Harvinaista kuvamateriaalia: Dokumentti kertoo Marskin kiusallisesta vierailusta Saksaan

Kotimaa 14.1.2011 17:00

Yle esittää dokumentin Mannerheimin matkasta Hitlerin vieraaksi. Matkalla kuvatut filmit joutuivat aikanaan esityskieltoon. Mitä Saksassa tapahtui kesäkuussa 1942?

Mannerheim Hitler Valtakunnanmarsalkka Hermann Göring saattamassa Suomen marsalkka Mannerheimia tämän vierailtua metsästysmajalla Itä-Preussissa 1942. Kuva Kalle Sjöblom / SA-kuva.

Saksan diktaattorin Adolf Hitlerin yllättävä saapuminen marsalkka C.G.E. Mannerheimin 75-vuotispäiville 4. kesäkuuta 1942 oli päivänsankarille kiusallinen juttu. Mutta vielä piinallisemmalta Mannerheimista tuntui protokollan vaatiman vastavierailun suorittaminen Hitlerin luo.

Esiintyminen Hitlerin ja muiden natsijohtajien rinnalla oli Mannerheimille poliittisesti vastenmielistä, sillä se sitoi maailman silmissä ”erillissotaansa” käyvää Suomea yhä tiukemmin kansallissosialistisen Saksan kylkeen.

Mannerheimilla oli lisäksi henkilökohtainen ongelma. Hän oli loukannut jalkansa rintamakäynnillä ja ontui keppiin turvautuen. Marsalkka ei halunnut näyttää vanhalta eikä vaivaiselta. Se ei sopinut sodan johtajalle.

Suomalaisen sotilasvirkamies Felix Forsman elokuvasi vierailun ja aineistosta tehtiin Finlandia-uutiskatsaus numero 52. Mannerheim kielsi sen esittämisen heti alkuunsa, eikä kohteliaisuuskäynnistä Hitlerin päämajassa Sudenpesässä matkan jälkeen paljon muutoinkaan mölyä pidetty.

Uutiskatsauksen esityskielto ei johtunut ontumisesta eikä kävelykepistä, sillä niiden kuvaaminenkin kiellettiin, ja huolella leikatussa uutiskatsauksessa kepitön marsalkka oli ryhdikäs ja pirteä.

Katso kuvakertomus Mannerheimin Saksan-vierailusta.

Yksi yö Saksassa

Mannerheim teki vastavierailunsa varsin pian Hitlerin onnittelukäynnin jälkeen. Saksaan lennettiin jo 27. kesäkuuta 1942, ja paluu oli seuraavana päivänä. Hitlerin visiitti oli ollut vielä pikaisempi. Hän lensi takaisin Saksaan tulopäivänään.

Vastavierailulle lennettiin mennen tullen Hitlerin lähettämällä Conder-erikoiskoneella. Vierailua ikuistamaan lähetettiin jo hyvissä ajoin ennen Mannerheimin tuloa TK-sotilasvirkamiehet filmaaja Felix Forsman ja valokuvaaja Kalle Sjöblom. Paluumatkalla he pääsivät marsalkkaa kuljettavaan koneeseen.

Dokumenttiohjaaja Pia Andell on tehnyt aiheesta elokuvan Göringin sauva, joka esitetään Yle Teemalla lauantaina 15. tammikuuta. Dokumentti perustuu Forsmanin alkuperäiseen filmimateriaaliin. Mannerheimin vierailun lisäksi filmi kertoo hieman kuvaajien omistakin havainnoista vieraalla maalla.

Mukana on myös Sjöblomin ottamia valokuvia sekä jonkin verran näyteltyä ja lavastettua kuvaa tarinaa sitomassa ja kuljettamassa.

Elokuvan perusmateriaali on melkoinen harvinaisuus, sillä sodan jälkeen tällaiset filmit piti luovuttaa liittoutuneiden valvontakomissiolle eli käytännössä Neuvostoliitolle. Forsman onnistui kuitenkin säilyttämään originaalit kuvaamastaan.

Andellin dokumentin kiinnostavuutta lisää se, että nyt tarjolla on välähdyksiä, jotka uutiskatsauksesta aikoinaan saksittiin armotta pois.

Uudet kalsongit

Kuvaaja Forsman on myös itse äänessä Andellin filmissä. Hän kertoo, kuinka hänet komennettiin Mikkelin päämajaan Sjöblomin kanssa jo useita päiviä ennen Mannerheimin matkaa. Siellä heille annettiin toinen salainen kuvaustehtävä lyhyen ajan sisällä; kumpikin oli ollut kuvaamassa myös Hitlerin käyntiä Suomessa.

Mikkelissä TK-miehet määrättiin varusvarastolle, jossa heidät vaatetettiin uudelleen aina ”kalsonkeja myöten”. Sitten miehet lensivät Saksan Itä-Preussiin Rastenburgiin.

