Mauno Koiviston 60 vuotta juhlittiin 25. marraskuuta 1983. Presidentin vieressä istuivat Tanskan prinsessa Benedikte ja Norjan prinsessa Astrid.
Mauno Koiviston 60 vuotta juhlittiin 25. marraskuuta 1983. Presidentin vieressä istuivat Tanskan prinsessa Benedikte ja Norjan prinsessa Astrid. © Kari Santala/OM-arkisto

Politiikan pöydissä

Ruoalla on haluttu esitellä Suomen luontoa, kulttuuria ja tehdä vaikutus vieraisiin. Lautaselta näkee, keitä me olemme.

Kotimaa 31.07.2020 06:00
Teksti Wilhelmiina Palonen

Saaristolaisleipää raputahnalla, se oli alkupala lounaalla. Pääruoan kohdalla menussa luki Grilled Fillet of Whitefish, siikaa tai siig niin kuin viroksi sanotaan.

Lounaan tarjosi 6. helmikuuta tasavallan presidentti Sauli Niinistö, ja vieraana oli Kersti Kaljulaid, Viron presidentti. Kyseessä oli viimeinen valtiopäämiestason lounastapaaminen ennen koronakriisin alkamista Suomessa.

Kalan kera tarjolla oli kevätsipulikastiketta. Kesäinen menu helmikuisena torstaina.

Jälkiruoaksi tarjottiin karpaloparfeeta ja suolaista kinuskikastiketta. Ja kahvia, tietysti.

Puitteetkin olivat kohdallaan, ateria syötiin Mäntyniemessä, Helsingin Meilahdessa.

Ruokajuomana siian kanssa presidenteillä oli Wente Riva Ranch Chardonnayta vuodelta 2016. Pullo maksaa Alkossa reilut parikymppiä. Viinilehden mukaan maku on ”lähes pureksittavan paksu” ja siinä voi erottaa eksoottisia hedelmiä, kuten ananasta ja hunajamelonia. Rypäleet ovat kasvaneet Kaliforniassa.

Harkittu valinta grillatun kalan kanssa.

Usein poliittisten tapaamisten tarjoiluiden valinnoissa on painanut muukin kuin maku. Niillä on yritetty lunastaa vieraiden ihailu tai saada nämä viihtymään sekä edistetty vientiä tai pidetty yhteistyösuhteet lämpiminä.

Lisäksi lautasille on aseteltu huolellisesti Suomi-kuvan aineksia: puhdas luonto, toimiva ruoantuotanto ja oma ruokakulttuuri. Tällaisia me olemme!

Tavoiteltu mielikuva on vuosien aikana vaihdellut.

Kun vuonna 1975 Helsingissä järjestettiin Etykin huippukokous, suomalaiset tiesivät olevansa kansainvälisen politiikan keskiössä.

Maailman johtajat skoolasivat Helsingissä, eikä laseissa ollut Ranskasta tuotua samppanjaa, vaan Elyséetä, valkoisista viinimarjoista valmistettua kuohuviiniä, joka kuuluu yhä Alkon valikoiman edullisimpiin tuotteisiin.

Elysée on suomalainen viini, ja sen viesti oli selvä: meillä ei turhia hienostella.

Presidentit Urho Kekkonen ja Gerald Ford ruokailivat jäänmurtaja Urholla Etyk-Helsingissä kesällä 1975.

Presidentit Urho Kekkonen ja Gerald Ford ruokailivat jäänmurtaja Urholla Etyk-Helsingissä kesällä 1975. © UKK-arkisto

Hitler osallistui yllätysvieraana Mannerheimin 75-vuotisjuhliin. Suomalaiset tarjosivat valtakunnankanslerille pääruoaksi vihannesvanukasta.

