Helmi ja Heikki – Perhe, jolla on kutkuttava salaisuus

Helmi ja Heikki ovat eläneet SK:n sivuilla 60 vuotta. Tavallisesta avioparista ei ole kyse.
Kotimaa 10.1.2016 17:30

Heikkisten perhe sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan. Kun klikkaat kuvan oikean ylänurkan nuolia, näet kuvan kokonaan. © Kaikki kuvat KFS / Distr. Bulls

Lukija oli vihainen.

Suomen Kuvalehden 2000-luvun ensimmäinen numero oli tuhti 180-sivuinen lukupaketti. Löytöretki ihmiseen -teeman alla lehti esitteli muun muassa vuosisadan suomalaisen, viiden mantereen ruokakulttuuria ja tulevaisuuden geenitekniikkaa. Ilkka Remes kirjoitti jännitysnovellin, ja Pentti Otsamo piirsi sarjakuvan, jossa suomalaiset saivat apua maahanmuuttajilta.

Yksi yllätys oli kuitenkin liikaa.

Helmi ja Heikki puuttui lehdestä.

Mieslukija soitti toimitukseen heti.

Jos olette korvanneet Helmin ja Heikin mutiaissarjakuvalla, lopetan tilaukseni.

Monet muutkin pahastuivat.

Asiakaspalvelu ja päätoimittaja saivat kertoa kymmenille tilaajille, ettei Helmiä ja Heikkiä ole lopetettu. Se vain jätettiin tällä kertaa pois, kun sarjakuvaa oli jo yllin kyllin.

Se oli virhe, joka oli helppo myöntää jälkikäteen.

Tutut ruutuhahmot juhlivat Helmiä ja Heikkiä. SK 1/2016.

Tutut ruutuhahmot juhlivat Helmiä ja Heikkiä. SK 1/2016.

Seuraavassa numerossa 2/2000 Helmi ja Heikki oli tutulla paikallaan. Ensi ruudussa Heikki hätkähtää niin että pomppaa nojatuolistaan muistaessaan, että Helmi haluaa hänet alennusmyynteihin. Siksi Heikki piiloutuu taitavasti – mutta joutuu loppujen lopuksi Helmin matkaan.

Niin Heikille oli käynyt satoja kertoja.

Jos lukijat olisivat esimerkiksi vuonna 1999 lukeneet kaikki sarjan jaksot, he olisivat nauraneet väärinkäsityksille 15 tarinassa. Muitakin kertautuvia teemoja löytyi: Heikki nukkuu (6 tarinassa), on kimppakyydissä (11), katsoo televisiota (4), käy töissä (11), syö (6) tai tuskailee siivouksen tai siisteyden kanssa (6).

Outoa on, että vuonna 1999 Heikki kylpi vain kerran. Kylpykommellukset ovat aina olleet vakioaihe ja kylpyhuone melkoinen risteysasema. ”En voi koskaan tietää, missä herään”, hän ihmetteli oikosenaan mutta pukeissaan ammeessa 1966.

Sarja on yksi harvoista amerikkalaisista perhesarjakuvista, joissa on näytetty kylpevä – siis alaston – mies sekä myös lavuaari ja jopa vessanpönttö.

Amerikkalaislukijat ovat kovia paheksumaan. Kun Helmi ja Heikki menivät naimisiin, aviopari alkoi nukkua parisängyssä, saman peiton alla. Lukijoiden mielestä sellaisen näyttäminen heikensi kansakunnan moraalia.

Helmi ja Heikki nukkuvat yhä vieretysten, ja muutenkin Heikkisten perheessä asiat ovat mallillaan. Vuosikymmenten jälkeen lukijat jo tietävät, mitä odottaa, ja onneksi odotukset aina myös täyttyvät.

Tavanomaisuus ei kuitenkaan selitä sarjan uskomatonta menestystä Suomen Kuvalehdessä, Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Siksi on syytä katsoa pääosanesittäjiä. Kun oikein tarkasti tuijottaa, suosion salaisuus on itsestään selvä.