Siellä heidät otti vastaan kenraaliluutnantti Paavo Talvela, jota filmissä tituleerataan tosin vain everstiksi. Talvela oli Mannerheimin edustaja Hitlerin päämajassa.

Kuvaajilla oli monta päivää aikaa, eikä Talvelalla ollut mitään sitä vastaan, että TK-miehet lähtivät isäntien tarjoamalle tutustumiskierrokselle, joka suuntautui Berliiniin. Perillä Sjöblom valokuvasi pommituksiin varautunutta Saksan pääkaupunkia. Forsman joutui säästämään arvokkaat filminsä vierailun taltioimiseen.

Filmimiehet vietiin tutustumiskäynnille UFA:n studioille, jossa he näkivät Hitlerin suosikkiohjaajan Leni Riefenstahlin työssään. Parhaillaan oli menossa myös suurfilmi Paroni von Münchausenin kuvaukset.

Hotellin ikkunasta Sjöblom kuvasi kadulla kuljetettavia juutalaisia, joilla oli keltainen tähti rinnassaan. Näille otoksille ei taatusti löytynyt käyttöä sodan aikana.

UFA:n studioilla TK-miehet näkivät keskitysleirivankeja, jotka toimivat avustajina esittäen joukkokohtauksissa vierasmaalaista väkeä. Dokumenttifilmissä kerrotaan, että vangit toimitettiin aina kuvauspäivän jälkeen takaisin piikkilankojen taakse.

Kävelykeppi katoaa

Varsinaiseen työhönsä kuvaajat pääsivät, kun Mannerheimia kuljettanut Condor laskeutui 27. kesäkuuta Rastenburgin lentokentälle kello 10.

Kunniakomppania oli paikalla jo tunteja aikaisemmin. Se oli valtavan suuri verrattuna siihen piskuiseen ja sekalaiseen miesjoukkoon, joka oli Suomessa haalittu kokoon Hitleriä tervehtimään. Suomalainen ”kunniakomppania” oli hävettänyt ja suututtanut kenraali Talvelaa.

Nyt Talvelallakaan ei ollut huomauttamista kunniakomppaniasta, johon kuului satoja tismalleen saman mittaisia ja näköisiä sotilaita. Forsman huomioi miesten olevan ”valikoituja arjalaisia”.

Suomalaiset TK-miehet ehtivät kuvata saksalaisten äkseerausta parin tunnin verran, joten he pystyivät Condorin laskeuduttua keskittymään arvovieraisiin ja heidän vastaanottajiinsa. Kentällä Mannerheimia odotti muun muassa sotamarsalkka Wilhelm Keitel, Saksan maavoimien esikuntapäällikkö.

Koneen rullattua vastaanottajien kohdalle siitä loikki ensimmäisenä ulos marsalkan adjutantti majuri Ragnar Grönvall, joka kiirehti sanomaan Forsmanille, että koneesta laskeutuvaa Mannerheimia ei saa kuvata.

Kamera pysähtyi tietysti siihen paikkaan, mutta filmille oli jo taltioitunut jokunen ruutu kepin kanssa vaivalloisesti portaissa keikkuvasta Mannerheimista.

Sitten kuvassa näkyykin jo kunniakomppaniaa tervehtivä Mannerheim. Hän kulkee rivistön ohi ryhdikkäänä ilman kävelykeppiä, mutta kuvauskiellossa oleva keppi erottuu selvästi taaempana astelevan adjutantin kädessä.

Seremoniat kentällä kaikkine pokkurointeineen saattoivat olla Mannerheimille hyvinkin tuskalliset.

Suomi-konepistooli lahjaksi

Filmissä kerrotaan Hitlerille viedyn lahjan aiheuttaneen Suomessa päänvaivaa. Oli ehdotettu muun muassa Akseli Gallen-Kallelan maalausta Paimenpoika ja 30-vuotisen sodan aikaista miekkaa.

Sitten päämajan tiedotusosaston päällikkö kapteeni Kalle Lehmus ehdotti lahjaksi kauniiseen koteloon pakattua Suomi-konepistoolia. Forsman kertoo Mannerheimin hyväksyneen heti tämän lahjaidean.

Dokumentissa ei näy lahjan luovuttamista, mutta Forsman mainitsee Hitlerin siirtäneen kommentoimatta paketin adjutantilleen. Kuitenkin kerrotaan, että vierailun jälkeen Hitler olisi pyytänyt konepistoolin nähtäväkseen ja ammuskellutkin sillä pitkiä sarjoja bunkkerinsa pihamaalla. Lahjapaketissa oli mukana myös muutamia satoja patruunoita aseeseen.

