Henkilökuvassa Pertti Jarla: Fingerporin isä jatkaa niin kauan kuin keksii vitsejä

Kotimaa 25.6.2012 08:01
Fingerpori-sarjakuvan Heimo Vesa muistuttaa Pertti Jarlaa (kuvassa). Kuva Marjo Tynkkynen.

toimituksen valinta Nojatuolissa istuu mies sanomalehti sylissään. Hän tokaisee: ”Poika! Käyhän kokemassa katiska!”

Silmälasipäinen pikkupoika soutaa järvelle. Hän on pukeutunut edestä napitettaviin kokovartalokalsareihin. Pian poika seisoo katiskassa nenäänsä asti vedessä.

”Eipä ole kummoinen kokemus”, poika sanoo pettyneenä.

Poika on Heimo Vesa, joka esiintyy Pertti Jarlan suositussa Fingerpori-sarjakuvassa, useimmiten keski-ikäisenä.

Fingerporin perusyksikkö on stripiksi sanottu piirrosten sarja, jossa on yleensä kolme ruutua. Sarjakuva on ilmestynyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2007.

Katiskaan päättyvä strippi helmikuulta 2007 on syntynyt Jarlalle tyypillisesti ”idea edellä”. Perusidea on se, että kokeminen voi merkitä eri asioita, isälle saaliin noutamista pyydyksestä ja pojalle kokemuksen hankkimista. Koska ilmaisu on vanhakantainen ja väärinkäsitys lapsellinen, Jarla on sijoittanut juttunsa Heimon lapsuuteen.

”Menen takapuoli edellä puuhun”, Jarla kuvailee huumorinsa valmistusprosessia. ”Pitäisi keksiä ensin henkilö ja sitten käsikirjoitus, mutta keksin ensin käsikirjoituksen.”

Fingerporihuumorin koti sijaitsee Helsingin Vallilassa kolmen huoneen asunnossa. Eteisessä vartioi valokuva pyssyä heiluttavasta univormuasuisesta Pekka Siitoinista, edesmenneestä natsismin ja okkultismin julistajasta, jonka touhuista ei ainakaan sarjakuvamaista räiskettä puuttunut.

Jarlan fysiikkaa opiskeleva vaimo rakentaa ystävänsä kanssa radiolaitetta olohuoneessa, jota vanhojen Spede-komedioiden julisteet koristavat. Ikkunan luona on tähtiin suunnattu kaukoputki.

Seinän takana pienessä työhuoneessa Jarla istuu tietokoneen ääressä ja viimeistelee Fingerpori-näytelmää, jota Espoon teatteri odottaa. On deadline-päivä ja loppuratkaisu puuttuu.

”Joudun ehkä jossain vaiheessa juomaan oluen, että alkaa syntyä tekstiä”, Jarla arvelee. Ilmassa on pientä stressiä.

Jarlalla ei ole tiukkoja työmetodeja eikä selvää käsitystä siitä, mistä hänen ideansa tulevat. On vain jatkuva velvollisuus keksiä viisi tuoretta ja hauskaa strippiä viikossa.

”Joku viikko menee hyvin ja seuraavana maanantaina on taas ihan pulassa.”

Ennen Jarla halusi piirtää joka päivä yhden stripin, mutta niitä kannattaa tehdä kerralla enemmän.

”Kolme on hyvä putki, tai kaksi. Silloin saa virtaa ja piirustus sujuu paremmin.”

Pertti Jarlan sarjakuvista tuli hauskoja, kun hän oli päättänyt luopua sarjakuvien tekemisestä.

Nastolalaisen maanviljelijäperheen poika piirsi 1980-luvun lopulla muutaman sivun mittaisia underground-sarjakuvia. Lukiolaisen esikuvia olivat Juho JuntusenPoikamme musisoivat sekä Gilbert SheltoninFriikkilän pojat.