Hitler osallistui yllätysvieraana Mannerheimin 75-vuotisjuhliin. Suomalaiset tarjosivat valtakunnankanslerille pääruoaksi vihannesvanukasta. © Hermann Historica Gmbh/Interfoto/LK

Suomen lähihistorian kuuluisin ateria syötiin Imatralla. Juhlaväkeä oli kahdessa eri junanvaunussa.

Oli alkukesä, 4. kesäkuuta 1942. Suomen marsalkaksi nimitetty Mannerheim juhlisti 75-vuotispäiväänsä. Mukana oli Suomen ylintä johtoa.

Juhlalounaan ruoat ja astiat oli tuotu Helsingistä asti. Menu oli päätetty hyvissä ajoin.

Alkupalaksi oli muna- ja riisi- sekä kaalipiirakoita. Niiden kanssa nautittiin Rajamäen akvaviittiä, kuminalla maustettua viinaa.

Pääruokana tarjoiltiin keitettyä lohta ja täytettyä hanhea hollandaisekastikkeella, kylmänä.

Lämpimänä ruokaa olisi ollut vaikeaa, ellei mahdotonta tarjoilla. Näin ei tarvinnut pelätä kastikkeen juoksettumista tai annosten jäähtymistä liian aikaisin.

Lohelle ja hanhelle oli valittu omat viininsä, Dienheimer Spätlese vuodelta 1937 ja Château Bel Air. Saksalaista ja ranskalaista.

Jälkiruoaksi tarjottiin hedelmäsalaattia ja Pommeryn samppanjaa. Hedelmäsalaatti oli maustettu kirschwasserilla, kirsikoista valmistetulla värittömällä brandylla. Valmistuksessa hyödynnetään kirsikat yleensä kokonaan, hedelmän kiviä myöden, eikä juoma ole kirsikkaliköörien tapaan makeaa.

Hedelmäsalaatti kermavaahdon kanssa oli suosittu juhlava jälkiruoka 1930-luvun Suomessa. Jos ulkomailta tuotuja hedelmiä oli saatavilla, ruokalajiin saatettiin käyttää kotoisten omenoiden ja päärynöiden lisäksi muun muassa appelsiineja, banaania ja viinirypäleitä tai säilykeananasta.

Marskin pöydässä erilaisia hedelmiä varmasti riitti.

Päivän varoitusajalla juhliin ilmoittautui yllätysvieras, jota varten piti nopeasti kehitellä oma ruokalista. Hän ei syönyt lihaa eikä juonut alkoholia.

Vieras oli Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler.

Presidentti Risto Ryti vastaanotti Hitlerin Imatralla sijaitsevan Immolan lentokentällä, josta tämä saatettiin Enson tehtaiden ratapiha-alueelle. Perillä odotti pikavauhtia koottu ateria.

Muille vieraille tarjoiltiin suunnitelman mukaan kalaa ja hanhea, mutta saksalaisvieras sai alkupalaksi parsamuhennosta ja pääruoaksi vihannesvanukasta. Jälkiruoan hedelmäsalaatista jätettiin terästys pois.

Parsa oli ollut suomalaisissa ravintoloissa arvostettu raaka-aine jo 1800-luvulla. Alkukesästä sitä oli saatavilla tuoreenakin. Parsamuhennokseen tuli parsan ohella maitoa tai kermaa, hienoja vehnäjauhoja ja voita. Aikalaisresepteissä muhennosta opastettiin tarjoamaan vieraille esimerkiksi näkinkengästä.

Myös hedelmäsalaatista julkaistiin pulavuosina korvikeresepti. Siinä eksoottiset hedelmät neuvottiin korvaamaan keitetyllä sokerijuurikkaalla.

Mutta mitä oli vihannesvanukas, suomalaisten Hitlerille valitsema ruokalaji?

Lotta-Svärd -lehdessä vuonna 1931 julkaistussa reseptissä vanukkaaseen on käytetty sokeriherneitä, papuja, punajuurta ja perunaa. Keitetyt vihannekset laitetaan vuokaan, lisätään suolaa, päälle kaadetaan munamaitoa ja ripotellaan korppujauhoja, ja vanukasta paistetaan uunissa, kunnes seos hyytyy.

