Hornet-salaisuutta jatkettiin

Ilmavoimat pidensi Hornet-hankinnan asiakirjojen salausaikaa. Yllätysvalinnan perusteet tulevat julki vasta 2030-luvulla.

Kotimaa 09.03.2018 06:00
Jyri Raivio

Ilmavoimat hankki F/A-18 Hornet -hävittäjät Yhdysvalloista. © HEIKKI SAUKKOMAA / LK

Ohhoh, ei voi olla totta!

Tämä oli ensireaktio toukokuun 6. päivänä 1992, kun Suomen kerrottiin valinneen uudeksi torjuntahävittäjäkseen yhdysvaltalaisen McDonnell Douglas F/A-18 Hornetin. Valintaprosessin tulos oli suuri yllätys.

Julkisuudessa sen ainoaksi perusteeksi kerrottiin, että Hornetin suorituskyky hintaan verrattuna oli selvästi parempi kuin sen neljällä kilpailijalla. Ilmavoimat sai juuri sen koneen, jonka halusi ja johon se on koko käyttöajan ollut hyvin tyytyväinen.

Kaikki valintaan liittyvä materiaali julistettiin salaiseksi 25 vuodeksi, joka on yleisten asiakirjojen julkisuudesta annetun lain mukainen salassapitoaika.

Aika umpeutui viime kesänä, ja puolustusministeriö vapautti pannasta kaksi valtioneuvoston esittelylistaa liitteineen, yhteensä 18 sivua. Ilmavoimat sen sijaan on päättänyt jatkaa kaiken muun materiaalin salassapitoa. Sitä lie tuhansia sivuja.

Suomalaisilla veronmaksajilla pitäisi kuitenkin olla oikeus tietää, mihin perustui valinta, jonka hinta nousee kaikkineen lähelle kymmentä miljardia euroa. Kiinnostavaa olisi muun muassa tietää, kuinka laskelmissa huomioitiin koneiden käyttöikä. Valtioneuvoston papereissa kaikkien neljän länsimaisen konekandidaatin käyttöiäksi arvioitiin 30 vuotta.

Niissä ei kuitenkaan puhuta mitään siitä, kuinka paljon lentotunteja tänä aikana pystytään lentämään.

 

Puolustusministeriön taustatilaisuudessa viime syksynä kerrottiin, että Hornetin eliniän kustannukset laskettiin 6 000 lentotunnin mukaan. Jossakin vaiheessa ajateltiin, että koneilla voitaisiin lentää jopa 12 000 tuntia.

Totuus valkeni pian Hornet-operaatioiden alettua. Suomessa koneet pannaan niin kovaan rääkkiin, että niiden käyttöaika jää 4 500 tuntiin. Ero kahteen muuhun arvioon on rahassa erittäin suuri.

Olisi kiinnostavaa nähdä, millaisia tuntimääriä eri konetyypeille hankintavaiheessa laskettiin. Ja selviäähän se. Palataan asiaan vuonna 2030.

Silloin saadaan varma tieto myös ehdokkaiden järjestyksestä. Hornet oli tiettävästi ylivoimainen voittaja. Sen vahvimmaksi kilpailijaksi arveltu F-16 oli ilmavoimien papereissa suorituskyvyltään länsikoneista huonoin. Hinnaltaan se oli halvin. F-16:n hankinnan ja 30 vuoden käytön kerrottiin valtioneuvoston julkisissa papereissa maksavan 14,17 miljardia, Hornetin 16 miljardia silloista markkaa.

Ero on nykyrahassa lähes puoli miljardia euroa. F-16:n olisi tullut olla pahoin epäonnistunut konetyyppi, jotta suorituskyvyn ja kustannusten suhde olisi saatu kääntymään Hornetin eduksi.

Vertailun tekijöiden mielestä F-16 olikin länsitarjokkaista huonoin. Lisäksi siltä puuttui kasvupotentiaali ja pääkäyttäjän kehittämisresurssien arvioitiin suuntautuneen jo 1990-luvun alussa muualle.

Tämä arvio meni metsään. F-16 on Naton standardihävittäjä. Niitä on tehty 4 500 eli kolminkertainen määrä Hornetiin verrattuna. Tuotanto jatkuu.

Pääkäyttäjä, Yhdysvaltain ilmavoimat, kehittää yhä F-16:ta aktiivisesti. Sillä aiotaan lentää 2040-luvulle ja sen käyttöiäksi arvioidaan jopa 14 000 lentotuntia.

Miksi F-16 tuomittiin Suomessa epäonnistuneeksi? Se selvinnee vuonna 2030.

Asiakirjapyyntö evättiin

Suomen Kuvalehti esitti ilmavoimille asiakirjapyynnön, mutta veti vesiperän.

Ilmavoimat vastasi, että salassapito jatkuu niin kauan kuin Hornet-hävittäjiä käytetään eli 2030-luvulle saakka.

Salaamisen jatkamista selitettiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetuilla laeilla, mutta myös Yhdysvaltain kanssa 2012 tehdyllä sopimuksella turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta.

Sisältö