”Innostuin Juntusesta mielettömästi”, Jarla sanoo ja väittää varhaisia yrityksiään miltei plagiaateiksi. Hän tarjosi niitä tamperelaiseen Pahkasika-huumorilehteen. Julkaisukynnys ei ylittynyt. Päätoimittaja Markku Paretskoi kehotti tiivistämään tarinoita.

Jarlasta tuntui, että sarjakuvien tekeminen ei ollut hänen juttunsa. Hän päätti luopua siitä kokonaan.

”Ja sitten heti keksin strippejä, jotka olivat mielestäni hassumpia. Kannatti siis päättää lopettaa.”

Fingerporin vakiohahmoista ainakin apinan oloinen sekatyöläinen Allan Kurma esiintyy jo Jarlan varhaisissa stripeissä. Pahkasika julkaisi niitä melko säännöllisesti 1990-luvulla, jonka jälkeen lehden ilmestyminen lakkasi.

Jarla muutti 22-vuotiaana Helsinkiin ja suoritti kuvaamataito- ja animaatiokursseja Laajasalon opistossa sekä kaupungin Sininen verstas -nuorisotyöpajassa. Vuonna 1996 nuori mies sai freetöitä Jari Sarasvuon Writers’ Studion luentovisualisoijana. Hän istui yritysvalmennustilaisuuksissa ja kiteytti konsulttien pointit sarjakuviksi. Asiakkaat saivat ne valmennuksen päätteeksi A4-monisteina.

”Löin läskiksi kaikki jutut, joista puhuttiin. En osannut tehdä asiallista yrityssarjakuvaa.”

Kaikki valmennetut eivät tykänneet jäljestä. Sarasvuo totesi, että tosi rujosti piirrettyä, mutta tässä on jotain, mitä voi kehittää. Monet riemastuivat ja tilasivat Jarlalta pilakuvia firmojensa julkaisuihin. Kysyntä kasvoi.

Eräällä luennolla Jarlan ”alitajunnasta putkahti” hanuristi ja tutkija Heimo Vesa, josta on tullut Fingerporin keskeinen epeli. Heimossa on eniten Jarlaa itseään. ”Olemme samalla tavalla vakiintuneita.”

Henkilökaartin ainoa varsinainen humoristi on baariemäntä Rivo-Riitta, jonka ronskit töksäytykset eivät ikinä kevennä tunnelmaa. Kun Heimo Vesa pitää piparkakun makua karvaana, Riitta sanoo: ”Minä sinulle karvasta piparia näytän.”

Tupakansavuisella hahmolla on etäinen esikuva todellisuudessa.

Vuosina 2004-2005 Jarla opiskeli sarjakuvaa Lahden muotoiluinstituutissa ja halusi tehdä yrityskuvien vastapainoksi jotain omaa. Hän kehitteli uutta farssimaista sarjakuvaa pubissa, jonka baariemäntä oli ”samantyyppinen” kuin Rivo-Riitta. Työjärjestys, jossa hahmot keksitään vasta idean jälkeen, loksahti paikalleen.

”Kun siellä pubissa keksi pari rivoa sanaleikkiä, niin baariemännän ansiosta mieleeni tuli, että rivo baariemäntä voisi töksäytellä niitä. Vitsit tulivat ensin ja sitten vasta se, millainen tyyppi voisi kertoa niitä.”

Lukijat pyytävät usein Jarlaa piirtämään Fingerpori-albumeihin omistuskirjoituksia ja tuttuja hahmoja. Sarjakuvan alkuaikoina kaikki halusivat Rivo-Riitan.

”Sen jälkeen olen piirrellyt enemmän Heimo Vesoja ja perverssi Asko Vileniuksia”, Jarla laskee. ”Tampereella halutaan silmiinpistävän paljon Mustanaamiota.”

Fingerporin kaupunki on Jarlan mukaan kuin ”itäsaksalainen Ankkalinna”. Sarjakuvan ja paikan nimi oli ensin ankkapiirtäjä Carl Barksiin viittaava Karl-Barks-Stadt.