Helmi ja Heikki ensi kerran. SK 3/1956.

Helmi ja Heikki ensi kerran. SK 3/1956.

Helmiä ja Heikkiä on nyt julkaistu Suomen Kuvalehdessä 60 vuotta. Se tarkoittaa, että Heikkisten perhe-elämää on seurattu SK:ssa lähes 3 000 jakson verran. Vain yhdestä ainoasta numerosta sarjakuva on jätetty pois.

Lehdessä julkaistaan päivittäissarjan sunnuntaijaksoa, jossa on tätä nykyä kahdeksan ruutua. Kun Helmi ja Heikki alkoi SK:ssa 21. tammikuuta 1956, ruutuja oli 12, Paasikivi oli Suomen presidentti ja Porkkala yhä Neuvostoliitolla. Presidentin valitsijamiesvaalit järjestettiin viisi päivää aiemmin ja Porkkalan palautusta seurattiin viisi päivää myöhemmin.

Jo heti ensi jaksosta käy ilmi, mistä on kyse ”kuuluisassa kuvasarjassa”, kuten SK Helmin ja Heikin esitteli. Heikki on ostanut antiikkituolin viidellä dollarilla, mutta Helmi on toista mieltä kalun antiikkisuudesta. Siitä syntyy soppa, jossa raha vaihtaa useaan kertaan omistajaa.

Näyttämö on ensi kerran paljastettu, ja vaikka sarja on mustavalkoinen kuten koko lehti, värikästä perhe-elämää on lupa odottaa. Henkilöt ovat ilmeikkäitä, taiten piirrettyjä.

Helmi on muodokas ja muodikas, Heikki puvussa ja rusetti kaulassa kuin jenkkielokuvasta. Taustat ovat yksityiskohtaisia. Perhe asuu modernissa omakotitalossa. Kaupunki on lähellä. Siellä on antiikkiliike ja hattukauppa, ainakin.

Mitä kummaa? Heikillä on iso nappi keskellä paitaa. Sekin arvoitus pitää ratkaista.

Jo seuraavassa numerossa miehitys kasvaa. Heikin pomo ja naapurin mies tulevat esiin. Tarina on klassinen ovikomedia, jossa siirrytään vauhdikkaasti paikasta toiseen. Viimeisen ruudun kohdalla pitää pysähtyä.

Heikin tuolin takana näkyy koira, joka on yhtä alakuloisen näköinen kuin omistajansa. Sekarotuista rakkia ei pidä unohtaa, kun sarjan menestykselle hakee selitystä.

Seuraavina viikkoina henkilögalleria täydentyy. Heikkisten lapset sekä pomon ja naapurimiehen vaimot saavat yhä useammin ruutuaikaa. Pikkupoika alkaa häiritä Heikin rauhaa, ja postimies jää alle, kun Heikki ryntää töihinsä. Heikki keskittyy yhä enemmän päivänokosiin ja ruokaan, jota ahmii erittäin usein öisin.

Ja se Heikin ilme: silmät mustina soikioina, korviin ulottuva virne, kulmakarvat v-kirjaimina ja kymmenen törröttävää hiusta piikkiterävinä kohti kattoa.

Jotain suurta on tulossa.

Isä, poika ja heitukka. Ensimmäinen Blondie-strippi julkaistiin 8. syyskuuta 1930.

Isä, poika ja heitukka. Ensimmäinen Blondie-strippi julkaistiin 8. syyskuuta 1930.

Suomen Kuvalehdessä esitelty perhe-elämä oli kaukana, kun Helmi ja Heikki alkoi ilmestyä Yhdysvalloissa 8. syyskuuta 1930. Sarjan alkuperäinen nimi oli – ja on yhä – Blondie. Nimihahmoa ei tosin tunnista nyky-Helmiksi.

