Pontikka elää!

Korpien kätköissä tiputettiin pahanhajuista paloviinaa. Nyt kaupunkien lähiöissä tislataan mausteisia makuja.

Vanha, kaksikorvainen viinapannu on esillä Seurasaaren ulkomuseossa Helsingissä. © Marjo Tynkkynen

Kotimaa 02.08.2018 20:50
Teksti Petri Pöntinen Kuvat Rami Marjamäki

Täällä jossain, maan uumenissa, lymyää 400 litraa pontikkaa ja pirtua.

Reino seisoo kotitalonsa pihamaalla.

”Isä oli niin hyvä kätkee.”

”Ei ne poliisit löytäneet koskaan sen aseitakaan.”

Kesällä 1977 Reino oli hakemassa varaosaa metsäkoneeseen. Olisi vähän näytettävää, isä Matti sanoi. Pojalla oli kiire. Ehtiihän tuon seuraava päivänä.

”Huomenehtoona se oli kuollut.”

Matti oli ostanut työkseen karjaa. Sivujobina hankkinut kaikkea mahdollista, Yhdysvaltain armeijan henkseleistä kipsisiin koirapatsaisiin. Ja salapoltettua viinaa.

Reino etsi kätköjä satoja tunteja miinaharavalla. Saaliiksi jäi nauloja ja hevosenkenkiä. Yksi 30 litran pontikkasatsi sentään löytyi. Sekin sattumalta, kun lumi oli sulanut oudon aikaisin omenapuun juurelta. Samalla selvisi, miksi etsintä oli ollut niin toivotonta. Pontikka oli säilötty 30 litran muovitynnyriin.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Avainsanat
Sisältö