Toukokuussa 2006 Jarla osallistui Karl-Barks-Stadtilla Kemin sarjakuvapäivien pohjoismaisen kilpailun strippisarjaan. Hän tuli kolmanneksi. Marraskuussa sarjakuva ilmestyi Ilta-Sanomissa kuukauden kotimaisena. Myös Helsingin Sanomat halusi sarjakuvan mutta vaati nimen vaihtamista.

”Olin ihan paiseessa”, Jarla sanoo. ”Viime tipassa ajattelin, että Fingerpori on riittävän hyvä nimi. Se muistuttaa kaupungin nimeä, kuten Raaseporia. Joku lukija kysyi, onko jotain Porin kaupunginhallintoa vastaan. Mulla ei ole mitään mielipiteitä Porista, jossa olen ollut kaksi kertaa.”

Fingerporin suosio on ollut alusta asti vankkaa. Samalla osa lukijoista odottaa jatkuvasti hymyn hyytymistä ja vitsien heikkenemistä.

”Taso enemmän aaltoilee kuin menee ylös- tai alaspäin. Ensimmäisen vuoden lopulla oli hirvittävän huonoja juttuja, sen jälkeen parempia. Laajempaa paranevaa tai huononevaa kaarta en ole huomannut, paitsi kuvitus on parantunut aika paljon.”

Jarlan vakavampaan puoleen voi tutustua Suomen Kuvalehden blogissa Tähän on tultu, jossa hän pohtii kohuttuja ja ajankohtaisia aiheita kiihkottomasti.

Mikään väite ei ole niin väärä, että Jarla tyrmäisi sen automaattisesti. Jos jossain valitetaan juutalaisten kontrolloivan mediaa, hän katsoo, voisiko asia olla näin.

”Luin Guardianin listan sadasta merkittävimmästä mediapersoonasta. Oli siellä juutalaisia, mutta ne olivat vähemmistössä.”

Ihan kaikkeen propagandaan tai jankuttamiseen ei mielenkiinto riitä. ”Suoraan sanoen arvostelen vasemmistolaisia ja vihreitä niin usein, koska jaksan lukea niitä.”

Absurdin huumorin ammattilaisen oma maailmankuva perustuu järkeen ja tieteeseen. Hän kuuluu skeptikkojen Skepsis-yhdistykseen ja Helsingin Vapaa-ajattelijoihin. Kriittinen vakaumus lienee osittain vastareaktio omien vanhempien parapsykologia- ja ufokiinnostukselle.

”Heinolalainen henkiparantaja Aarno Heinonen henkiparanteli meikäläistäkin etätyönä”, Jarla muistaa lapsuudestaan. Gurulle soitettiin, kun Pertti oli kevään alussa sairastunut astmaattiseen yskään, joka vaivasi koko kesän.

Puhelun jälkeen poika parani nopeasti. Yskä toistui kuitenkin seuraavana keväänä.

”Sitten mentiin Nastolan terveyskeskukseen, jossa lääkäri antoi pillereitä, mitä antihistamiinia se nyt oli. Otin yhden ja paranin heti. Se vähän vaikutti käsityksiini koululääketieteestä ja henkiparantamisesta. Kun Heinoselle ensimmäisen kerran soitettiin, taisi olla niin myöhäinen kesä, että yskää aiheuttanut siitepöly oli väistymässä.”

Jarla ei inhoa rajatiedon ja vaihtoehtolääketieteen kannattajia. Mutta rajansa kaikella.

”Ei se ole enää hauskaa, jos kuolemassa oleva ihminen laitetaan kofeiiniperäruiskekuurille, joka ei auta yhtään.”

Vapaa-ajattelijat ajavat kirkon ja valtion erottamista, Jarlan mukaan maltillisesti.

”Yksi syy, miksi voin olla vapaa-ajattelijoissa, on se, että siellä ei ole maailman herkimmin loukkaantuvaa porukkaa, joka valittaisi siitä, että lehdessä oli risti.”

