Huippu-urheilun rappio syvenee – miksi media on hiljaa?

ESSEE: Urheilumedian harjoittama aivopesu on levittänyt huippu-urheilun epäkriittisen yliarvostuksen kaikkiin kansalaispiireihin, kirjoittaa emeritusprofessori Kalevi Heinilä.

huippu-urheilu
Teksti
Kalevi Heinilä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Urheilujärjestöjen ja median välillä on symbioottinen ystävyys- ja avunantosuhde, joka ehkäisee kriittisyyden ja toisinajattelun jo ennalta, kirjoittaa liikuntasosiologian emeritusprofessori Kalevi Heinilä uudessa Kanava-lehdessä.

“Sen sijaan, että urheilujournalismi toimisi muun journalismin tavoin demokratian vahtikoirana, se on kesyyntynyt urheilujärjestöjen sylikoiraksi”, Heinilä vertaa. “Tällaisena sylikoirana media valvoo kovin heikosti ja lähinnä vain viihteen näkökulmasta yhteiskunnan yleisen edun toteutumista liikuntakulttuurissa.”

Suomen Kuvalehti julkaisee Heinilän kirjoituksen kokonaisuudessaan.

 

Kun urheilun harrastaminen elää lähinnä harrastajan oman kiinnostuksen varassa, huippu-urheilu järjestelmänä elää yleisön kiinnostuksen varassa, ja tämä kiinnostus elää ja säilyy median päivittäisen tehoruokinnan ansiosta.