Blondie oli työläisperheen tytär. Kun sarja lanseerattiin, sitä myyvä King Features lähetti lehtiin paksuja kirjeitä. Ensin tuli matkalaukku täynnä naisen vaatteita. Blondie lupasi tulla selittämään ”henkilökohtaisesti”, mistä on kyse. Pian hän saapui paperinukkena alusvaatteissaan ja pyysi toimittajia ”nopeasti” pukemaan hänelle aiemmin lähetyt koltut.

Helmiä ei enää alusvaatteissa nähdä. Ei edes mainoksessa, kuten 1930.

Sarjakuvan mainoskampanjassa vuonna 1930 käytettiin Blondien eli Helmin kaikki avut.

Sarjakuvan mainoskampanjassa vuonna 1930 käytettiin Blondien eli Helmin kaikki avut.

Blondien sukunimi kertoo kaiken: Boopadoop on kuin scat-laulajan suusta, sanoja jotka rytmillisesti istuvat jazziin mutta eivät tarkoita mitään. Rytmi on tärkeä, ja se auttaa saavuttamaan päämäärän, joka Blondien kohdalla oli päästä tanssijan uralta rikkaisiin naimisiin.

Blondie tuli samasta maailmasta kuin Betty Boop, joka on häntä vain kuukauden vanhempi. Viaton Betty nousi animaatiosta amerikkalaisten seksisymboliksi – ja on sitä yhtä – mutta Blondie oli siihen rooliin liian suora, kylmä ja tyhmä.

Blondie saalisti Dagwood Bumsteadia, rikasta playboyta, jota odotti valtava perintö. Hänen isänsä omisti rautatien molemmin puolin kaiken ja niiden välistä kiskoja ja maata 3 000 mailin matkalta.

Dagwoodin eli Heikin vanhemmat eivät halunneet Blondieta sukuun. Silti mutkikkaiden vaiheiden jälkeen nuoret päätyivät naimisiin 17. helmikuuta 1933.

Suivaantunut isä julisti poikansa perinnöttömäksi, ja vastanaineet yrittivät selviytyä ilman rahaa – kuten miljoonat amerikkalaiset suuren laman runtelemassa maassa. Tilanne oli vakava, ja 16 päivää häiden jälkeen uusi presidentti Franklin D. Roosevelt määräsi Yhdysvaltojen kaikki pankit suljettavaksi.

Piirtäjä Chic Youngin (1901–1973) päätös tehdä Helmistä ja Heikistä tavallisia ihmisiä oli nerokas mutta pakon sanelema. Sarjan suosio oli huvennut, kun lukijat olivat kyllästyneet seuraamaan raastavien rahahuoliensa keskellä rikkaiden mitättömiä kinasteluja.

Arkeen heitetyt Heikkiset osoittautuivat menestykseksi. Heistä tuli Amerikan Vastanaineet, sitten Amerikan Isä ja Äiti sekä lopulta Amerikan Ykkösperhe.

Kun Helmi odotti toista lastaan, King Features julisti kilpailun vauvan nimestä. Ehdotuksia tuli käsittämättömät 431 275. Voittajanimen Cookie keksinyt sai tuhat dollaria. Lukijat innostuivat vauvasta ja lähettivät jopa omatekoisia äitiyspakkauksia sarjakuvaperheelle.

Valtaisa kiinnostus Helmin ja Heikin arkeen vei heidät myös omaan nimikkolehteen, valkokankaalle ja tv-piirrettyyn.

Heikki kohtaa postimiehen. Kohtaus elokuvasta Blondie Goes Latin vuodelta 1941.

Blondie and Dagwood -animaatiosarjan jakso vuodelta 1987. Sarja oli Marvel-tuotanto.

 

Helmi ja Heikki -elokuvia tehtiin peräti 28 vuosina 1939–1950. Kaikkien aikojen pisimmän elokuvasarjan pääosissa olivat ammattinäyttelijät, jotka ovat jäänet esikuviaan tuntemattomammiksi.

