Köh!

pienhiukkaset

Ilman pienhiukkaset tappavat Suomessa enemmän ihmisiä kuin alkoholi tai liikenne. Suuri osa hiukkasista syntyy puunpoltosta. Miksei ongelmaa saada ratkaistua?

Teksti
Elina Järvinen
Kuvitus ja grafiikka
Hannu Kyyriäinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomessa on puhdas ilma, puhtaampi kuin missään muualla.

Maailman terveysjärjestö julkaisi tilaston viime vuonna. Siinä oli melkein 100 maata ja mittaustietoja 2 500 paikkakunnalta. Suomi oli ykkönen.

Pienhiukkaset ovat vaarallisin ilmansaaste, mutta meillä niitä on vähän. Keskimäärin 6 mikrogrammaa kuutiometrissä. Tanskassa mikrogrammoja on 11, Intiassa 85.

Silti ilmansaasteisiin kuolee Suomessa noin 2 000 ihmistä joka vuosi.

pienhiukkaset. puunpoltto.

Onko todella niin, että savuongelmalle ei voi tehdä mitään?

Kristiina Nikula kirjoitti sähköpostia kolmannen kerran. Syksyllä 2018 hän oli ollut yhteydessä kaupungin ympäristötarkastajiin ja sitten kuntayhtymään. Nyt tammikuussa 2019 hän lähestyi taas ympäristötarkastajaa.

Hän oli ostanut vaalean puutalon vehreältä pientaloalueelta. Vilkkaita liikenneväyliä ei ollut lähellä, oli rauhallista. Talo oli kohtuullisen uusi, 2000-luvulla rakennettu, kuten suuri osa koko alueesta.

Monissa taloissa poltettiin puuta. Takoissa, ehkä saunojen kiukaissa. Eikä vähän, vaan paljon.

”Ulkona on lähes joka ilta savuista ja savu tulee ilmastoinnista sisään”, Nikula kirjoitti.

”Olen hankkinut ilmanpuhdistuslaitteen ja asentanut aktiivihiilisuodattimen, mutta niistä ei ole huomattavaa apua.”

Edellinen päivä oli ollut tähän asti pahin. Yöllä oli ollut tyyni sää ja 25 asteen pakkanen. Päivälläkin oli ollut vielä 15 astetta. Oli muodostunut inversio, Nikula oli oppinut terminkin. Ilma seisoi, maan pinnan kylmä kerros ei sekoittunut ylempiin.

”Iltapäivästä lähtien puunpoltto oli massiivista alueella, ja illalla ei voinut mennä ulos.”

”Savu tuli jatkuvasti sisään asuntoon, ja jouduin sammuttelemaan ilmastointilaitetta.”

Nikula sai savusta hengitystieoireita. Kurkunpää ärtyi, tuli tukala olo.

Savussa on häkää, ärsyttäviä kaasuja, tuhka- ja nokihiukkasia. Mitä tummempi savu, sitä sakeammin hiukkasia.

Nokihiukkaset ovat vaarallisia, koska ne kulkeutuvat syvälle keuhkoihin ja kantavat mukanaan haitallisia aineita, kuten PAH-yhdisteitä. Ne saattavat aiheuttaa syöpää ja vaurioittaa perimää.

Jotkut savu saa oireilemaan heti, mutta pitkäaikainen altistus on vaaraksi kaikille.

”Miksi tämä ilman pilaaminen on vielä nykypäivänä tiiviillä asuinalueilla sallittua”, Nikula kysyi.

”Ilman puhtautta pidetään kuitenkin tärkeänä, ja tietoa on paljon.”

Hän lähetti sähköpostin ympäristötarkastajalle ja jäi odottamaan vastausta.

Puunpoltto on kasvanut koko 2000-luvun. Säästetään lämmityskuluissa. Luodaan tunnelmaa. Tulos näkyy ilmanlaadussa.

Pääkaupunkiseudulla jätetään viitisenkymmentä savuvalitusta vuodessa. Lähetetään sähköpostia tai kirjoitetaan viesti palautepalveluun. Soitetaan. Joskus anonyymisti, ettei puunpolttaja vahingossakaan saa tietää, kuka valittaa.

Naapurisopu voi mennä. Siksi myös Kristiina Nikulan nimi on tässä jutussa muutettu eikä tarkkaa asuinpaikkaa kerrota.

