Ilmavoimat pitää tiukasti kiinni 64 hävittäjästä – ”Jos määrä merkittävästi muuttuu, koko hanke keskeytetään”

Seuraava hallitus päättää summasta, joka hävittäjiin käytetään. Sen jälkeen poliitikoilla ei juuri ole sananvaltaa valintaan.
Kotimaa 29.1.2019 15:40
Jyri Raivio
Ohjelmajohtaja Lauri Puranen puolustusministeriöstä ja ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen HX-hävittäjähankkeen mediainfossa Helsingissä 29. tammikuuta 2019.
Ohjelmajohtaja Lauri Puranen puolustusministeriöstä ja ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen HX-hävittäjähankkeen mediainfossa Helsingissä 29. tammikuuta 2019. © ANTTI AIMO-KOIVISTO / Lehtikuva

Toistakymmentä vuotta kestävä Hornet-hävittäjien seuraajan valintaprosessi siirtyy askeleen lähemmäs loppuratkaisuaan lähipäivinä, kun hankintaorganisaatio saa torstaihin 31. tammikuuta mennessä viiden lentokonevalmistajan vastaukset huhtikuussa 2018 tehtyyn alustavaan tarjouspyyntöön.

Tiistaina 29. tammikuuta puolustusministeriö järjesti aiheesta tiedotustilaisuuden, jossa ei ollut kerrottavana juuri mitään uutta. Hankkeen puuhamiehet eivät kertoneet edes sitä, onko osa vastauksista jo tullut saati sitten yhtään mitään vastausten sisällöstä.

Tilanne pysyy samana prosessin loppuun saakka. Päätös Hornetien korvaajasta tehdään syksyllä 2021. Sitä ennen mahdollisimman avoimeksi julistettu prosessi pidetään mahdollisimman salassa.

Puolustusministeriössä HX:ksi ristittyä hanketta vetävä ohjelmajohtaja Lauri Puranen, entinen ilmavoimien komentaja, kertoi kuitenkin jotakin. Hänen mukaansa kaikki ehdolla olevat konetyypit täyttävät Suomen asettamat perusvaatimukset.

Ministeriö hyödynsikin tiistain tiedotustilaisuutta mahdollisimman tehokkaasti tehdäkseen selväksi kantansa keskustelussa, joka on ryöpsähtänyt koneiden määrästä. Ylen tammikuisessa kyselyssä neljä puoluetta ilmoitti, että koneita voitaisiin hankkia säästösyistä vähemmän kuin suunnitellut 64 kappaletta.

Hornet-hävittäjiä tilattiin 1992 kaikkiaan 64, ja Ilmavoimat haluaa pitää määrän samana.

”64 on oikea määrä Suomen kokoiselle maalle”, Puranen vakuutti.

”Jos määrää lasketaan, koko suomalainen puolustuskonsepti ei enää päde”, sanoi keväällä väistyvä ilmavoimien nykyinen komentaja Sampo Eskelinen.

”Jos määrä merkittävästi muuttuu, koko hanke keskeytetään ja aloitetaan uudelleen”, lisäsi Puranen.

 

Lopullinen ratkaisu on poliitikkojen eli keväällä aloittavan uuden hallituksen käsissä, koska se päättää rahasta. Tähän saakka koko hanke on nojannut vuoden 2017 puolustuspoliittiseen selontekoon, jossa hankinnan hintahaarukaksi esitetään 7–10 miljardia euroa.

Puranen odottaa mahdollisimman pian, mahdollisesti jo kevään hallitusneuvotteluista, täsmennystä tähän laveaan haarukkaan eli tietoa siitä, paljonko uudet hävittäjät saavat maksaa.

Sen jälkeen hän varmasti toivoo, että poliitikot pysyisivät mahdollisimman etäällä seuraavasta vaiheesta eli eri konetyyppien varsinaisesta evaluaatiosta. Tämä mykistävän monimutkainen prosessi päätyy vuonna 2021 hankintaesitykseen.

Sen jälkeen poliitikkojen on aika palata takaisin kehiin. Maan hallituksen on päätettävä, onko ilmavoimien parhaaksi toteaman konetyypin hankkimiseen ulko- tai turvallisuuspoliittisia esteitä.

