Poliittisen raivon aika
Essee: Yhteiskunnallisessa keskustelussa riitelevät nykyisin ihmiset, eivät asiat. Ennen kaikki ei silti ollut paremmin.

Hehän haisevat!
Suunnilleen tuohon tapaan ajatteli brittiläinen älymystö työläisistä 1930-luvulla, jos George Orwellin romaania Eläköön tuonenkielo on uskominen.
Niin häpeällistä kuin sitä onkin tunnustaa, koin samanlaista rahvaaseen kohdistuvaa inhotusta huhtikuisena sunnuntai-iltana vuonna 2011.
Perussuomalaiset olivat saaneet eduskuntavaaleissa 19 prosentin kannatuksen ja nousseet kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Timo Soini nimesi vaalivoiton jytkyksi.
Video: Timo Soini juhlii perussuomalaisten vaalivoittoa. Lähde: Yle Areena.
Äänestystulos oli järkytys minulle ja monille ystävilleni. Pidimme itseämme edistyksellisinä ja avarakatseisina, kavahdimme Soinin joukoissa kukkivaa arvokonservatismia ja kiihkoisänmaallisuutta. Kun televisio näytti livekuvaa Bottalla riemuitsevista persuista, tuuttasimme toisillemme yksityisviestejä, joissa kuvailimme heitä vähemmän mairittelevin sanankääntein.
Populismiin ei vastata katsomalla taaksepäin vaan eteenpäin – Ilman lupausta paremmasta on hankala pärjätä vaaleissa
Professori varoittaa kaupunki–maaseutu-riitelystä: merkkejä trumpilaisesta populismista – Katso, missä Suomi asuu
Populismia ei vastusteta vain faktoilla: Entä jos kyse onkin totuuden sijaan mielipiteen kriisistä?