Katkera valtataistelu: Huumepoliisi ja krp tappelevat jutuista

Salainen asiakirja: Keskusrikospoliisilla oikeus ottaa juttuja muilta.
Kotimaa 14.2.2014 15:50

Perjantaina 13. joulukuuta toistakymmentä aseistautunutta poliisia teki luotiliivit päällään kotietsinnän Pasilassa. Kohde oli poikkeuksellinen: Helsingin poliisilaitos. Huumetoimiston työtiloihin tehdyn iskun syynä oli huumeyksikön päällikköön Jari Aarnioon liittyvä rikostutkinta. Krp:n poliisit veivät mukanaan muun muassa tietokoneita ja asiakirjamappeja.

Tilanne oli lähellä kärjistyä avoimeksi tappeluksi poliisien välillä. Neljä huumepoliisia otettiin kiinni virkarikoksista epäiltyinä ja vietiin kuulusteluihin. Kaksi päällystöön kuuluvaa huumepoliisia krp otti kiinni omassa päämajassaan Vantaan Jokiniemessä, jossa he olivat koulutustilaisuudessa.

Äärimmilleen jännittynyt tilanne krp:n ja Helsingin huumepoliisien välillä ei ole uusi asia. Mutta miksi juuri huumausainerikosten tutkintaan liittyy näin rajuja erimielisyyksiä? Kyse on lopulta siitä, kuka saa Suomessa tutkia kaikkein kovinta järjestäytynyttä rikollisuutta.

Keskusrikospoliisin vastuualueena on vakavimman, erityisesti järjestäytyneen ja ammattimaisesti toimivan rikollisuuden torjunta. Helsingin huumetoimisto taas kuuluu paljastavan rikostutkinnan toimintayksikköön.

Käytännössä Helsingin huumepoliisi tutkii lähes 80 prosenttia kaikista järjestäytyneen rikollisuuden tapauksista koko Suomessa. Tämä johtuu siitä, että noin 80 prosenttia järjestäytyneestä rikollisuudesta on huumerikollisuutta. Kovin huumausainerikollisuus keskittyy Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.

Eräs poliisihallinnon korkea virkamies sanoo, että vastakkainasettelua syntyy jo pelkästään Suomen pienestä koosta johtuen.

”Krp haluaisi olla valtakunnan ykkönen, mutta todellisuudessa huumerikollisuuden keskeiset tapahtumat sattuvat pääkaupunkiseudulla”, hän kertoo. ”Erimielisyyttä ja jopa kateutta syntyy, kun tavalla tai toisella ollaan tekemisissä samojen epäiltyjen ja samojen huumausaine-erien kanssa. Jo kauan sitten olisi pitänyt miettiä uudelleen koko rakennelma: miten huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta Suomessa järjestetään.”

Helsingin huumerikosyksikön ohittaminen on kuitenkin vaikeaa. Sillä on keskusrikospoliisiin verrattuna vuosittain moninkertainen määrä huumejuttuja. Asia käy ilmi tilastoista, jotka kertovat muun muassa tuomioihin johtaneista rikoksista, takavarikoista, kiinniotetuista henkilöistä ja vangituista.

On arvioitu, että Helsingin huumerikosyksikön tutkinnanjohtajilla on vuosittain enemmän tutkintavankeja kuin keskusrikospoliisilla koko maassa.

 

Helsingin huumepoliisin ja krp:n suhteet ovat olleet tulehtuneet jo vuosikymmeniä. Asiaa on hyssytelty sanomalla, että kyse on vain yksittäisten tutkijoiden välisistä huonoista henkilösuhteista.

Mutta jo 24 vuotta sitten, toukokuussa 1990, krp:n ja Helsingin poliisin edustajat kävivät keskinäisiä välejä koskevan neuvottelun. Paikalla olivat krp:stä poliisineuvos Rauno Ranta ja Antti Turkama. Helsingin poliisilaitosta edustivat poliisikomentaja Paavo Koskela ja Mauri Jaakkola.

Palaverissa krp:n edustajat arvostelivat Helsingin huumetoimistoa muun muassa siitä, että se esiintyy julkisuudessa ikään kuin se johtaisi koko valtakunnan huumausainerikollisuuden tutkintaa. Helsinkiä arvosteltiin myös siitä, että se ei tutki pikkujuttuja tarpeeksi tehokkaasti, yhteistyö krp:n suuntaan on tehotonta, eikä krp:lle kerrota juttujen tutkinnan aloittamisesta.