Suurista saleista perhekomediat siirtyivät sittemmin olohuoneiden nurkkiin televisioon. Niiden sitcom on tuttua jo Helmistä ja Heikistä, joka puolestaan kopioi onnistuneesti mykkäkomedioiden kohellusta. Varsinkin Heikin ja hänen pomonsa välienselvittelyt vielä 1970-luvullakin ovat niin väkivaltaisia, että sellaista slapstickia ei perhelehtien sarjakuvasivuilla voi enää julkaista.

Heikki jätti aloitteen, mutta johtaja Tiitinen halusi vielä keskustella. SK 45/1957.

Heikki jätti aloitteen, mutta johtaja Tiitinen halusi vielä keskustella. SK 45/1957.

Suosio satoi myös Youngin lompakkoon, ja hänestä tuli yksi sarjakuvabisneksen suurista menestyjistä.

Helmin ja Heikin avioelämän ensi vuosina syntyivät yhä toistuvat tilanteet. Niitä on turha kerrata, sillä ne voi tarkistaa SK:n sarjakuva-aukeamalta. Tapahtumia on Chic Youngin kuoleman jälkeen toistellut hänen poikansa Dean Young (s. 1938), joka on vastannut sarjasta vuodesta 1973 lähtien.

Heikkisten aviovuode esiteltiin SK:ssa 7/1956.

Heikkisten aviovuode esiteltiin SK:ssa 7/1956.

Tiitisten vuoteiden välissä on herätyskello.

Tiitisten vuoteiden välissä on herätyskello.

Päähenkilöt elävät yhä siistillä pientaloalueella, jonne he muuttivat häiden jälkeen. Heikki kiirehtii töihin ja töistä kotiin. Hän työskentelee toimistossa, lorvii ja vaatii palkankorotusta. Heikki on jotenkin päässyt toimistopäälliköksi. Pariskunta kyläilee naapurissa, Heikki riitelee jatkuvasti myyntimiesten kanssa. Ruokaa syödään paljon.

Sarjan maailma on silmiinpistävän keskiluokkainen ja valkoinen. Muunvärisiä ei juuri näy. SK:ssa julkaistuissa sarjoissa mustia on ollut vähän. Ensi kerran musta mies näkyi kesällä 1956 – hän oli kulkuri, joka neuvoi Heikkiä naisasioissa.

Yksi harvoista afroamerikkalaisista Helmissä ja Heikissä.

Yksi harvoista afroamerikkalaisista Helmissä ja Heikissä.

Helmi ja Heikki oli suosionsa huipulla 1980-luvulla, jolloin sitä julkaistiin yli 2 000 sanomalehdessä 55 eri kielellä. Päivittäin heitä seurasi lähes 300 miljoonaa ihmistä.

Yhä maailmanlaajuinen ja satojen miljoonien seuraajien sarja on välttänyt kiistanalaisia ja päiväkohtaisia aiheita, uskontoa, seksiä ja politiikkaa, ja onnistunut leviämään ulos perusamerikkalaisesta lähiöstä. Amerikkalaisuuttaan perhe ei kuitenkaan kiistä, päinvastoin.

Yksin Youngit eivät ole sarjaa tehneet. Sitä ovat piirtäneet tunnetut tekijät Rip Kirbyn luojasta Alex Raymondista tämän veljeen Jim Raymondiin ja Juliet Jonesin sydämen Stan Drakeen. Helmin ja Heikin esikoista kutsuttiin kauan vain Vauvakääreeksi, mutta nimettiin Aleksanteriksi Alex Raymondin mukaan.

Nyt piirroksista vastaa John Marshall, jonka viiva on juoheva ja tarkka. Apunaan hänellä on Frank Cummings. He pitävät ruudut elävinä eivätkä kopioi hahmoja sellaisinaan strippiruudusta toiseen, kuten valitettavan monet muut.

Helmin ja Heikin tekijät ovat keksineet yli 31 000 tarinaa, jotka todistavat sanomalehtisarjakuvan kauheuden ja ihanuuden: sama vitsi pitää kertoa joka päivä toistamatta itseään, kuten Tenavien luoja Charles M. Schulz on todennut.

