Huostaanoton jälkihoito ontuu

Tampereen ihmiskaupan uhri oli sosiaalitoimen asiakas. Ja kateissa viranomaisilta yli neljä vuotta.
Kotimaa 2.4.2015 04:30
Huostaanotto.
Viranomaisten auttamisvelvollisuus jatkuu vaikka huostaanotto päättyy. © LK / Milla Takala

Toukokuussa 2010 tamperelainen 40-vuotias mies ja tämän 18-vuotias tytär kaappasivat 19-vuotiaan naisen. Nainen joutui tekemään kotitöitä ihmisarvoa loukkaavissa oloissa ja synnyttämään miehelle neljä lasta. Häntä valvottiin jatkuvasti. Kun nainen yritti karata, hänet pahoinpideltiin. Henkilöllisyyspapereita naisella ei ollut, eikä omaa pankkitiliä. Lapsilisät menivät miehen entisen vaimon tilille, johon tekijöillä oli tunnukset.

Kaappaustapaus alkoi selvitä, kun neuvola teki neljännen raskauden aikana naisesta ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille. Mies ja tytär tuomittiin maaliskuussa vankilaan törkeästä ihmiskaupasta.

Kaapattu oli käytännössä kadoksissa viranomaisilta neljä vuotta ja seitsemän kuukautta.

 

Katoaminen on hämmästyttävää, varsinkin, kun uhri ilmeisesti oli sosiaalihuollon asiakas. Oikeuden tuomioon kirjattujen kuulustelukertomusten mukaan syntyneitä lapsia ei laitettu naisen omiin nimiin, sillä tekijät pelkäsivät, että lapset vietäisiin pois. Kaapparinainen ja uhrin vanhemmat kertoivat naisen olevan ”jälkihuostaanotettuna”. Naisella oli todettu ADHD ja kehitysviivästymä.

Termiä ”jälkihuostaanotto” ei kuitenkaan ole olemassa.

”Käsitykseni mukaan uhri on ollut huostaanotettuna alle 18-vuotiaana ja ollut sen jälkeen jälkihuollon asiakas”, sanoo sosiaalityön professori Timo Harrikari Helsingin yliopistosta. Hän tutustui Suomen Kuvalehden pyynnöstä oikeuden materiaaliin.

Lastensuojelulain mukaan sosiaaliviranomaisilla on velvollisuus auttaa asiakkaitaan esimerkiksi asunnon ja toimeentulon hankkimisessa viisi vuotta huostaanoton jälkeen tai siihen saakka, kun nämä täyttävät 21 vuotta. Nuorelle määrätään edunvalvoja, jonka kanssa tehdään tulevaisuudensuunnitelmia.

Harrikarin mukaan juuri jälkihuolto on ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta lastensuojelun kipukohta.

”Velvoitteita on niin paljon, ja niiden toteutuminen riippuu kunnista. Lisäksi jälkihuolto tarkoittaa vain palveluiden tarjoamista. Jos ihminen ei halua ottaa niitä vastaan, sille ei voi mitään”, hän sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) dosentin Tarja Heinon mukaan systeemi saattaa näyttää nuorelle viidakolta.

”Kunnan näkökulmasta osa jälkihuollosta toimii hyvin ja prosessit ovat periaatteessa kunnossa. Osassa kunnista jälkihuollon toteutumisessa on puutteita. Jos nuori ei halua käyttää palveluita, ollaan harmaalla alueella.”

 

Vaikkei jälkihuoltoa haluaisikaan, sosiaalityöntekijän täytyy lain mukaan ohjata nuori seuraavalle luukulle, jottei hän jäisi yksin. Suurin osa tapauksen yksityiskohdista on julistettu salaisiksi, joten ei ole mahdollista saada tietää, onko 19-vuotiaan tapauksessa tehty näin. Huostaanotettujen myöhemmästä pärjäämisestä on kuitenkin jonkin verran tilastotutkimusta.

Kelan tekemän selvityksen mukaan tilanne on huono.

Melkein puolet sijoitetuista naisista ei ole yli parikymppisenä ”kiinnittynyt yhteiskuntaan”, eli he ovat syrjäytyneet. Miehillä tilanne on vielä pahempi. Esimerkiksi työttömyys on kaksi kertaa yleisempää kuin ei-huostaanotetuilla. Mitä vanhempana nuori on otettu huostaan, sitä vaikeampaa kiinnittyminen on.

Samalla juuri 16–17-vuotiaiden sijoitusmäärä Suomessa on lähes tuplaantunut vuoden 1998 jälkeen.