Ruokalaji, jolle kylmänä tarjoilu tuskin olisi eduksi.

Mannerheimin juhlia vietettiin sota-aikana, jolloin iso osa kansasta kärsi niukkuudesta. Vain joitakin viikkoja ennen Hitlerin vierailua vihannesvanukkaasta oli julkaistu toisenlainen resepti.

Yhteistyö: Pienviljelijäin keskusliiton tiedonantoja -nimisessä lehdessä kehotettiin tekemään vihannesvanukasta siitä, mitä oli saatavilla: nokkosen, saviheinän ja maitohorsman lehtiä. Kananmunan saattoi korvata perunajauhoilla ja joukkoon lisätä kaurahiutaleita. Meiramilla ja ruskistetulla sipulilla maustettu seos paistettiin sekin uunissa kypsäksi.

Myös hedelmäsalaatista julkaistiin pulavuosina korvikeresepti. Siinä eksoottiset hedelmät neuvottiin korvaamaan keitetyllä tai paistetulla sokerijuurikkaalla.

Kekkonen pysähtyi helmikuussa 1965 Moskovassa paluumatkalla Intiasta. Kekkonen piti päivällisillä puheen, joka aiheutti kohun Suomen linjasta.

Kekkonen pysähtyi helmikuussa 1965 Moskovassa paluumatkalla Intiasta. Kekkonen piti päivällisillä puheen, joka aiheutti kohun Suomen linjasta. © Marjo Tynkkynen

Menu illallisilta, jotka järjestettiin Presidentinlinnassa Ison-Britannian pääministeri Harold Macmillanin vierailun aikana syksyllä 1963.

Menu illallisilta, jotka järjestettiin Presidentinlinnassa Ison-Britannian pääministeri Harold Macmillanin vierailun aikana syksyllä 1963. © Marjo Tynkkynen

Lounaan jälkeen Mannerheim, Hitler ja Ryti ja vetäytyivät salonkivaunuun keskustelemaan Suomen ja Saksan tilanteesta.

”Mousse de poisson à la Valio”, kalamoussea Valion tapaan. Niin on esitelty pääruoka Sylvi Kekkosen talteen ottamassa ruokalistassa Valion järjestämissä juhlissa heinäkuussa 1965.

Ranskalainen keittiö edusti pitkään arvostettua ruokakulttuuria Suomessa.

Sylvi Kekkonen keräili talteen menukortteja tilaisuuksista, joissa presidenttipari vieraili. Illallisia ja lounaita riitti vuosikymmenten ajan. Kortteja on säilynyt kymmenittäin, osa on parin itse järjestämistä tilaisuuksista.

Urho Kekkonen aloitti laajat valtiopäivävierailut, joilla oli mukana myös liike-elämän edustajia. Matkoilla haluttiin edistää vientiä.

Jälkiruokana oli usein parfeeta, ranskalaisen keittiön suosimia jäädykkeitä. Ne eivät olleet Kekkosen mieleen, presidentti söi mieluummin kiisseleitä tai pannukakkua.

Kekkosen kaudella arvovieraille tarjottu ruoka Suomessa muuttui.

Presidentti oli maanläheinen ja kursailematon. Hänen itse pyytämiään suuria lohia tarjottiin vieraillekin.

Kekkonen saattoi tarjota myös Sorbusta, pihlajanmarjojen makuista väkevää viiniä. Se oli suomalaista ja halpaa, rantojen miesten suosiossa.

Joistakin asioista Kekkonen oli tarkka.

Hapan ruisleipälimppu tilattiin tietyltä leipojalta, Helmi Westerlundilta Padasjoelta Helsinkiin. Leipälähetys oli 19 kiloa ja se tuli kerran kuussa linja-autolla Matkahuoltoon, mistä Presidentinlinnan henkilökunta haki sen. Kesäisin lähetys toimitettiin Naantalin Kultarantaan.