Jarlalla ei ole puoluekantaa. Presidentinvaaleissa hän tuki Pekka Haavistoa sarjakuvalla Kakkonen on ykkönen. Yhteistyö vihreiden kanssa jatkuu kunnallisvaaleissa.

”Monessa puolueessa on kannatettavia piirteitä”, Jarla sanoo. Vihreissä on eniten hänen tuttaviaan. Kaverien yhteydenotot ovat johtaneet sinänsä hauskoihin tilaustöihin, joille ei oikein olisi aikaa.

”Vaikka olen nimenomaan päättänyt, että en piirtele mihinkään, niin piirrän koko ajan.”

Strippi lokakuulta 2008.

Keskussairaalan ylilääkäri sanoo kirurgille: ”En haluaisi muistuttaa valastanne.”

Kyse on Hippokrateen valasta, joka velvoittaa pitämään potilaan hengissä viimeiseen asti. Vai onko? Stripin viimeisessä ruudussa paljastuu, että kirurgilla on valas, jota ylilääkärin naama muistuttaa.

Jarlalla on lukijan hämäämisen taito, jota hän haluaa käyttää muuhunkin kuin naurattamiseen.

”Saatan piirtää yksityiskohtia ja ilmeitä, jotka vievät odotuksia mahdollisimman väärään suuntaan. Mielessäni on scifi-sarjakuvanovelleja, joita en ole tehnyt, mutta joissa on tuollainen pyrkimys yllättelyyn.”

Muita vakavampia suunnitelmia ovat kertomus 1950-luvun kilpa-autoilusta ja sotasarjakuva vuoden 1919 Venäjästä. Sitä Jarla kehitteli juuri ennen Fingerporin läpimurtoa.

”Kuvittelen, että ehtisin tehdä sen tänä syksynä”, Jarla sanoo lounaalla Hämeentien Allotriassa, ravintolassa, jossa hän istuu usein suunnittelemassa vaalikampanjoita ja muita sivuprojekteja.

Jarla aikoo jatkaa Fingerporia niin kauan kuin keksii vitsejä, mutta hänen ei tarvitse pitää kaikkia lankoja käsissään. ”Siinä voi olla eri piirtäjä ja tyyli voi muuttua.”

Perusteellisin selvitys Jarlan vitsinkerronnasta on Maijastiina Vileniuksen pro gradu -tutkielma. Vilenius avaa Fingerporin huumoria kielitieteen koneistolla. Hänen löytämiään vitsailun rakennetyyppejä ovat ”leksikaalinen homonymia”, ”sananmuotohomonymia” ja ”paradigmansisäinen sananmuotojen monitulkintaisuus”.

Strippi katiskan kokemisesta on leikittelyä leksikaalisella homonymialla.

Näillä sanankäytön keinoilla Jarla hyödyntää ”attraktiokeskuksia”, joita ovat tutut perusasiat, ”päihtymys, sukupuolisuus, alastomuus, ulostaminen ja kuolema”.

”Todella ankaraa luettavaa”, Jarla sanoo.

”Oli ihan järkyttävää, miten hyvänä pitämäni jutun pohjalta saattoi paljastua tutkittaessa muna on muna -tyyppinen sanaleikki. Vaikka voin viilata juttujani sinne sun tänne ja piirtää paljon tavaraa, niin vitsi siellä ytimessä on jotain tosi simppeliä.”

Johtopäätös ei kuulosta järisyttävältä, mutta oma poikamainen pöhköys voi olla Jarlalle oudompi ilmiö kuin hänen lukijoilleen. Kaikki sujuu hyvin, kun sitä ei mieti liikaa.

Jarla lähtee ravintolasta kotiin viimeistelemään näytelmänsä.

Myöhemmin hän lähettää sähköpostin.

”Tajusin, että eräs elämänohjeita jakeleva laulu, jota en ollut saanut aiemmin mahtumaan mukaan, sopisi loppulauluksi.”

Harjoitukset voivat alkaa.