Tällaisen arvion tekeminen on vaikeata mutta välttämätöntä. Uutta konetta käytetään 30 vuotta, eikä sen käyttäminen onnistu ilman tiiviitä suhteita valmistajamaahan.

Jonkun muun kuin sotilaiden on arvioitava, ovatko valmistajamaan poliittiset näkymät riittävän vakaat. Samoin on arvioitava hankinnan vaikutusta erilaisiin yhteistyökuvioihin, esimerkiksi eurooppalaiseen tai Ruotsin kanssa tehtävään puolustusyhteistyöhön. Ensin mainitustahan puhutaan Suomessa kovin kauniisti, ja viimemainittu on kehitetty käytännössäkin hyvin pitkälle.

 

Käytännössä poliitikkojen on kuitenkin erittäin vaikeata poiketa ilmavoimien tekemästä hankintaesityksestä. Koneita ei aiota panna paremmuusjärjestykseen, vaan systeemi on rakennettu valitsemaan vain voittaja. Jos se ei ulko- ja turvallisuuspoliittisista syistä kelpaa, koko prosessi luhistuu.

Helmikuun alusta alkaen hankintaorganisaatiolla on edessään valtava, tiivistyvä urakka.

Prosessissa on toistaiseksi mukana viisi valmistajaa ja seitsemän konetyyppiä eli Saab Gripen E, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Boeing Super Hornet ja kolme Lockheed Martin F-35:n versiota, A, B ja C.

Yhdysvaltain hallituksen odotetaan tosin karsivan listaa tarjoamalla Suomelle vain yhtä F-35:n versiota. Ennen sitä neuvotteluissa ja evaluaatioissa ovat mukana kaikki kolme.

Yhdysvaltain hallitus teki yhden valinnan Suomen puolesta jo projektin alkumetreillä. Suomi olisi halunnut mukaan myös Boeing F-15-hävittäjän, mutta siihen Pentagon ei suostunut.

Vastauksia käy läpi 70 asiantuntijan ryhmä.

Kaikki konetyypit aiotaan pitää mukana mahdollisimman pitkään eli mitään lyhyitä valintalistoja ei tehdä. Näin taataan mahdollisimman tiukka kilpailu, joka on tietenkin ostajan etu.

Samasta syystä hankintaorganisaatio varoo Purasen mukaan visusti kertomasta mitään mahdollisista suosikeistaan tai inhokeistaan.

Jatkoneuvottelut perustuvat tällä viikolla avattaviin alustaviin tarjouksiin. Ne puolestaan perustuvat alustavassa tarjouspyynnössä esitettyihin kuuteen kriisiajan skenaarioon. Jokainen valmistaja esittää omaan konetyyppiinsä ja sen eri aseistusvaihtoehtoihin perustuvat ratkaisumallinsa niihin. Tulokset arvioidaan viisiportaisella luokittelujärjestelmällä.

Vastauksia käy läpi 70 asiantuntijan ryhmä. Arvioinnin tulosten perusteella käynnistetään tarjoajien 30–50-henkisten tiimien kanssa neuvottelut kustannuksista, suorituskyvystä, huoltovarmuudesta ja kotimaisen teollisuuden osallistumisesta. Ensimmäinen kierros käydään maalis-toukokuussa.

Neuvotteluissa käytetään viisiosaista, satojen sivujen arviointiasiakirjaa. Myyjien esittämiä ratkaisuja testataan myyjien omilla simulaattoreilla. Keväällä 2020 pidetään Suomessa kymmenen viikon testilennot, joiden aikana suomalaiset lentävät jokaisella ehdokaskoneella kahden viikon ajan.

 

Prosessi on todella monimutkainen mutta isoja ovat panoksetkin. Ainakin Puranen näyttää sisäistäneen ne hyvin. Hänen mukaansa nyt ei olla vain ostamassa lentokoneita vaan ratkaisemassa ilmavoimien taistelukykyä 2060-luvulle saakka.

”Vastuu on valtava eikä vain rahallinen vastuu. Jos valinta menee pieleen, ilmavoimien suorituskyky romahtaa”, Puranen sanoi.

Sekä ilmavoimien että puolustusvoimien komentajat vaihtuvat ennen lopullista valintaa. Purasen arvion mukaan vaihdoksilla ei kuitenkaan ole prosessin kannalta mitään merkitystä.