Voi, jossa oli runsaasti suolaa, tuotiin maalaistalosta Konnevedeltä.

Maksa on ainut ruoka, jonka kohdalla Kekkonen tiettävästi ilmaisi haluttomuutta.

Maksaa pidettiin 1960-luvulla terveellisenä ja Tamminiemen emäntä oli päättänyt, että sitä syödään kerran kahdessa viikossa. Hovimestari yritti saada emäntää luopumaan ajatuksesta, mutta tämä ei taipunut. Presidentti söi paistetun maksansa.

Urho Kekkosen muistotilaisuudessa 7. syyskuuta 1986 tarjottiin ruokailu kutsuvieraille Presidentinlinnan Valtiosalissa. Pöydillä oli koristeina Alvar Aallon maljakoita, joissa oli siniseksi värjättyä vettä, kiviä, lehtiä ja valkoisia kukkia.

Ruokalista oli suunniteltu presidentin omien mieltymysten pohjalta. Kainuulaista siikakeittoa, tummaa leipää ja heinäsorsan rintaa kermakastikkeella. Jälkiruoaksi puolukkakiisseliä kermavaahdolla.

Säilyneessä menussa juomista mainitaan ainoastaan mokkakahvi.

Eduskunnan 50-vuotisjuhlailalliset Kalastajatorpalla Helsingin Munkkiniemessä 23. toukokuuta 1957. Ravintolaa ja sen yhteydessä toimivaa hotellia käytetään yhä arvovieraiden kestittämiseen.

Eduskunnan 50-vuotisjuhlailalliset Kalastajatorpalla Helsingin Munkkiniemessä 23. toukokuuta 1957. Ravintolaa ja sen yhteydessä toimivaa hotellia käytetään yhä arvovieraiden kestittämiseen. © Mauri Vuorinen/LK

Kaikki presidentit eivät ole puuttuneet Presidentinlinnan ja Mäntyniemen keittiöiden linjaan. Kekkosen jälkeen ruoassa ei tapahtunut Mauno Koiviston kaudella suuria muutoksia. Arjessa Koivisto söi mielellään samanlaista kotiruokaa kuin edeltäjänsä, silakkalaatikkoa ja tillilihaa.

Koiviston presidenttikaudella Suomessa vieraili muun muassa Japanin kruununprinssi Akihito. Presidentin henkilökunta opetteli taittelemaan ruokaliinoista joutsenia koristeeksi pöytään.

Martti Ahtisaaren aikana Mäntyniemen ruoka muuttui huomattavasti aiempaa kansainvälisemmäksi. Ulkomailla työskennelleen presidentin myötä ruokalistalle tulivat tandoorikana ja Wallenbergin pihvit.

Pääministereistä metsästysharrastuksestaan tunnettu Jyrki Katainen olisi voinut tarjota vieraille itse kaatamaansa riistaa. Instagram-tilillään hän on julkaissut kuvia jäniksen selyksiä maustumassa rosmariinin ja muiden yrttien kanssa. Sellaiset olisivat varmaan maistuneet vieraillekin?

Omia saaliita ei tarjoiltu, Katainen vastaa avustajansa välityksellä. Ruoasta kiinnostunut pääministeri halusi kuitenkin osallistua tarjoiluiden suunnitteluihin, kun vieraita kestittiin Kesärannassa. Menut rakennettiin aina sesongin tai jonkin muun teeman ympärille.

Yhteiskunnan muutokset näkyivät päättäjien pöydässä pieninä muutoksina.

Ruoan vaikutuksesta terveyteen alettiin puhua yhä enemmän. Kultarannassa tarjoiltu ruoka keveni 1990-luvulta lähtien.