Asian paljasti Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Torsti Koskinen vuonna 1997 kirjassaan Helsingin huumeet 1966–1996.

Koskinen kertoi, että palaverin lopputuloksena oli todettu käytännön osoittaneen Helsingin tutkinnan olevan tehokasta ja paljon edellä krp:n tutkinnan tehoa. Alakynteen jäämisen pelossa krp yritti käyttää henkisiä voimatoimia lannistaakseen helsinkiläisten itsetuntoa.

”Työnjohto päätti tehostaa entisestään toimintaa ja antaa suuren yleisön panna yksiköt paremmuusjärjestykseen”, Koskinen kirjoitti.

 

Epäluottamuksen siemenet kylvettiin jo 1960-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa huolestuttiin ensimmäisen kerran vakavasti huumausainerikollisuuden leviämisestä.

Keskusrikospoliisiin perustettiin 1968 huumausaineryhmä. Samana vuonna Helsingin poliisilaitokseen muodostettiin tarkkailuryhmä, jonka tehtävänä oli muun muassa huumekaupan valvonta.

Pian kävi ilmi, että huumerikosten tutkinnasta oltiin erimielisiä. Asiaa pohti 1972 sisäministeriön työryhmä, jonka piti valmistella pääkaupunkiseudulla tarpeelliseksi havaittua keskittämistä ja yhteistyötä. Yhteistyöhankkeet eivät kuitenkaan kehittyneet.

Neljä vuotta myöhemmin päihdeasiain neuvottelukunta jätti sisäministeriölle ehdotuksen, jossa todettiin, että huumerikosten valvonnasta vastaava poliisiorganisaatio on liian hajanainen. Se esitti, että Helsingin poliisin huumausaineryhmästä ja krp:n vastaavasta yksiköstä muodostettaisiin keskusrikospoliisiin uusi huumausainerikostoimisto.

Neuvottelukunnan tietojen mukaan yhteistyö ryhmien välillä ei ollut jatkuvista yrityksistä huolimatta onnistunut. Ryhmien välille syntyneet kilpailutilanteet haittasivat tietojen liikkumista yksiköstä toiseen.

Asiasta on kirjoittanut krp:n erikoistutkija Tuija Hietaniemi kirjassaan Totuuden jäljillä, suomalaisen rikospoliisin taival (1995).

Poliisiviranomaiset kannattivat ehdotusta – Helsingin poliisilaitosta lukuun ottamatta. Koska huumausainerikollisuus kytkeytyi voimakkaasti muun muassa väkivalta- ja omaisuusrikollisuuteen, huumerikostutkinta oli laitoksen mielestä erottamaton osa poliisilaitoksen toimintaa.

Helsingin kannan mukaan huumerikosten tutkinta ja torjunta edellyttivät paikallistuntemusta ja luottamuksellisia suhteita rikollisiin ja tiedottajiin. Myöhemmin havaittiin, että tämä piti paikkansa.

 

Laitosten väliset epäluulot jäivät kytemään, mutta kiistat alkoivat myös henkilöityä. Taustalla ovat olleet Helsingin laitoksen vahvat persoonat, jotka ovat herättäneet voimakkaita tunteita. Tällainen oli huumetoimiston päälliköksi vuonna 1975 tullut Torsti Koskinen.

Koskisen johdolla huumausainerikosten tutkinta kehittyi Suomessa uudelle tasolle. Helsingin huumetoimisto oli valtakunnan ensimmäinen yksikkö, joka alkoi järjestelmällisesti tutkia huumerikollisuutta. Koskisen aikana Helsingin poliisi alkoi käyttää toiminnassaan tiedottajia, joilta saatiin arvokkaita takavarikkoihin johtaneita tietoja.

Koskisen ykkösnyrkki huumetoimistossa oli Jari Aarnio. Huumepoliisin päälliköksi 1999 nimitetty Aarnio ei arastellut kertoa näkemyksiään julkisuudessa. Hän on ollut monelle krp:n henkilölle kuin punainen vaate. Ärsyttävää saattoi olla myös se, että Aarnion johdolla huumerikosyksikkö teki näyttäviä takavarikoita.

Vuonna 2007 kaksi krp:n henkilöä teki sisäministeriön poliisiosastolle ilmiannon Helsingin huumepoliisista. Sen väitettiin syyllistyneen tahallisiin virkarikoksiin. Kyse oli kahdesta vuonna 2001 tutkitusta huumausaineiden salakuljetuksesta Virosta Suomeen. Toisessa tapauksista huumepoliisit ottivat kiinni virolaisen miehen, jolla oli autossaan amfetamiinia ja kokaiinia.