Heikin ensimmäiset päiväunet SK:n sivuilla. SK 39/1956.

Heikin ensimmäiset päiväunet SK:n sivuilla. SK 39/1956.

Suomen Kuvalehti ei ollut ensimmäinen, joka tutustutti suomalaiset Helmiin ja Heikkiin. Se oli jo aiemmin ”koko perheen sarjakuva” Suomen Sosialidemokraatissa, joka julkaisi sarjasta kirjoja ainakin 1940- ja 1950-luvulla.

Sarjakuvaa on myös julkaistu nimillä Touhulan perhe, Akseli ja Anneli sekä Tipsa ja Totti. Nykyään se ilmestyy yhdeksässä suomalaisessa lehdessä.

Helmi ja Heikki -nimet sopivat hyvin yhteen. Pari tiedetään ja tunnetaan. Ei ihme, että Helsingin uimastadionilla pesinyt kanahaukkapariskunta nimettiin heidän mukaansa kesällä 2015.

SK:hon sarjan stripit tulevat Bulls-toimistolta, ja ne on ilmeisesti aina suomennettu toimituksessa. Kun suomennos lienee ollut kiertävä tehtävä, sarjan hahmojen nimet ovat vaihdelleet melkoisesti. Heikin ja Helmin pojan nimi on ollut muun muassa Santeri. Naapurin naisen nimi on ollut sekä Pipsa että Tupu.

Hahmojen nykynimet vakioitiin 1990-luvun lopulla. Perheen koiran uskottiin esiintyneen vuosikymmenet ilman nimeä, ja siksi se ristittiin juhlallisesti Sirkaksi vuonna 2000.

Koiralla on kuitenkin ollut suomenkielinen nimi. 1950-luvulla se oli joko Vilppu tai Jakki. Nimenvaihto oli paikallaan, sillä kyse on nartusta, Daisysta, joka oli saanut jo 1930-luvulla pentuja, kaikkiaan viisi. Niitä ei ole näkynyt vuosikymmeniin, sillä ne adoptoitiin naapurustoon 1970-luvulla. Todellinen syy oli piirtäjien tuska: sanomalehdet pienensivät sarjakuvien tilaa, jolloin yhteen ruutuun alkoi olla hankalaa piirtää kaikki kuusi koiraa.

Heikkisten perheen kaikki koirat yhdessä ruudussa.

Heikkisten perheen kaikki koirat yhdessä ruudussa.

Sarjan suomentamisessa on tehty muitakin kuin nimimokia. Elokuussa 2015 sosiaalisessa mediassa alkoi kiertää ruutu, jossa Heikki ährää lavuaarin alla ja rassaa putkea kuntoon. Puhekuplassa vieressä seisova Helmi puhuu kuitenkin piipusta. Kaikki ei mene kääntäjällä putkeen, jos unohtaa katsoa kuvat.

Helmi ja Heikki kutsuvat toisiaan useilla hellittelynimillä, jotka eivät suoraan käännettyinä istu suomalaiseen perhe-elämään. 1950-luvulla kääntäjä pani Heikin kutsumaan vaimoaan ”typykäksi”. Ehkä sen voisi taas ottaa käyttöön?

Kiire töihin neuvottelemaan. Ehkä taas kerran pitää päivittää NoSoftin sopimusluonnosta?

Kiire töihin neuvottelemaan. Ehkä taas kerran pitää päivittää NoSoftin sopimusluonnosta?

Nyt saat tietää Helmin ja Heikin menestyksen salaisuuden.

Valtava menestys 1970-luvulle asti on helppo ymmärtää. Sarjakuva kasvoi lukijoiden mukana, hitaasti mutta kuitenkin. Helmin ja Heikin lapsetkin vanhenivat vaippaikäisistä teineiksi.