Ruokailijat söivät 1960- ja 1970-luvuilla sitä mitä tarjottiin, mutta sen jälkeen vieraat alkoivat ottaa yhteyttä erikoisruokavalioiden vuoksi.

Eivätkä tapojaan ole muuttaneet vain vieraat.

Vuonna 2017 ruokatutkija Markus Vinnari ehdotti Twitterissä The Economist -lehden jutun innoittamana, että Presidentinlinnassa noudatettaisiin kasvisruokapäivää.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tviittasi takaisin: ”Minulla on vain yksi liharuokapäivä viikossa.”

Niinistö on ollut kansalaisia edellä. Suomalaisten lihan kulutus kääntyi vuonna 2019 historiallisesti selvään laskuun ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun laman.

Jugoslavian presidentti Tito puolisoineen illallisti Rovaniemellä vuonna 1964. Hän matkusti Suomen kautta Neuvostoliittoon tapaamaan Nikita Hruštšovia. Rovaniemi on ollut yksi valtiovierailuiden toivekohteista.

Jugoslavian presidentti Tito puolisoineen illallisti Rovaniemellä vuonna 1964. Hän matkusti Suomen kautta Neuvostoliittoon tapaamaan Nikita Hruštšovia. Rovaniemi on ollut yksi valtiovierailuiden toivekohteista. © Marjo TynkkynenSuomalaiset ovat pakanneet valtiovierailuille mukaansa keltasieniä ja korvasieniä keittoihin ja kastikkeisiin. Samoin kuin kuhaa, ahventa ja poroa, joita on tarjottu erilaisissa liemissä, kasarissa, kääryleinä ja paistettuna. Jälkiruokaa varten on kuljetettu lakkoja ja tyrniä.

Vierailujen kaavaan kuului, että isäntämaan edustajat tarjosivat aterian ensimmäisenä iltana ja vieraat järjestivät ruokailun toisena iltana. Silloin haluttiin esitellä omaa ruokakulttuuria.

Tieto vierailusta ulkomailla saatiin yleensä kolme tai neljä kuukautta ennen matkaa. Siitä alkoivat järjestelmälliset valmistelut. Hovimestari ja keittiömestari saattoivat matkustaa Suomesta vierailukohteeseen tutustumiskäynnille.

Miten paljon perillä oli toimivia jääkaappeja? Miten tarjoilun voisi järjestää?

Ruokalistat painettiin kotimaassa ja niiden piti päteä myös perillä. Raaka-aineet piti saada tuoreina ja raikkaina kohteeseen. Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren ja Tarja Halosen hovimestarina toiminut Pekka Vilpas pakkasi mukaan muun muassa pihlajan oksia ja marjoja, joilla pöytiä koristeltiin.

Ruokailijoita oli yleensä 150–200, mutta enimmillään 500. Pienemmälle joukolle järjestettiin kattaus pöytiin, isommalle määrälle syöjiä oli pakko järjestää buffet.

Pitkään matkoilla kuljetettiin mukana Leijona-astiastoa, Presidentinlinnassa käytettyä ja valtion erikseen teettämää astiastoa, jossa on koristeena Suomen leijona.

Yhtä matkaa varten saatettiin joutua pakkaamaan ja kuljettamaan tuhansia astioita.

Viimeisen kerran Leijona-astiasto pakattiin matkalle koko kattausta varten Ahtisaaren kauden alussa, kun tämä teki valtiovierailun Ruotsiin. Omia tarjoiluastioita on kuljetettu mukana matkoilla vielä tämänkin jälkeen.

Ahtisaaren aikana Mäntyniemen Ruoka muuttui kansainvälisemmäksi. Tarjolle tuli muun muassa tandoorikanaa.

Edustustilaisuuksien järjestämisessä on riski kilpavarustelusta.

Pohjoismaiden ulkoministeriöt halusivat 1970-luvulla yhteistyössä järkeistää ruokailujen järjestämistä. Edustuskuluja varten kehitettiin järjestelmä, jossa yritettiin säädellä kuluja per syöjä etukäteen mahdollisimman tarkkaan taulukoiden avulla.