Lastin vastaanottajaa ei saatu kiinni. Operaatiossa mukana olleen krp:n virkamiehen mukaan mies otettiin kiinni liian aikaisin. Hän epäili, että huumepoliisi oli etukäteen varoittanut vastaanottajaa, joka oli poliisin vinkkimies.

Valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto nosti syytteet Aarniota ja kolmea hänen alaistaan vastaan. Oikeudenkäynnit kestivät lähes viisi vuotta. Lopputulos oli, että osan miehistä todettiin menetelleen virheellisesti, mutta rangaistuksia ei tuomittu. Väleihin jäi pysyvä jälki.

Vuonna 2007 alkaneen tutkinnan yhteydessä paljastui, että juttua oli käsitelty jo 2001 yhdessä krp:n ja Helsingin laitoksen johtajien välillä. Mutta aivan kuten vuoden 1990 neuvotteluissa, tälläkin kertaa kaikki saivat puhtaat paperit. Kukaan kokoukseen osallistunut henkilö ei tuonut esiin Helsingin poliisiin kohdistuvia rikosepäilyjä.

Jari Aarnion tapauksessa tapahtumat ovat hämmästyttävällä tavalla samanlaiset. Aarniota epäillään muun muassa törkeistä huumausainerikoksista, jotka olisivat tapahtuneet vuonna 2011.

Hänen asianajajansa mukaan kyse on jutusta, jonka tutkinnassa krp:n ja Helsingin huumepoliisin välille syntyi erimielisyyksiä. Asiat selvitettiin jo kolme vuotta sitten johtotason henkilöiden välillä.

 

Kuohunta jatkuu ja ristiriidat syvenevät. Krp:n viime kuukausina tekemät näyttävät kiinniotot, pidätykset ja vangitsemiset ovat erään Helsingin huumepoliisin mukaan syösseet välit sellaiseen kuntoon, että ”ne eivät tule paranemaan vuosikymmeniin”.

Viimeisin käänne tapahtui helmikuun alussa. Sairauslomalla kuulusteluihin mennyt Helsingin huumepoliisi pidätettiin ja toimitettiin Espoon poliisivankilaan, jossa hän sai sairauskohtauksen. Hänet vietiin tajuttomana Jorvin sairaalaan. Kuulustelu liittyi Aarnion juttukokonaisuuteen. Mies on parhaillaan vangittuna.

Tilanne on huolestuttava. Rikostutkintoihin liittyvät erimielisyydet ovat paisuneet katkeruudeksi. Useat huumetutkijat molemmista organisaatioista pystyvät nimeämään yksittäisiä henkilöitä kiistojen takana.

Erimielisyydet koskevat pääasiassa huumetutkintaa, ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Edes Helsingin huumepoliisit eivät kiistä krp:n tutkijoiden ansioita ja ammattitaitoa esimerkiksi törkeiden väkivaltarikosten tutkinnassa. Krp:n rikoslaboratoriota Tampereella ja sen huumetutkijoita arvostetaan varauksetta. Krp:n peitetoimintaa, valeostoja ja kansainvälisiä velvollisuuksia pidetään tarpeellisina.

Eräs krp:n veteraanitason kenttämies myöntää suoraan, että Helsingin huumetoimiston kanssa on ollut kaiken aikaa eriäviä näkemyksiä siitä, miten yksittäisiä huumejuttuja hoidetaan ja kuka ne lopulta tutkii.

”Yhteistoiminnassa on ollut korostetun ikävä leima. Se on ollut näennäistä ja aika väkinäistä. Helsinki ei ole halunnut, että krp:stä kukaan pääsee kiinni heidän juttuihinsa, tai siihen, keitä heillä on tietolähteinä ja miten he hoitavat asioita”, poliisimies kertoo.

”Tämä on toisaalta ollut heidän toimintakulttuurinsa vuosien ajan, eikä heitä siinä mielessä voi syyttää asiasta. Mutta ei meillä krp:ssä myöskään ole mitään suunnitelmaa, että Helsingin huumetoimisto pitäisi saada kyykkyyn.”

Hänen mukaansa erimielisyyksistä on puhuttu sisäministeriön poliisiosaston kanssa ja kerrottu myöhemmin myös Poliisihallitukselle.