Heikkisten perheen maailma oli suljettu, turvallinen ja amerikkalainen. Sarja oli lukijoilleen jokapäiväinen haave amerikkalaisesta perheunelmasta, elämäntavasta, optimismista, kekseliäisyydestä ja jopa anteeksiannosta. Se oli todellisuus, jossa monet olisivat halunneet elää.

Mutta mikä on pitänyt sarjan pinnalla senkin jälkeen, kun maailma alkoi tulla vyöryten lukijoiden syliin? Miksi Helmi ja Heikki kiehtoo yhä, vaikka sen oma maailma on entisestään käpertynyt?

Lapsetkaan eivät enää kasva – jos niin tekisivät, he olisivat pian vanhempia kuin vanhempansa.

Aleksanteri ja Kiki odottavat, kun Helmi päättää vaihtaa vaatteita – taas kerran. SK 44/1956.

Aleksanteri ja Kiki odottavat, kun Helmi päättää vaihtaa vaatteita – taas kerran. SK 44/1956.

Selitys löytyy Helmin ja Heikin kasvoista.

Toinen on epätodellisen kaunis, kuin kiiltokuva oikean maailman naisista.

Toinen on – no, Heikki. Epätavallinen, erikoisen näköinen. Silmien korkeat ja kapeat mustuaiset hallitsevat päätä. Tukka on tiukasti keskijakauksella. Molemmin puolin on viisi pystyä hiusta, joista yksi on niin lyhyt, ettei se näy lukijalle. Miehellä ei näytä olevan leukaa.

Helmiin verrattuna Heikki on kuin Zork-planeetalta, kuten Dean Young on sanonut.

Paidassa oleva iso nappi korostaa Heikin muukalaisuutta. Nappi on perua ajalta, jolloin mies oli miljoonaperijä ja pukeutui sakettiin. Yhden napin ääriviivat riittivät vakuuttamaan lukijat Heikin luokka-asemasta. Nyt nappi edustaa muistoa menetetystä.

Helmi taitaa muodin päästä varpaisiin, mutta Heikin – ja muiden sarjan miesten – kengät ovat kuin sadan vuoden takaa. Kun miehet on piirretty kokonaan, kengät näkyvät hyvin. Senkin huomaa, että miehet seisovat tukevasti jalat leveästi auki ja kyykistyneinä. Miehet ovat taisteluvalmiina, kuin simpanssit pöyhistelemässä naaraiden keskellä.

Naapuruston rauha rikkoutuu.

Naapuruston rauha rikkoutuu.

Helmi ja Heikki ei ole enää vuosikymmeniin ollut sarja perheestä tai parisuhteesta. Lapset eivät enää ole keskiössä, ja Helmistä, Blondiesta, on tullut nimikkosarjansa sivuhenkilö. Dean Young yritti nostaa päähahmon profiilia 1991, kun hän lopetti Helmin kotiäitiyden ja vei tämän pitopalveluyrittäjäksi.

Sekään ei auttanut, sillä sarjaa kantaa mies, joka näyttää muukalaiselta.

Hyvä johtaja tuntee alaisensa läpikotaisin. SK 23/1957.

Hyvä johtaja tuntee alaisensa läpikotaisin. SK 23/1957.

Helmi ja Heikki kertoo omalaatuisesta miehestä, Heikistä, naisen rinnalla. Miehestä, jonka elämä koostuu alituisesta kamppailusta oman sisäisen maailman, perhe-elämän, työn ja kodin vaatimusten välillä. Miehestä, jonka suhde vaimoonsa on ylittämätön, vaikka maailma houkuttaa.

Miehestä, jonka elämän toiseksi tärkein suhde on pomoon. Kun Heikki riitelee johtaja Julius Tiitisen kanssa, heidän läheisyytensä on hämmentävää. Tiitinen ei voi erottaa Heikkistä, sillä ”Heikki on niin kiinnostava”. Tiitinen tietää, ketä syyttää vaikkapa ruokahävikistä, sillä hän tunnistaa jo Heikin hampaanjäljet.