Hinnoissa otettiin huomioon tilaisuuden juhlallisuus, tarjoavan virkamiehen asema ja kohtuullinen annoskoko, samoin kuin keskimääräinen alkoholin ja tupakoiden kulutus. Päivällisille oli kuusi erilaista hintaluokkaa.

Henkilökunnan kesken uudistus tunnettiin ”kaloriuudistuksena”. Järjestelmä oli toivottoman byrokraattinen ja hankala.

Carolus Lassila, suurlähettiläs Beirutissa, valitti ulkoministeriöön, että jos katsotaan liikaa kustannuksia, vaarana on Suomen tarjoiluiden muuttuminen yhtä huonoiksi kuin Ruotsilla, Englannilla ja Australialla.

Kyseessä on kolme globaalisissa puitteissa poikkeuksellista maata, joiden henkisestä rakenteesta puuttuu iloinen antaminen”, hän kirjoitti.

Edustamisessa on tärkeintä ihminen, jota halutaan lähestyä, diplomaatti painotti.

Lisäksi Lassila oli sitä mieltä, ettei pohjoismaisuutta kannattaisi korostaa liikaa ruoissa. Hänen mukaansa lähinnä italialainen, venäläinen, ranskalainen ja kiinalainen keittiö olivat sellaisia, jotka maistuivat kaikille.

Hyvä ruoka veti puoleensa. Ranskan ja Italian lähetystöjen tilaisuudet olivat suosittuja.

Pohjoismaat lopettivat tiukan järjestelmänsä nopeasti. Säästösyistä edustoissa alettiin kuitenkin suosia päivävastaanottoja ennemmin kuin iltavastaanottoja. Kevyemmät tarjoamiset tulivat halvemmaksi.

Mitä jos riekoissa oli hauleja? Joku sai idean. Lihamassa läpivalaistiin presidentinlinnan sisäänkäynnin portilla.

Lohta, poroa ja lakkoja, joiden siemenet tarttuivat ulkomaisten vieraiden hampaisiin. Eri paikkakunnilla, yrityksissä ja muissa vierailukohteissa tarjottiin arvovieraille usein toisistaan tietämättä samoja ruokia.

Presidentinlinna teki ensimmäisenä päätöksen omista tarjoiluista ja tiedotti muita vierailukohteita, jotta nämä voisivat tarjota jotain muuta.

Kotimaisuuden korostaminen näkyi myös diplomaattipäivällisillä, jotka ovat Linnan juhlien ohella toinen suuri, vuosittainen tapahtuma Presidentinlinnassa. Päivällisruokiin panostetaan, eikä kikkailua kaihdeta. Vuosituhannen vaihteessa tarjolla oli muun muassa tuoksuvalmuskacappucinoa, savuporolehikäisiä ja horsmakukkajäätelöä.

Osa kotimaisista raaka-aineista on työläämpää tarjottavaa suurelle vierasmäärälle kuin toiset. Joskus selviytyminen on vaatinut kekseliäisyyttä.

Presidentinlinnassa vuonna 1981 aloittaneen keittiöpäällikkö Isto Tahvanaisen aikana haluttiin kerran tarjota alkupalaksi riekon rintapaloista valmistettua tartaria.

Massa valmistettiin 400 riekonrinnasta. Aiemmin, kun riistaa tarjottiin enemmän, ruokailijat olivat tottuneempia varomaan lihaan jääneitä hauleja. Miten juhlapäivälliset sujuisivat satojen riekkojen osalta?

Joku sai idean. Lihamassa läpivalaistiin varmuuden vuoksi Presidentinlinnan sisäänkäynnin portilla.

Presidentti Martti Ahtisaari isännöi illallista Ruotsin kuninkaallisten valtiovierailulla elokuussa 1996.