Filmissä näkyy, kuinka Hitler käy tervehtimässä Mannerheimia tälle ”tukikohdaksi” varatussa junassa ja ottaa vielä suomalaisvieraansa vastaan Sudenpesän bunkkerinsa portailla. Forsman kertoo, kuinka koko päämajan alue oli tarkoin vartioitu ja naamioitu ilmahyökkäysten välttämiseksi.

Hitlerin päämajassa suomalaisille jaettiin korkeita saksalaisia kunniamerkkejä. Yhden sai filmikameran kanssa häärivä Forsmankin, vaikka hän oli huomaamattaan mennyt suoraan Hitlerin eteen tämän rientäessä Mannerheimia kättelemään.

Lihava Göring

Hitlerin tapaamisen jälkeen vierailun ohjelmassa oli illanvietto valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin metsästyslinnassa. Sinne matkattiin Hitlerin edustusjunalla, mutta ilman Hitleriä.

Filmikuvissa herättää huomiota univormuun ahtautuneen Göringin tuhti olemus. Göring käyttikin hieman erikoisia univormuja, joiden Forsman toteaa muistuttaneen usein pyjamaa.

Forsman on onnistunut taltioimaan kuvaa myös siitä, kuinka paikalle haalittuja ihmisiä valmistellaan osoittamaan herroille suosiotaan. Kuvaaja muistelee saksalaisten fanaattisuutta ja kolmannen valtakunnan ”hirveetä kuria”.

Göringin ja Mannerheimin vetäydyttyä seurueineen ruokailemaan ja keskustelemaan Forsman huomasi eteisen pöydällä kaksi vierekkäin olevaa marsalkan sauvaa. Hän otti ne hetkeksi käteensä ja totesi ne molemmat hämmästyttävän kevyiksi, kuin ”talouspaperirullat”.

Tästä saa Andellin ohjaama elokuva nimensä.

Seuraavana aamuna Forsman näkee Mannerheimin ja Göringin ”hieman punasilmäisinä”. Hän seuraa kuinka Marskin tarjoaa valtakunnanmarsalkalle sikarin, jota tämä nuuhkii tyytyväisenä. Mannerheim lupaa toimittaa Göringille laatikollisen samaa tavaraa.

Lehmuksen visiitti

Paluumatkalla Hitlerin Candorilla sattui vielä jännittävä välikohtaus, kun lähistöllä havaittiin viisi neuvostoliittolaista hävittäjää. Konekivääriampujat riensivät asemiin. Forsmanin kertoman mukaan Mannerheim pysyi viilipyttymäisen rauhallisena.

Punatähtiset hävittäjät eivät kuitenkaan huomanneet Condoria, ja loppumatka Suomeen sujui ilman häiriöitä.

Forsman kertoo filmillä vielä matkan loppuun sijoittuvan kiinnostavan tapauksen. Koneen laskeuduttua Mannerheim oli kääntynyt kapteeni Kalle Lehmuksen puoleen ja pyytänyt tätä luokseen.

Mannerheim oli tiukannut Lehmukselta, tiedotusosaston päälliköltä, vierailun herättämiä ajatuksia. Lehmus oli yrittänyt ensin selvitä joillakin fraaseilla, mutta se ei Marskille kelvannut.

Tämän jälkeen Lehmus oli kertonut matkan vahvistaneen näkemystä siitä, että Hitlerin sotaretki päätyy fiaskoon. Mannerheim oli kertonut päätyneensä jo aikaisemmin samaan tulokseen.

Komeat vastaanottoseremoniat lentokentällä ja Hitlerin pöytäpuheet eivät siis olleet saaneet Mannerheimia muuttamaan pessimististä käsitystään sodan lopputuloksesta.

Lehmus oli entinen sosiaalidemokraattisen puolueen järjestösihteeri ja reservin upseeri, jonka Mannerheim oli kutsunut päämajan tiedotusosaston päälliköksi. Kenraali Talvela nimitti muistelmissaan Lehmusta ”propagandaherraksi” ja valitteli hänen ottamistaan mukaan vastavierailulle Saksaan.

Lehmus jatkoi sotien jälkeen armeijan palveluksessa ja kohosi sotakorkeakoulua käymättä everstiksi. Hän toimi myös puolustusministeriön kansliapäällikkönä.

Mannerheimin seurueeseen Saksan matkalla oli kuulunut myös tiedustelupäällikkö eversti Aladar Paasonen, joka oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa suhtautunut skeptisesti Saksan mahdollisuuksiin menestyä suursodassa.

Göringin sauva -elokuvan lopussa on välähdys filmimateriaalin pohjalta tehdystä uutiskatsauksesta. Siinä on juhlallinen selostus, joka vakuuttaa Suomen ja Saksan aseveljeyden kestävyyttä.

Aiheesta lisää
Video: Väsynyt Mannerheim saapuu vierailulta Hitlerin luota (Suomenkuvalehti.fi 2.12.2010)