella.

Valion liikevaihto on pudonnut kahdesta miljardista 300 miljoonalla. Ilman kulukuria yhtiö olisi vielä syvemmällä.

”Mottoni on ollut, että keskitymme siihen, mihin voimme vaikuttaa.”

 

Pääkonttorin aulassa on kopio tunnetun valiolaisen työhuoneesta. Kaapissa on palkintoja, kaapin päällä neljä kunniatohtorin hattua.

Kemisti, professori A. I. Virtanen johti Valion laboratoriota 50 vuoden ajan.

Yhtiö jatkaa nobelistin tiellä.

”Olemme bränditalo, joka tekee lisäarvotuotteita”, Hurme sanoo.

Luomu, laktoosittomuus ja proteiini ovat viime vuosien trendejä. Nousussa on terveys: vähäsokerisuus ja maitosuola, jossa on vain vähän haitallista natriumia.

Maitosuola, yhtiön uusin innovaatio, on sekin kehitetty herasta, sen mineraaleista.

Tuotekehitys on meijerin pelastusrengas. Luomumaidon ja rahkajuoman hinnat ovat vakaammat ja katteet paremmat kuin maitojauheessa ja teollisuusvoissa, maailmanmarkkinoiden bulkissa.

Valion tehtävä on maksaa omistajilleen maidosta mahdollisimman hyvää hintaa. Ja se onnistuu vain lisäarvotuottein.

Vuonna 2013, ennen Venäjän vientikieltoa, Valio tilitti 47,5 senttiä litralta. Viime vuonna enää 38,5 senttiä. Mutta sekin on Euroopan huippua. Virossa maitotila joutui tyytymään alle 25 sentin tilityshintaan.

Mutta tiukoilla Valio on, myös kotimaassa.

Kun maitoa on EU:ssa liikaa, hinnat laskevat, ja tuonti Suomeen lisääntyy. Jo puolet juustoista on ulkomailta. Jos Valio ei saa omiaan kaupaksi, sekin maito on vietävä, usein huonolla hinnalla.

Toimitusjohtaja Hurme ei näe merkkejä, että maailmanmarkkinoiden poikkeustila tasaantuisi pian.

”Ei puhuta kuukausista, vaan vuosista.”

Sama ennuste pätee Venäjään. Alun perin vientikiellon piti kestää vuoden. Mutta Ukrainan kriisi ei ole lauennut, yhtä vähän pakotteet ja vastapakotteet.

Valio on jäänyt maailmanpolitiikan panttivangiksi.

 

On vain yksi laillinen keino kiertää vastapakotteet: valmistaa juustoja ja purkittaa maitoa Venäjällä, paikallisesta maidosta.

Kaikessa hiljaisuudessa Valio on laajentunut idässä.

Yhteistyömeijeri Galaktika tekee maitoja ja jogurtteja. Oma tehdas Moskovan lähellä keskittyy voihin ja sulatejuustoon. Saksalainen meijerijätti Ehrmann valmistaa yhtiölle jogurtteja ja vuohenjuustoa.

Valio haluaa säilyttää hyllypaikat metropoleissa, Pietarissa ja Moskovassa.

Venäjän liikevaihto on jo 60 miljoonaa euroa. Kasvua ei ahnehdita. Venäläisen maidon kanssa on oltava tarkka ja varovainen, sillä sen laatu heittelee tilalta toiselle.

Uutinen syömäkelvottomasta juustoerästä pilaisi Valion brändiä, sen arvokkainta vientivalttia.

 

Kymmenen vuotta riittää.

Entinen maajohtaja Mika Koskinen ei palaa enää Venäjälle. Hän vastaa nyt muun muassa Valion teollisuustuotteiden viennistä.

Kun Venäjän raja aikanaan avautuu, pelin henki on tiedossa.

Juuri nyt maa ei ole kultakaivos. Öljyn hinta ja ruplat ovat heikot, kuluttajilla vähän rahaa. Ratkaisevaa on, pääseekö Valio viemään ensimmäisten yritysten joukossa.

”Jos raja Euroopasta avataan kerralla kuin suuri pato, Venäjä hukkuu maitoon”, Koskinen sanoo.

Se taas tietäisi halpoja hintoja, huonoa bisnestä.

Koskinen on uuden ajan konkareita itäkaupassa. Hän ei haikaile menneiden perään.

”Elämää on myös Venäjän rajojen ulkopuolella.”

 

Lähde: Touko Perko; Valio ja suuri murros.