Heikki on mies, joka on keksinyt suurta ja pysyvää. Hän kehitti valtavan monikerrosvoileivän, jonka huipulla on aina oliivi, ja pääsi sillä käsitteeksi amerikanenglantiin: Dagwood Sandwich.

Heikki ja Dagwood Sandwich.

Heikki ja Dagwood Sandwich.

Leipä on hänen miehuutensa mitta.

Omaa perimäänsä Heikki värittää kertomalla lapsilleen suvustaan, jossa on vain suurmiehiä. Isäänsä hän ei muistele.

Heikki muistuttaa monin tavoin Homer Simpsonia. Homerin pojan Bartin piti olla 1987 alkaneen Simpsonit-sarjan päähenkilö, mutta kiinnostavampi isä veti show’ta. Homer on ronskimpi ja moniongelmaisempi kuin Heikki, joka pystyy pitämään sisäiset pedot ja isätraumansa kurissa – ehkä ökykartanossa vietetyn lapsuutensa takia. Heikki on jo kokenut vaurauden, josta Homer haaveilee.

Naapurin Paavo on Heikin paras kaveri. Miehet valmistavat juhla-aterian vaimoilleen. SK 20/1956.

Naapurin Paavo on Heikin paras kaveri. Miehet valmistavat juhla-aterian vaimoilleen. SK 20/1956.

Heikin omalaatuisuus siirtyi myös Eurooppaan, jossa hänellä on kaksoisolento. Vuonna 1944 belgialaiseen Spirou-sarjakuvaan haluttiin sankarin kaveriksi vähemmän totinen apuri. Piirtäjä Jijé otti Heikistä mallia ja loi Spiroun eli Pikon rinnalle Fantasion, reportterin jolla on tukka kuin moppi ja joka sotkeentuu sanoihinsa, kaatuu jalkoihinsa ja löytää itsensä oudoista tilanteista.

Heikin miljonääri-isä J. Oskari Heikkinen kauhistuisi, jos näkisi, millaisen mallin hänen poikansa on antanut miehille.

Kylpyhuone näyttää Heikin elämän paljaimmillaan. SK 35/1957.

Kylpyhuone näyttää Heikin elämän paljaimmillaan. SK 35/1957.

Heikki on jokamies. Häneen voi samastua, koska hän ei näytä keneltäkään oikealta ihmiseltä. Hän on mies, jolle sattuu ja tapahtuu – ja joka selviytyy aina, vaikka jäisi alakynteen. Hän menestyy samoilla avuilla kuin Charlie Chaplin tai Buster Keaton.

Heikki on yleismies maailmassa, joka vaatii erikoistumista ja yksityiskohtien osaamista. Heikki yrittää, vaikka ei osaa, ja hän osaa, vaikka ei edes yritä. Sitä me lukijat häneltä odotamme ja sitä me hänessä arvostamme.

Kun tarkasti katsoo, Heikin silmät löytyvät kahdelta muultakin hahmolta. Toinen on Aleksanteri, Heikin poika, joka ei valitettavasti muuta ole isältään perinyt.

Toinen on Sirkka, joka paljastuu sarjakuvahistorian huikeimmaksi koiraksi. Se on hiljainen silminnäkijä, joka on vuosikymmenet seurannut perheen tapahtumia. Se tuntee isäntänsä metkut ja perheensä kemiat.

Sirkalla on rooli, joka on lopulta kaikkein hauskin: se voi viimeisessä ruudussa kommentoida mitä tahansa ja reagoida miten haluaa – kuten lukija.

 

Kirjoittaja on suomentanut Helmiä ja Heikkiä SK:ssa yli 15 vuotta.

 

Perheidylliä Heikkisten tapaan. Huomaa avioparin nojatuolien sijoittelu olohuoneessa. SK 17/1957.

Perheidylliä Heikkisten tapaan. Huomaa avioparin nojatuolien sijoittelu olohuoneessa. SK 17/1957.

Juttu julkaistu 10.1. klo 17.30, juttua muokattu klo 19.47: linkkejä lisätty.