Presidentti Martti Ahtisaari isännöi illallista Ruotsin kuninkaallisten valtiovierailulla elokuussa 1996. © MARKKU ULANDER/LK

Ruotsalaisten kanssa läheisiä välejä on pidetty yllä yhteisen ruokaperinteen, rapujuhlien voimin.

Kultarannan rapujuhlissa oli tapana tarjota rapuja 10–15 kappaletta syöjää kohden ja lisäksi sorsaa kermakastikkeen kanssa. Jälkiruoaksi oli kesäasunnon puutarhasta kerättyjä marjoja kinuskikastikkeella.

Rapujen syömisen jälkeen vieraat saivat huuhdella kätensä maljoissa, joissa oli puutarhasta kerättyjä mustaviinimarjan lehtiä, jotka veivät rapujen hajun.

Tiettävästi suurieleisimmät rapujuhlat järjestettiin Kultarannassa Ahtisaaren presidenttikauden aikana vuonna 1996. Vieraina olivat Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa, kuningatar Silvia ja kruununprinsessa Victoria.

Tavallista menuta oli muokattu. Rapujen jälkeen ruokailijat saivat Finlandia Elysée -sorbettia ja pääruokana oli savunmakuista heinäsorsanrintaa keltasienikastikkeen ja inkivääriomenoiden kera. Marjojen kanssa tarjoiltiin palavaa kuningatarkastiketta.

Pöydillä ui pienissä maljoissa koristeina eläviä, keitettyjen rapujen värisiä kultakaloja.

Se oli hovimestari Vilpaksen idea. Hän oli harrastanut akvaariokaloja ja ensimmäisen kerran kokeillut kultakalojen käyttöä osana kattausta Eeva Ahtisaaren 60-vuotisjuhlissa. Kalat oli pitänyt kuljettaa Helsingistä Naantaliin, ja Vilpas oli päättänyt, että jos ne eivät selviä hengissä matkasta ja juhlien loppuun saakka, hän kustantaa ne itse.

Hehkuvanväriset kalat kuitenkin uivat läpi juhlien.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron joi torvikahvit presidentti Sauli Niinistön kanssa Kauppatorilla Helsingissä 30. elokuuta 2018.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron joi torvikahvit presidentti Sauli Niinistön kanssa Kauppatorilla Helsingissä 30. elokuuta 2018. © Antti Aimo-Koivisto/LK

Moni maailman johtajista on jakanut Suomessa tietyn makukokemuksen: kahvit Presidentinlinnan kupeessa, Helsingin kauppatorilla.

Kahvikupillisen torilla on juonut muun muassa Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher, jonka vierailua isännöi vuonna 1990 Suomen pääministeri Harri Holkeri.

Presidentti Sauli Niinistö taas vei kahville syksyllä 2018 kollegansa, Ranskan presidentti Emmanuel Macronin. Kamera kuvasi Macronin jäykkää ilmettä tämän maistaessa Juhla Mokkaa. Ranskan presidentti joi suullisen ja sen jälkeen, ehkä tahtomattaan, vilkaisi nopeasti mukin sisältöä.

Jälkeenpäin Macronin kanslia antoi Helsingin Sanomille kahvihetkeä kommentoivan lausunnon, jonka mukaan ”välittömien hetkien jakaminen ja kansan pariin meneminen on todella tärkeätä Ranskan presidentille”.

Suomalaiset ovat muutenkin vahtineet tarkkaan, kenelle on maistunut mitäkin.

Italian pääministeri Silvio Berlusconi moitti suomalaista ruokaa useaan otteeseen julkisuudessa.

Parma on yhtä kuin hyvä ruokakulttuuri. Eiväthän suomalaiset edes tiedä, mitä prosciutto [ilmakuivattu kinkku] on”, Berlusconi sanoi lobatessaan EU:n elintarvikevirastoa Italiaan vuonna 2001. Aiemmin hän oli sanonut tietävänsä, mitä suomalainen ruoka on, koska hänen on vierailuillaan pitänyt sietää sitä.