Voisi kuvitella, että savuhaitat ovat yksittäisten pihojen ongelma, mutta ne eivät ole. Suomalaiset polttavat puuta niin paljon, että suuri osa ilman pienhiukkasista johtuu siitä. On vaikea sanoa, kumman ilmanlaatu on parempi: tiiviin omakotialueen vai kaupungin keskustan.

Keskustojen taakka ovat katupöly ja liikenne, mutta pakokaasupäästöt ovat vähentyneet. Moottorit ja polttoaineet ovat kehittyneet, autokanta uudistunut.

Puunpoltto on kasvanut koko 2000-luvun. Säästetään lämmityskuluissa. Luodaan tunnelmaa.

Suomalaisten taloissa on yli kaksi miljoonaa tulisijaa, uunia, takkaa ja kiuasta. Ja puuta on lähellä. Moni saa sitä ilmaiseksi, sillä yli 600 000 suomalaisella on omaa metsää.

Raimo O. Salonen on tutkinut ilmansaasteita ja niiden terveyshaittoja lähes kolmekymmentä vuotta. Hän on ylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Salonen kieltäisi puunpolton tiiviillä taajama-alueilla – tai ainakin rajoittaisi sitä tuntuvasti. Pienhiukkasten vaarat ovat kiistattomat. Vuonna 2005 pienhiukkaset johtivat 1 800 suomalaisen kuolemaan. Näin on arvioitu perusteellisessa selvityksessä.

Ei voi olla niin, että asiaan ei puututa. Että on sektori, joka voi saastuttaa ilmaa rajoituksetta.

Hiukkaset ovat hankalia myös siksi, että jo pieni altistus on haitallinen.

Kuten ei ole turvallista tupakointia, ei ole turvallista pienhiukkaspitoisuutta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kirjoitti hiljattain lausunnon kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan. Salonen oli valmisteluryhmässä. Ilmansuojeluohjelma on paperi, joka jokaisen EU-maan täytyy laatia. Siihen velvoittaa päästökattodirektiivi. Ohjelmassa kerrotaan, miten kukin maa aikoo saavuttaa omat päästövähennyksensä kymmenen vuoden aikana.

Lausunnossa laitos tarttui nimenomaan puunpolttoon – ja ehdotti rajoituksia. Uuteen omakotitaloon saisi jatkossa rakentaa vain yhden tulisijan. Nyt niitä voi olla vaikka viisi.

Hallitus hyväksyi ilmansuojeluohjelman maaliskuussa. Rajoituksia ei tullut. ”Puun pienpolton haittojen ehkäisemiseksi (- -) tehostetaan informaatio-ohjausta.”

Salonen sanoo, että puunpolttoon liittyy paljon väärinkäsityksiä. Luullaan esimerkiksi, että se on aina ilmastoteko, ”ja sitähän se ei ole”.

”Jos nyt ajatellaan tavanomaisilla virheillä toteutettua puunpolttoa.”

Poltetaan kosteita puita tai liian isoja puita, annetaan liian vähän korvausilmaa.

”Syntyy savua, jossa on paljon nokea ja kaasuja. Ne edistävät ilmakehän lämpenemistä.”

Väärinkäsitys lienee sekin, ettei savua yleisesti ottaen pidetä vahingollisena. Helsingin seudulla tehtiin muutama vuosi sitten kysely, ja yhdeksän kymmenestä oli sitä mieltä, ettei savusta ole mainittavaa haittaa.

 

Luukki on suuri ulkoilualue Espoossa. Siellä on ilmanlaadun mittausasema.

Jos tuuli käy pohjoisesta, Jäämereltä päin, Etelä-Suomen ilma on raikas. Luukissa pienhiukkasten pitoisuus voi olla parin mikrogramman luokkaa. Jos taas tuuli käy etelästä tai lounaasta, kuten yleensä, ilma on auttamatta huonompi.

Vaikka olisi niin, ettei koko Suomessa ajettaisi yhtään automatkaa eikä sytytettäisi yhtään takkaa. Ei tehtäisi töitä yhdelläkään rakennustyömaalla.

Yli puolet Etelä-Suomen ilmansaasteista tulee ulkomailta, Venäjältä ja etenkin muualta Euroopasta. Pohjois-Suomeen ne eivät yllä.

Euroopan ympäristökeskuksen nettisivuilla on kartta, johon on merkitty pienhiukkasten pitoisuuksia Euroopassa. Punaisia pisteitä on runsaasti. Erityisen paljon niitä on Etelä-Puolassa ja Pohjois-Italiassa. Kokonaiset rykelmät.