”Mutta mitä keskusrikospoliisi voi tehdä, jos esimiesvirasto ei reagoi mitenkään”, hän sanoo.

Poliisiylijohdon passiivisuutta on ihmetelty myös Helsingin poliisilaitoksen johdossa.

Nyt tilannetta mutkistaa entisestään Poliisihallituksen 20. joulukuuta antama salaiseksi leimattu tehtävämääräys. Suomen Kuvalehden hallussa olevassa asiakirjassa todetaan, että ”keskusrikospoliisi päättää yksittäistapauksina, mitkä rikosasiat se ottaa tämän määräyksen nojalla tutkintavastuulleen”.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on kiistänyt, että valtaa olisi siirtymässä krp:lle. Helsingin poliisilaitoksella ja paikallispoliisissa asia on tulkittu päinvastoin.

”Jo ennen tätä määräystä krp on halunnut ottaa meiltä juttuja”, kertoo tapahtumissa useasti mukana ollut Helsingin kenttätason tutkija. ”Olemme saattaneet tutkia puoli vuotta jotain isoa yksittäistä tapausta, johon on liittynyt seurantaa ja tarkkailua ja satoja tunteja telekuuntelua. Sitten krp on tullut siihen loppumetreillä mukaan ja halunnut ottaa jutun itselleen. Nyt heillä on siihen oikeus tämän määräyksen takia.”

 

Keskusrikospoliisissa syytetään Helsingin huumetoimistoa sooloilusta. Erään krp:n johtoasemassa olevan poliisimiehen mukaan huumeyksikkö saa isoista takavarikoista huolimatta kiinni vain pikkutekijöitä.

”Helsingissä ei puututa ongelmien syihin ja rikollisuuden ytimeen, vaan keskitytään irtopisteiden keräämiseen. Keskusrikospoliisilla on vähemmän juttuja, mutta tavoitteena on saada kiinni rikosten suunnittelijat, hyödyn saajat ja kulissien takana toimivat päätekijät”, hän sanoo.

Jo usean vuoden ajan krp:stä on tihkunut väitteitä, joiden mukaan Helsingin huumepoliisi katsoo vinkkimiestensä rikoksia sormiensa läpi saadakseen kiinni suurempia lasteja. Syytös on äärimmäisen vakava. Näin menetellen poliisi olisi mukana törkeissä huumausainerikoksissa.

Tällaisesta ei ole kuitenkaan saatu näyttöä. Huumepoliisi on voinut maksaa saamistaan tiedoista palkkioita, mutta poliisilain mukaan tämä on sallittua. Sitä on hyödyntänyt myös krp.

Huumejuttua tutkivaa krp:n rivipoliisia ei voi syyttää päätökseen saatujen juttujen vähäisyydestä. Taustalla on keskusrikospoliisin byrokraattinen järjestelmä. Viraston tiedusteluosasto penkoo useita erilaisia rikosepäilyjä, mutta monimutkaisen hierarkian vuoksi vain harva juttu päätyy seulan läpi tutkintaosastolle ja viralliseen esitutkintaan.

Tiedusteluosaston selvittelemien huume- ja muiden juttujen määrää on vaikea arvioida. Krp ei kerro lukuja.

Krp:n tiedustelu- ja tutkintaosastoissa on kaiken kaikkiaan noin 410 työntekijää. Helsingin huumetoimistossa työskentelee noin 80 henkilöä. Samat henkilöt suorittavat sekä tiedustelun että tutkinnan.

Viime vuonna krp tutki valtakunnallisesti kaikki alueosastot mukaan lukien runsaat 180 törkeää huumausainerikosta. Helsingin huumepoliisin tutkinnanjohtajilla oli vastaavia juttuja lähes 280.

Keskusrikospoliisin kenttämies toteaa, että pelkkien numeroiden ei pidä antaa hämätä.

”Tiedustelussa selvitetään paljon muutakin kuin huumerikollisuutta”, hän kertoo. ”Tutkintaosastolla taas mukana on järjestäytyneen rikollisuuden, vakavan rikollisuuden ja talousrikosten torjunta. Krp:llä on poliisiyksikköä laajemmat vastuut. Jutut pitkittyvät väkisin.”

Riippumatta Jari Aarnion jutun lopputuloksesta krp:n ja Helsingin poliisilaitoksen pitää jatkaa rikostutkintaa yhdessä. Molempien laitosten johtajilla on edessään paljon työtä edes jonkinlaisten välien palauttamiseksi huumeyksiköiden välille.