Kun elintarvikevirasto vihittiin Italiassa vuonna 2005, Berlusconi kehuskeli, että paikalla voi nyt maistella paikallista kinkkua suomalaisen savusilakan sijaan.

Moitteiden jälkeen Berlusconille tarjottiin Suomessa vuonna 2011 Hotellin Kämpin menu, jossa alkupalana oli jänistä tateilla, sen jälkeen merilohta sekä poroa ja potkaa vadelmakastikkeessa. Ja jälkiruokana juustovalikoima ja suklaakakkua.

Osalla vieraista on kuitenkin ollut hyvä ruokahalu.

Kuningatar Elisabet näytti henkilökunnan silmin pitävän Presidentinlinnan lounaalla olleista uunikermasilakoista valtiovierailullaan vuonna 1976.

Jugoslavian presidentti Tito taas piti kovasti suomalaisista nakeista. Suorastaan ahmi niitä heti aamiaisella.

Ranskan presidentti Jacques Chirac oli hovimestari Vilpaksen erityistarkkailussa Suomen vierailullaan vuonna 2005. Hän oli Berlusconin tapaan valittanut aiemmin julkisuudessa suomalaisesta ruoasta.

Chirac kuitenkin söi lautasensa tyhjäksi ja esitti hovimestarille pyynnön. Olisiko mahdollista saada Lapin Kultaa?

Presidentti sai pullonsa.

Kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat Suomessa vuonna 2018, suomalaiset lehdet raportoivat tarkkaan, mitä he söivät.

Presidentinlinnassa seurueet söivät paahdettua härkää ja savustettua nieriää, jälkiruoaksi jäätelöä ja marjoja.

Trump puolisoineen söi lisäksi Meritorppa-ravintolassa kasvispastan, jossa oli muun muassa tilli-pinaattipestoa ja ricottajuustoa. Annos oli à la carte, vieraiden oma valinta.

 

Tiukoissa paikoissa politiikan tekeminen on usein ollut erilaista kuin juhlaillallisilla. Samoin ruoka.

Kun Antti Rinne johti hallitusneuvotteluja vuoden 2019 keväällä, Ilta-Sanomat selvitti neuvottelujen aikana kertyneitä kuluja. Kuiteista näkyy, että pitkään jatkuneiden neuvottelujen aikana Säätytalolla maistui karkki, yli 3 000 euron arvosta. Niin kuin se maistuu suomalaisille muutenkin, vuonna 2016 keskimäärin jokaiselle 14 kilon verran.

Hallitusneuvottelijat söivät muun muassa irtokarkkeja, mutta myös suklaa maistui. Fazerinoja, Pätkiksiä ja kaikkein suosituimpana kookoksella maustettua Fazerin sinistä.

Ja kun Sanna Marinin hallitus neuvotteli illalla 17. maaliskuuta valmiuslain käyttöönotosta ensimmäistä kertaa sitten sotavuosien, Valtioneuvoston linnan Plenum-neuvotteluhuoneessa ei nähty juhlaruokia. Neuvottelueväät tilattiin 25 hengelle kello kuudeksi.

Tarjolla oli sämpylöitä, joista sai valita joko juusto- tai kasvistäytteisen. Juomana tarjottiin kahvia ja jäävettä.

 

Juttuun on haastateltu arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtori Ritva Kylliä Oulun yliopistosta, Turun yliopiston emeritusprofessori Timo Soikkasta, amanuenssi Toni Piipposta Mannerheim-museosta sekä Urho Kekkosen arkiston johtaja Pekka Lähteenkorvaa. Kirjallisena lähteenä on käytetty Teija Sopasen teosta Pekka Vilpas – neljän presidentin hovimestari (WSOY, 2008).

Sisältö