Punainen piste tarkoittaa sitä, että kuutiometrissä on yli 30 mikrogrammaa pienhiukkasia. Luku on vuoden keskiarvo. Jos se on alle 10, kuten pitäisi, piste on tummanvihreä.

Tummanvihreitä pisteitä on eniten maanosan ulkoreunoilla. Pohjoismaissa, Isossa-Britanniassa ja Espanjassa. Keski- ja Itä-Euroopassa ei niinkään.

Keski-Euroopassa on paljon ihmisiä. Hollannissa asuu 500 ihmistä neliökilometrillä, Belgiassa 380 ja Saksassa 240 – Suomessa 18. On paljon liikennettä ja energiantuotantoa.

Energiantuotantolaitokset ovat sillä tavalla veikeitä saastuttajia, etteivät ne juuri pilaa paikallista ilmaa. Voimalaitosten piiput ovat korkeita. Ne levittävät hiukkaset muualle. Siksi se on ”enemmän kaukokulkeumajuttu”, kuten Niko Karvosenoja sanoo.

Hän on ryhmäpäällikkö Suomen ympäristökeskuksessa. Hän tutkii ilmansaasteita.

Karvosenoja osoittaa Euroopan kartasta poikkeuksellisen hankalan kohdan. Se on Etelä-Puola.

”Euroopan musta piste.”

Siellä ilmaa pilaa erityisen paljon pienpoltto. Puu ja ennen kaikkea hiili. Kaivosten tuntumassa asuvat ihmiset voivat helposti hankkia huonolaatuista hiiltä ja polttaa sitä kamiinoissaan, lämmittää kotejaan.

Haitta pitää pystyä todistamaan. Täytyy pitää savupäiväkirjaa tai mitata pienhiukkasia. Mutta siihen kaupungilla ei ole resursseja.

Kristiina Nikula sai vastauksen sähköpostiinsa vielä samana päivänä. Ympäristötarkastaja selitti, mitä oli tehtävissä.

Ei paljon mitään.

Ympäristönsuojelulaissa ei ole savupykälää, hän kirjoitti. Ei ole raja-arvoa siitä, mikä määrä savua on liikaa. Valvirakaan ei ole sitä määritellyt, eikä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä sanotaan, ettei polttamisesta saa aiheutua naapureille ”kohtuutonta haittaa”. Naapuruussuhdelaissa todetaan, ettei lähistöllä asuville saa tuottaa ”kohtuutonta rasitusta” noesta, liasta, pölystä tai hajusta.

Haitta pitää kuitenkin pystyä todistamaan. Täytyy pitää savupäiväkirjaa tai mitata pienhiukkasia. Valitettavasti kaupungilla ei vain ole mittauksiin resursseja. Ne jäävät ”valittajan vastuulle”.

Laitteet maksavat useita tuhansia euroja, mutta ehkä niitä voi vuokrata alan yritykseltä. ”Neuvon teitä kysymään heiltä.”

Nikula oli pitänyt savupäiväkirjaa jo syksyllä 2018.

8.10. Kello 19.15 savut sisään.

9.10. Erittäin tuulinen päivä, tihkusadetta. Savua lievästi.

13.10. Tyyni sää. Kello 19.45 voimakas savu sisään, ilmastointi kiinni. Kello 22 voimakas savu sisään. Kello 23 voimakas savu sisään.

14.10. Savut sisään kello 19.

Hän oli tehnyt kirjauksia parin kuukauden ajan mutta väsynyt sitten.

Työ oli hyödytöntä, sillä hän ei pystynyt osoittamaan yksittäistä taloa, josta savu tulee. Puunpolttajia oli kymmeniä.

Kaupunki taas ei voinut asettaa rajoituksia yleisesti koko alueelle. Kiellot, kehotukset ja määräykset piti yksilöidä ja ”osoittaa tietylle toiminnanharjoittajalle”.

Sekin oli epäselvää, miten määritellään ”kohtuuton haitta”.

Made with Flourish

Neljätuhatta kuolemantapausta vuodessa. Voiko se pitää paikkansa?

Saksalainen professori Jos Lelieveld ja kuusi muuta tutkijaa antoivat ymmärtää niin. Heidän tutkimuksensa julkaistiin lääketieteellisessä European Heart Journal -lehdessä maaliskuussa.

Suomessa kuolisi 4 000 ihmistä ilmansaasteisiin joka vuosi. Kaksi kertaa niin paljon kuin suomalaiset tutkimukset olivat osoittaneet. Euroopan luku oli hätkähdyttävä sekin: 790 000 ihmistä.

Helsingin Sanomat teki tutkimuksesta näyttävän jutun, ja sen jälkeen suomalaistutkijoiden keskuudessa alkoi vilkas keskustelu.

Tulokset kyseenalaistettiin.

Erikoistutkija Otto Hänninen sanoo: ”Lelieveldin laskelma putosi kotimaiseen kenttään pommina.”

Hänninen on töissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Kuolleisuuden tutkiminen on haastavaa ylipäätään. Tutkijat eivät saa käsiinsä ruumiinavauspöytäkirjoja, joissa todettaisiin, että kuolinsyy ovat ilmansaasteet. Sellaista kuolinsyytä ei edes ole.

Ilmansaasteet vaikuttavat toisella tavalla. Ne aiheuttavat – ja jouduttavat – muita sairauksia: sydämen vajaatoimintaa, sepelvaltimotautia, keuhkoahtaumaa, aivoverenkierron häiriöitä, syöpää.

Keuhkoihin syntyy paikallisia tulehduksia. Nimenomaan pienhiukkaset aiheuttavat niitä. Ja keuhkoista tulehdus leviää muualle elimistöön verenkierron mukana.

Kaikkia mekanismeja ei tunneta tarkasti, mutta siitä ollaan varmoja, että ilmansaasteet pahentavat sairauksia ja jouduttavat kuolemaa. Yhteys on ”hyvin konsistentti”, kuten Otto Hänninen sanoo. Se on osoitettu kymmenissä tutkimuksissa.

Tutkijat puhuvat ennenaikaisesta kuolemasta. Jos kroonista tautia sairastava elää 80-vuotiaaksi puhtaassa ilmassa, saastuneessa ilmassa hän elää 70-vuotiaaksi. Elinikä voi lyhetä näin paljon.

Kun sitten arvioidaan kuolleisuuslukuja, käytetään väestötason menetelmää, epidemiologiaa.

Yksinkertaistettu esimerkki olisi tällainen: etsitään kuolinsyyrekisteristä ihmiset, jotka ovat kuolleet eri sairauksiin, vaikka sepelvaltimotautiin. Katsotaan, minkä ikäisinä he ovat kuolleet ja missä asuneet. Millainen on ollut kotipaikan ilmanlaatu. Otetaan huomioon muita tekijöitä, jotka vaikuttavat sepelvaltimotautiin – tupakointi, ravitsemus, liikunta – ja sen jälkeen katsotaan, mikä jää kuolleisuuden ja ilmansaasteiden yhteydeksi.

Suomen kaltaisissa maissa yhteys on suoraviivainen. Mutta maissa, joissa ilmanlaatu on huonompi ja elintaso heikompi, yhteys on monimutkaisempi. Sitä varten on kehitetty toinen tutkimustapa, niin sanottu uusi pitoisuusvastemalli.

Saksalaisprofessori Lelieveld käytti tutkimuksessaan tätä uutta mallia ja sovelsi sitä Suomeenkin. Ratkaisu epäilyttää suomalaistutkijoita.

”Neljätuhatta on hyvin spekulatiivinen luku”, Otto Hänninen sanoo.

Hän on ollut yhteydessä Lelieveldiin ja kysynyt perusteita.

Miltä pienhiukkaset näyttävät?

Kevät on ollut armollinen. Vehreällä pientaloalueella on ollut raikasta.

Paitsi eilen, huhtikuun 2. päivänä.

Kristiina Nikula palasi kotiin iltakymmeneltä ja luuli ensin, että jokin taloista on syttynyt palamaan. Koko alueen yllä lepäsi savuvaippa.

Hän etsi tietoja uutisista. Ei löytynyt mainintaa tulipalosta.

Hän valvoi. Yritti välillä nukkua alakerran sohvalla, sillä ylhäällä makuuhuoneessa katku on erityisen kova. Hän sulki ilmastoinnin, mutta pian se oli pakko käynnistää taas.

”Puunpoltto ei kuulu tällaiselle alueelle”, hän sanoo. ”Se on ihan jostain menneisyydestä.”

Syksyllä on mietittävä, pitääkö talo myydä.

”En mä pysty olemaan näin.”

”Mutta onneksi nyt on tulossa kesä.”